Meillä on ollut aika erikoinen viikko. Erikoista siitä on tehnyt pääasiassa kaksi asiaa: ensimmäiseksi, aloitin opiskelut Turun Yliopistolla avoimesti etänä, aiheena kulttuurihistorian perusopinnot (25op). Toisekseen ja ensimmäisestä johtuen, mä en ole katsonut telkkaria ennen perjantai-iltaa sekuntiakaan, koska olen vaan pakertanut kouluhommien parissa. On melkoinen täräytys alkaa opiskelemaan kymmenen vuoden tauon jälkeen (myynnin ammattitutkintoa ei lasketa, se nyt oli sellaista turhanpäiväistä läpsyttelyä) ja vielä akateemisia opintoja, jotka tuntuu olevan aivan oma maailmansa. Viime maanantaina materiaalien paljastuttua netissä tartuin heti tuumasta toimeen. Luin kahta artikkelia eli noin neljääkymmentä sivua yli kaksi tuntia, enkä ymmärtänyt asiasta mitään. Perään heti otin luovan tauon ja menin koiran kanssa ulos ja takaisin tullessani kaikeksi yllätyksekseni kykenin kertomaan lukemastani jonkinlaista referaattia vaimolle. Sittemmin olen lukenut kaikki neljä tekstiä useampaan kertaan ja oon jo melkein kartalla, myös tehtävät on tehtynä! Jee! Aloitin jo lukemaan ensi viikon kuivimman kuuloista tekstiä, aiheena konteksti ja kontekstuaalisuus, mutta se lipsahti päikkäreiden puolelle.
Viime viikon sunnuntai oli aktiivisuuspäivä, käytiin Nummelassa kirpparoimassa ja siitä sitten kaupoilla. Löydettiin Jyskistä kenkätelineet ja ollaan päästy eroon eteisen kenkämerestä! Kenkätelineet oli vähän tylsät alunperin, joten nohevana nuorena naisena otin sudin käteen ja maalailin kenkätelineeseen raitoja. Siinä se on paikoillaan, eikä raidat liiemmin näy, mutta hyvä on. Mulla oli mukana kiva kuvausassistentti, joka suostui käväisemään pikaisesti kuvissa, niin että parhaimmillaankin ikuistin vain pyllyn (kts ylempää kuvaa esimerkkinä tästä).
Torstaina uskaltauduin jo jumpallekin yhä jatkuvasta viisurisärystä huolimatta! Tehtiin vain 100 askelkyykkyä, 100 sivukyykkyä, 50 ilmakyykkyä, 50 jalkojen nostoa suorin jaloin istuen ja 50 yhden jalan lantionnostoa. Mä kävelen kuin puuhevonen. Tai zombie. Piti mennä jumpalle myös lauantaina, mutta skippasin ajatuksen, koska meidän auto oli lainassa ja koska en melkein päässyt sängystä ylös. Toivottavasti huomenna on vähän iisimpi meno.
Vaihdettiin kodinkunnostus ja -siivouspuuskassa myös sohvan päällinen, tällä kertaa sain vaimosta avun, mutta tuntuihan tuo silti yhä painilta. Meidän sohva on nyt taas vihreä ja jotenkin sopii paremmin mun pirtaan. Kaitpa mä vaan olen kotoisimmillani värioksennuksen keskellä ilman mitään tyynenharmaita tekstiilejä. Kattelin jopa netistä, että pitäisikö ostaa kolmas sohvanpäällinen, jotta olisi taas ihan uusi sohva, mutta skippasin ajatuksen hyvin nopeasti huomattuani niiden maksavan kevyesti toistasataa ja nehän oli melko rumia.
Kodinlaittovimma on iskenyt, ei tässä voi muuta todeta. Hauskaa viikon ihmiskokeeni, eli opiskelijaelämäni, keskellä on ollut huomata se, että kun pitäisi tehdä kouluhommia tai tekee joskus jopa tekee niitä, eikä katso vain telkkaria, on huomattavasti helpompi nousta ylös ja siivota jälkensä. Meillä on siis yhä siistiä, vaikka siivottiin viime viikonloppuna! Historiallista, kerta kaikkiaan.
Perjantaina vaihdoin vapaalle ja päätin katsoa Uusi Sherlockin nauhalla olevat jaksot. Niitähän oli katsomattomia vain kahdeksan. En voi siis sanoa kokonaan olleeni katsomatta telkkaria, vaan otin kyllä viikonloppuna kiinni alkuviikon lakkoilua ja reilusti otinkin. Nyt sitten uudenkarheeta jaksoa ihan livetv:stä sivusilmällä ihmetellen. Melko pelottavaksi tuomitsisin tämän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!