Pikakukkuu

Ollaan oltu maailman laiskimpia viime aikoina. Ainakin meikä ilmoittautuu heti! Enste olin siellä Hollannissa luuhaamassa ties missä kaljakuppiloissa ja en kyllä miettinyt blogia yhtään. Pääsin kotiin ja rilluttelin viikonlopun ja menin ahdistuneena töihin. Tulin heti kipeäksi ja makasin muutaman päivän kanttuvei sohvalla ja siitä pitikin sitten jo lentää Riikaan.

Juhannusta edeltävä viikko meni duunissa juhannustanssien arpajaisia hosuen ja töitä tehden ja sitten vietinkin jo humalaisen etukäteisjuhannuksen torstaina, mökötin perjantaina, koska meiän krokettipelit ei sujunut lainkaan mun pillin mukaan ja olin maailman huonoin häviäjä ja lauantaina istuin vesisateessa ja myin arpoja.

Tomi kattoo internetistä epäilyttävän kuuloisia videoita, joissa opetetaan jonkin sortin lavatanssia, oisko ollut valssia? Epäilyttäviä niistä teki se, että niissä oli sellasia huokailevia naisääniä opastamassa, jotka tommosessa vähänkään hälyisessä mestassa toi ekaksi mieleen ihan toisenlaiset videot.

Mutta jotain oon saanut viimeisen kolmen päivän aikana tehdyksi (JES), nimittäin kauan kadoksissa ollut jumppainto on palannut. Ehkä. Tästä on isosti kiittäminen Tomia, joka on pistänyt mut lupaamaan lenkkeilyä, eikä ole antanut optiota perua.

Ensin sain ihan itse aikaan ja menin ja polkasin päälle 18 kilometriä polkufillarillani, jonka kumeihin en jaksanut pumpata lisää ilmaan ennen lähtöä, joten poljin sitten koko saamarin matkan käytännössä täysin tyhjällä etukumilla. Tyhmä töitä tekee, fiksu pääsis vähemmällä.. Sitten on pari säälittävää duunimatkapyöräilyä ja laiskurointia, mutta siisteintä tässä: Juhannuspäivänä noin klo 12 juostu lenkki! Ei tullut paljoa juoksijoita vastaan, jännä sinänsä.

Sunnuntaina piti myöskin juosta, mutta silloin vetosin ties mihin huonoihin tekosyihin ja ripustelin vaan pyykkiä tasapainolaudan päällä. Eilen aamulla itkin verta ja riivin itseni ylös sängystä puoli seitsemän maissa ja hilpastiin pieni lenkki. Juokseminen tuntui edelleen kamalalta, eikä siinä ollut mitään siistiä. Eilen illalla tapahtui pahin aivopieru ikinä: Päätin mennä ennen aamuvuoroa salille! Pakkasin kaikki kimpsut ja kampsut, laitoin itteleni päälle puettavat vaatteet valmiksi vessaan roikkumaan ja kassin ulko-oven eteen. Kello herätti mut 5:40 ja olin siellä ovea rynkyttämässä jo 6:10 huomatakseni, että siihen aikaan salille kuuluu kulkea takaovesta. Riipasin heti aamusta jalkareenin ja voin sanoa, että tää kaikki alkaa tuntua koivissa..

Jottei tässä ihan pääsisi ylpistymään norjan vartalon ja mahtavan mielenhallinnan äärellä, keksin mammaa moikatessani, että mun on saatava lettuja ja söinkin noita jo melkosen läjän! Koska ruoasta on kiva puhua, jaetaan myös rakkauteni viiliä kohtaan. Juhannuspäivän lenkillä vedin tyhjällä vatsalla ja nälkä alkoi jossain vaiheessa kurnia. Tomi rupesi leveilemään, kuinka sillä on kotona viiliä ja siitä asti mulla on ollut hullu himo viilin syöntiin. En vaan muistanut ostaa sitä ennen kuin tänä aamuna salin jälkeen ja voi pojat, se oli kerta kaikkisen hyvää!

Huomenna pitäisi mennä aamulenkille klo 6:30, joten sääsin tälle illalle nukkumaanmenokellon, joka pirahtaa 12 minuutin kuluttua. Silloin menee myös kone kiinni ja puhelin ja tabletti äänettömälle ja akka suihkuun, hammaspesulle ja petiin. Mainiota olla tämmönen kontrollifriikki!

JA MIKÄ PARASTA, sain viimeinkin aikaan soitella Paradiselle ja mulla on nyt aika uudelle rintakuvalle 6.8. IIKKÄÄK, tää mesta on kohta taas täynnä Caps Lockilla kirjotettuja apua-postauksia..

Päivä Kaken kaa!

Päätin duunata tällasen vanhan klassikon, eli Päivä Kaken kaa-postauksen, konsepti lienee tuttu muista blogeista.

Aamu alkoi puurolla. Tässä se on ennen mikroutumistaan. Herkullista, eikö totta?

Aamupalan yhteydessä popsisin herkullista uutta akupunktiomömmöä, joka maistuu ihanalta! Mukavaa vaihtelua noihin aiemmin syömiini yrttisekoituksiin, jotka saa naaman kääntymään nurinpäin ja melkein vatsankin. Tää uus auttaa krooniseen nefroosiin, joka liippaa aika läheltä ja maistu kanelilta <3

Aamulla olisi ollut luettavaa, koska ihanainen Oskari oli ollut töissä ja jakanut meillekin lehtiä! Lukasin ton paikallislehden, kun siinä on kokonaiset kakstoista sivua (veikkaus, en laskenut), mut Hesariin en jaksanut ryhtyä.

Kas huomenta! Täsä meikän aamunaama. En oo ehkä ikinä ennen onnistunut ottamaan ittestäni tollasta kuvaa, jossa näyttäisin noin vinolta, mestarillinen suoritus siis! Paree pistää toi kuva tänne vaan ihan helvetin pienenä, niin se on ehkä parempi niin ..  :D

Itsevarmuus ei kuitenkaan ollut sillä tasolla, että olisin au naturel lähtenyt duuniin, joten tartuin naisen parhaaseen ystävään, meikkipussiin ja hoisin homman. Jälkeen-kuvaa ei tuu, koska näytin siinä joltain ihan oudosti hutsulta, mut uskokaa mua, se lopputulema oli ihan nätti, ei ollenkaan niin kummallinen, kun luurin näytöllä.

Kuvasin päiväni osana myös mun uusinta ihanuutta, eli Riian lentokentältä ostamaani Diorin viisikkoa, nro 004. Koitin saada noi värit ikuistettua ahdollisimman todenmukaisina, mutta en tiedä ihan kuinka menestyksekäs olin. Tuo yläkulman liila ei ole oikeasti silmässä yhtään noin liila, mä en tajua miksi! Silmäluomille levitettynä se näyttää tosi tumman harmaalta. Mut onhan noi siis aika omaa luokkaansa, lukekaa suurempia hehkutuksia vaikka Virveltä tai mistä tahansa muusta kauneusblogista. (Onks tuo oikea termi?)

Päivän asua taas, koska olen mestarillinen näiden kanssa! En lähde listaa, mitä mulla on päällä, mutta haluaisin kehua ton meidän Tervetuloa-apina-ilmestyksen hienoutta, kattokaa miten hieno se on! Harmi vaan, että se on niin raskas, ettei sitä voi laittaa ulko-oveen ilman että se tippuu lattialle ja aiheuttaa selkkauksen seuraavassa yhtiökokouksessa. Jouduin muuten vaihtaa kolme vai neljä kertaa paitaa tän kuvan ottamiseksi, koska niissä aikaisemmissa oli jotain vikaa. En enää edes muista, mitä.

Tässä vielä erikoislähäri ikuistuksena mun tuplasortseista. Oli pakko laittaa jostain syystä jalkaan mun ihanat kesäsortsit, joissa on leppiksiä ja kukkia, mutta koska olin menossa duuniin ja ne oli hiukan lyhyet työympäristöön, pistin alle nokkelana nuorena neitona pyöräilysortsit. Ongelmana oli koko hiton päivän vaan se, että ne pyöräilysortsit oli niin saamarin pitkät ja päälisortsit niin lyhkäset, että lopputulema oli vaan hoopo. Kukaan mun työystävistä ei kommentoinut päivän asustani mitään, mikä ehkä puhuu siitä, että oltiin niin oudoissa sfääreissä, ettei ne osannut sanoa mitään, mikä ei loukkaisi.

Duunissa mua ootteli oikeiden töiden lisäksi takahuoneen savotta. Lupauduin jostain ihmeellisestä oikusta pomon järkkäämiin juhannustansseihin taas myymään arpoja ja koska olen aulis ja auttavainen tyyppi, lupauduin myös laputtamaan ne arpajaisvoitot. Toi mahtavien arpajaispalkintojen kasa oli loputon, enkä itse asiassa saanutkaan sitä valmiiksi. En oikein tiedä, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä, mutta kai sille pitäisi ennemmin tai myöhemmin tunnustaa, että homma on kesken.

Duunissa en hirveenä kuvia ottanut, koska siellä ei tapahtunut mitään kertomisen arvoista, mutta duunin jälkeen kävin heippaamassa mun äidinäitiä, eli mammaa, joka on terveyskeskuksen vuodeosastolla, koska se kaatui pari viikkoa sitten ja mursi ranteen ja on toiselta puolelta naamaansa melkein kokonaan musta mustelmista ja ikävimpänä se, että on päänsisäistä verenvuotoa, joka nuoremmalta ihmiseltä olisi heti leikattu, mutta koska ikää on 88 vuotta, ei kalloa lähdetä aukasemaan. Eilinen oli hyvä päivä, mamma oli pirteänä, kun oltiin äipän ja veljen lapsien kanssa moikkaamassa.  Oli kerta kaikkisen mukavaa, mutta kyllä mulla meinaa tulla aina pala kurkkuun, kun mietin asiaa. Sen jälkeen menin kiireellä kotiin, skippasin iltatreenin ja päädyin rantaan istumaan kaverien kanssa, joita en ollut ehtinyt nähdä viikkoon ja koska oli kaamea nälkä, hain evääksi kuvassa näkyvää maitoa. En ehkä ihan pelkästään, hain myös Hesestä Kanaminimega-aterian.

Repesin nauruun, kun pääsin näkemään näitä ystäviäni, kun Tomi oli siellä torimummoa! Käväsin viime viikonloppuna Riiassa töryämässä työporukan kanssa ja nähtiin siellä Venäjän euroviisuedustajia! Kuinka siistiä! Tuli heti Tomin asustuksesta mieleen ja pääsinkin leveilemään mun julkkiskuvauksilla!

Tässä vielä kimppakuvassa vaimuli <3 ja mummo-Tomi. Mun ystävät on ehkä maailman parhaimmistoa.

Loppuillasta päätin vielä värittää mun hiuksia, koska rannassa puhuttiin asiasta ja Riiassa sain tän idean päähäni nähtyäni erään naisen kivan värisen tukan. Tuumasta toimeen heti vaan. Olin parempi bloggari kun aiemmalla hiusten värjäyskerralla ja otin ennen-kuvia, eli ennen tukanvärihän oli tollanen tylsä perusruskea. Nyt se on perkeleen punainen, mutta siitä mulla ei ole kuvia, koska ne kuvat näytti ihan kamalalta, niin iski sensuuri. Ehkä mä nappaan tästä kuvia kyllä. Vaimo yritti ottaa musta kuvia, mutta näytin jokaikisessä siltä kuin olisin juonut tålvarin kaljaa, mitä en ollut tehnyt, niin ne kuvat katosi aika äkäseen.. :D Jatkoa odotellessa. ( Loin tähän jatkumon, joka koukuttaa palaamaan meidän blogiin, eiks je?)

Mä oon tässä vaiheessa juonut kokonaista neljä kaljaa ja oon jo ihan naamat, joten pistetään kaikki hoopoudet sen piikkiin. Salha jo ehdotti, et muutetaan blogin nimi vaan 'Elämämme kaljoiksi'. Se ois ehkä totuudenmukaisempaa. Mut ens viikolla me tehdään oikeitakin juttui!

Päivän kynnet + päivän oireisto

Sain jo kehuja näistä instagramissa, joten pistetään tännekin siis jakoon! :D

Vähän ois taas pumpulipuikoille ja siivouskynälle töitä, mutta tällä kertaa mä lakkasin kynsiä keittiössä, joka on ehkä talouden valoisin tila, eli siivous oli edes teoriassa mahdollista.

Tässä olis lopputulema kera niiaavan basilikan.

Kuvat on ihan järkyttävän käppäsiä, koska kärsin joskain erikoissairaudesta. Se on ehkä vain flunssa tai sitten on myös mahdollista, että se on jotain ihan muuta. Oireina mulla on toistaiseksi hirveä määrä räkää ja tosi kipeä kurkku, mutta myös eksoottisina edustajina kauhea käsien tärinä (tä on siis syypää sihen, et yksikää kuva ei suostu olemaan tarkka..) ja sellanen huimaus, ihan kuin laivalla olisi, keinuu vain. Sunnuntaista asti oon odotellut kuumetta, että sais jäädä hyvällä omalla tunnolla saikulle potemaan, mutta kun se pentele nous tasan kerran sunnuntaina 37,3 asteeseen ja sitten enää ei, niin en oo kehdannut. Keinuminen alkoi jo viikko sitten Amsterdamissa, mutta siellä pistin sen kaljottelun ja 1700-luvulla rakennettujen talojen nykyhetken vinouden piikkiin. Oli melkoisen kuumottavaa astua lentokoneeseen, kun se siinä maassa ollessaan keinui pahemmin kuin ruotsinlaiva tolkuttomassa myrskyssä. Sen tunsi onneksi kyllä kanssamatkustajanikin, että se ei ollut vain mun päässä. Oottelen ehkä vielä pari päivää, josko tämän myrskyn laiva pääsisi perille ja tää aaltoilu loppuisi tai jos ei, niin taidan mennä juttelemaan päänsisäisistä vaivoistani tohtorille. En malta odottaa, siitä tullee eri hyvä keskustelu.

Salhan seikkailut osa ?

Voi jumprahuiti, kyllä hoidin homman eilen kotiin. Jos oisin vielä hoitanu omaan kotiin niin ois ollu vielä hienompi homma.

Kattoin tossa, että Kakella riittää noita kaljajuttuja. Mulla niit ei oo ollu, kun oon sen erään lääkekuurin takia ollu holiton jo useamman viikon. Nyt on sitte kai kesä tullu ja kuurit tauolla, koska eilen ei tuoppi paljoa painanu, niin kevyesti sitä kädessäni nostelin.

Olin Suski-toverin kanssa Kustaa Vaasassa katsomassa Katriinamiestä ja väittelemässä musiikista, vaikka enhän mä musiikista mitään tiedä. Katriinamies alotti reippaasti myöhemmin kö mihin olin varautunu, siitä johtuen ilta venyi pitemmäks kuin oli tarkotus. Sittenhän mä tieten bussistakin myöhästyin. Siinä kun Hämeentiellä oottelin dösää joidenkin kaheksantoistakesäisten kanssa mulla leikkas kiinni, hyppelin ekaan löytämääni taksiin ja kurvailin mun originelliin kotiin, siis vanhempien luo kun ne asuu lähempänä. Ne oli varmaan tosi iloisia, kun könysin sinne joskus kahen jälkeen ja siellä vanhuksilla ja mun vierailevalla isoveljellä oli aamulla herätys joskus viideltä. No mutta ei huolta, en antanu niiden herätysten häiritä mua vaan nukuin sujuvasti havahtumatta jopa omien herätyskellojen yli.

Täähän ois muuten ihan normisetti, semmosta sattuu että ilta venyy jne. yms. Mutta kun mun pitää lähtee tänään suoraan töistä Mansesteriin Minnan luo - eikä mulla nyt ole mitään vaihtovaatteita eikä kännykän laturia. Mut ihan hyvin mulla menee, äiti lainas jotain paitaa. Vedin aamulla töissä kylmiä lihapullia, Batterya ja vettä joten olokin on ihan hyvä. Tässä on teille pari mun lempparivideoo Katriinamieheltä.

Katriinamies - Tyttärelläni on Samuli Putron naama

Katriinamies - Nico sucks lol boobs

Miksi tämä ei ole Kaken muotiblogi : vastaus kuvallisessa muodossa

Koska poseeraan luonnollisesti pikkuruisessa vaatehuoneessa muovinen kala kädessä

Koska pönöttäisin kenet tahansa kateelliseksi

Koska muotibloggaajan olisi hyvä käyttää vaatteita myös alavartalonsa verhona

Koska ikuistan itseni naamio kasvoilla biojäteroskiksen äärellä

Koska poseeraan niin helvetin luonnollisesti aina

Koska olen vaan liian cool räppäri tekemään mitään sellaista

Notta siksi.

Häähumua

Oli kaunis morsian ja komea sulhanen, oli notkuvat pöydät ja (liian) maukkaat boolit..

Koska olen eri hyvä valokuvaaja, jaan ensimmäisenä teitin kanssa Sannin selän. Itse asiassa halusin jakaa juuri tän kuvan siksi, että tässä on kahdet siistit kengät : Varpun punaiset hyppäs joka ikisessä kuvassa ekana silmään ja toisena sulhasen heti syöminkien jälkeen vaihtamat uudet vihreet Adidakset.

Koko päivä ja ilta me poltettiin noita sikareita, me ihan kaikki. Tai no ei ihan kaikki, mut pojat ja minä. Mä en vieläkään ymmärrä, että miksi minäkin! Voi ehkä selittää, miksi mulla oli aamulla uskomattoman eheä olo.

Pojat tahtoi poseeraa Napoleoneina (mä mietin ton sanan kirjoitusasua aivan tajuttoman kauan, makustelepa itte omaan puheeseen, solmuun menee kieli, I promise!). Tän kuvan kohdalla voi taas todeta, kuinka puku tekee miehen.

Mä otin pönötyskuvia hääparista ainakin kymmenen kappaletta, harmi vaan, että joka ikisessä morsiamen valkoinen mekko on palanut puhki, eikä niillä kuvilla tee yhtään mitään. Tää oli siis parasta antia. Kannattaa buukata meikä valokuvaajaksi myös sun kesähäihin!

Juhlain ihanin yllätys (no ei kyl oikeesti) oli vaimon löytämä x-it-kynä! X-it oli semmonen baari, jossa käytiin aina perjantaisin silloin, kun oltiin päästy lukiosta, kun siellä oli kaksarit. Kynä saattoi sujahtaa mun kameralaukkuun, anteeksi!

Ittestäni mulla on varsin vähän kuvia, mutta hyvä, että ne vähäiset on sitäkin edustavampia.. Oli näitä siis useampi, kun ihan loppuillasta kuvia otti vaimo, se oli siinä vaiheessa, kun vetäydyin pöytään istumaan jallupullon kanssa. Me ei jaksettu mennä enää baarin luokse, joten baari tuli meidän..

 

Mä pakotin ne pönöttää yhteiskuvaan menestyksen merkkiensä kanssa. Pojat jaksoi ehkä uskottavammin kisata tosta sukkanauhasta, kun taas meiän tyttöjen yli lensi kimppu ja kaikki vaan katsoi hölmöinä vieressä 'Aijaahas tonne pöydän alle se pyöri' ja sitten Sanni noukki sen pois sieltä kuleksimasta. Ensi kesän tuplahäitä ootellessa siis! (Toivon niiden olevan non-alcohol-kemut)

Tästä eteenpäin mä en enää jaksanutkaan keskittyä kuvien ottamiseen ja vähän tän jälkeen mä keskityin hyvin, hyvin hiljaa taksissa päälleni oksentamiseen. Sanni, joka on mun sankaritar, jutteli reippahasti koko yrjöämiseni ajan taksikuskin kanssa mukavia ja pyysi vaivihkaa takapenkiltä paperia, niin ettei se kuski lainkaan huomannut mun sotkeneen.

Onneksi en ollut ihan ainoana humalassa, no ei, siellä ollaan vaan ylpeitä saavutuksista miehisissä kisailuissa (vasemmalla) ja juuri muuttuneesta relationship statuksesta (oikealla).

Ihanat juhlat, onneksi kukaan muu mun lähipiiristä ei näytä hetkeen naimisiinmenevältä, koska mulla ei oo ehkä ikinä ollut niin ihana darude kuin seuraavana päivänä. Eikun on mulla, mut meni toi silti kirkkaasti TOP 3:een.

Uupunut Salha

Oh noes, mä oon niin loppu... ja vieläkään ei ole loma! Eilen viimeinkin kävellessäni kaupasta kotiin maalailin päässäni kaikkea mitä blogiin kirjottaisin, mutta kotona mulla ei ollu enää tarpeeks virtaa ihan oikeasti kirjoittamaan.

Meillä oli eilen töissä talkoopäivä, käytiin siis korjailemassa ja siivoilemassa mun työpaikan omistamaa mökkiä. Se on semmottis että on kaikkien meidän jäsenten vapaassa käytössä, ja sitä pitää käydä keväisin fiksailemassa. Mä haravoin ehkä kolme tuntia ja tänään olen notkea kuin seipään niellyt salko. Kotiuduin talkoista klo 18.00, ja kun koira oli ulkoilutettu jouduin vielä viemään auton porukoille ja sitten kävellen kauppaan. Silmät veresti mukavasti kun normi 2 tunnin sijaan piilarit oli silmissä 12h. Olin kaupassa niin zombie-kunnossa että ostin sipsejä ja muumilimua ja kuljin kotiin aurinkolasit päässä, vaikka puolet mun kotimatkasta on alikulkukäytävää. Mutta hei, kyllähän toi aina toimistopäivän voittaa!

Mä oon muutenkin unohtanu raportoida tänne mun viimeaikaisista seikkailuista. Täällä onki jo kerrottu, että viikko sitte kävin Paska Kaupunnissa, mistä en muista muuta kuin pari ihanaa poikaa. Siis sen, jonka kans juttelen joka ilta joko viestein tai puheluin, ja sit sen jonka kummitäti oon. Tässä kuvia toisesta, voitte arvailla että kumpi tää on:

Hänen kotonaan.

Mökillä.

Viime viikolla sain sit tiistai-iltana ylläripyllärikutsun äiteeltä lähteä sen kans mökille, jossa siis isä ja mun koira oli jo. Ois kuulemma ollu tarvetta apuvoimille, kun kasvimaata pitäis laittaa ja aittoja siivota, mutta ne ei onnistu koska mun koira on liian aktiivinen apuri. Tuli muuten samalla Marian kans uhottua Facebookissa, että koska nyt on kesäkuu niin onhan se nyt käytävä uimassa.

Saatiin sit lauantaiaamuna äitin kans laitettua perunamaa kuntoon (koira ehti varastaa yhen ituperunan ja myllätä puoli pottumaata kunnes joutu sisälle), kun alko semmonen myrsky että sain sanoo hyvästit kaikille muille hienoille suunnitelmille. Tuli oltua sitte sisällä loppupäivä. Mun oli mm. tarkotus juosta Marian ja kummipojan luo niiden mökille, mutta autollahan mä sit menin. Mutta käytiin kuitenkin uimassa! Tuuli oli joku 20m/s, aallot mun korkusia ja vettäkin satoi, mutta prkl uitiin. Suomalaisia kun ollaan.

Tällä viikolla on luvassa kaikennäköstä kivaa, mm. kavereiden ja isoveljen kans hengailua, Katriinamiesklubia ja mahdollisesti viikonloppuna Tampereen reissu. Mut mitenkä mä selviän näistä työpäivistä, kun Kake on lomalla eikä ehi höpöttään mun kans virtuaalisesti?

Uusi lelu!

Mitenhän mä oon näin Samsung-uskovaiseksi lipsahtanut..

Kävin vähän ostelee. Keksin tuossa pari viikkoa sitten, että mun on hankkiuduttava eroon mun iPadista. Vatvoin tovin, että tyrkkäiskös sitä maailmalle Hopeisen Omenan kautta vai huuto.netissä vai miten, mutta sitten päätinkin eka kysyä mun veljeltä, joka rakastaa vempaimia melkein yhtä paljon kun meikä ja veli lupas poistaa sen mun murheista. Sopivasti tuli sitten näköpiiriini mainoksia uudesta tabletista ja tänään mä sit kävin sen hakemassa.

En oo vielä ääneen sanonut vaimolle, et oon vähän ostellut..

Se olla Samsungin Tab 2 ja 7" näyttö. Se on ihanan pieni ja kevyt verrattuna iPadiin. Se oli ihan pakko hakea, sillä eihän reissussa pärjää ilman tabia! Typerimmän ostoksen ikinä tästä tekee se, että toi vehje on 1,7" isompi kun mun matkapuhelin, joka sekin melkein (mut ei ihan) solahtaa tablettien kategoriaan. Koska ennusteiden mukaan siellä sataa koko aika vettä, me tehtäneen niin kuin Tomi just sunnuntaina uhosi 'Voitas vaan istuu hotellihuoneessa ja hakee parin tunnin välein safkaa lähimmästä burger kingistä ja kattoo telkkarii.' Tätä lomaa mä en malta odottaa!

Mennyt vuosi iholla

Onpas eri hyvä aika kirjotella tätä postausta, pitää ehkä vielä ajastaa huomiselle, koska otin Maijan tasan vuosi sitten. Leimoja en ole saanut aikaan kuin vaatimattomat neljä, mikä on puheisiini suhteutettuna käsittämättömän tai jopa säälittävän vähän. Salhan joskus sanoneen mukaan toistettakoon : puheissamme me ollaan kiireestä kantapäähän tatuoituja merirosvoja YARR.

Maija tänään

Fiilis oli sanalla sanoen erikoinen, kun heräsin huonosti nukutun ja läpijännitetyn yön jälkeen kurkkimaan uutta ihanan siistiä tatuointiani peilistä ja se näytti tältä kelmussaan.

Maija Poppanen, vasemmassa lavassa, otettu siis 3.6.2011 Legacyssä walk-ineillä, tekijä oli tietääkseni Sailor-Andy (mua jännitti niin, etten oo ihan varppi). Walk-ineillä oli joku muukin jonossa mun tukihenkilö-kädestäpitelijä-Jeren lisäksi ja siellä sai törröttää jonossa oikeasti aika pitkään, mikä oli aivan huumaava tilanne ihmiselle, joka jännittää ihan vaikka normaalia bileviikonloppua pari päivää etukäteen, saatika sitten ekan leiman ottamista. Jouduin vielä odottelemaan tovin senkin jälkeen, kun seuraneitini oli valmis vaaleanpunaisine perhosineen (ja joo, Jere on kyllä miespuolinen huolimatta aihe- ja värivalinnastaan tai termistä seuraneiti). Itse tatuoiminen ei sattunut niin pahasti, kuin olin pelännyt, mutta jännittäessä olin tönkkö kuin kivipaasi ja hyvä, etten saanut kynsiä puristettua kämmenistä läpi.

Ihana tänään

Ihana kelmussaan, aivan brand new! Istuin sykeröllä lattialla ja oottelin, et Tomin sieluun sataa sirkkeleitä-tatskan alle tullut teksti tulisi valmiiksi. Siinä sen tekstissä muuten väitetään lukevan CDM, mut musta siinä lukee Tomi.

Päähänpisto numero kaksi oli ihana. Ihana tehtiin 24.9.2011 ja oli aika extempore, ängin vaan poikain mukaan, kun Oskarilla oli oikea aika Maxille, me muut ängettiin Aken luo sekoilemaan. Tekijänä siis tässä Akke Paradise Tattoosta. Luin juuri tänään internetistä, että tohon kohtaan ei tatuoida joissain liikkeissä ihmisiä ennen kuin on hihat täydeksi tehtynä, kun on niin näkyvä paikka. Mä otin tuon taas tohon siksi, että sen saa niin näppärästi kätköön rannekellon alle.. Ranne oli todella rapsakka paikka muuten nakutella, mutta eihän tuossa kestänyt kun varmaan alle puoli tuntia. Luin muuten koko ajan Teurastamo 5:sta tätä tehdessä, mutta enhän mä saanut kuin sivun tai kaksi kahlattua, kun keskittyskyky vähän herpaantui ranteessa tuntuvan sahaavan tunteen takia.

Seuraavaksi piirusteltiin Tähtien sotaa Ihmemaassa ja tää hupi alkoi 8.3.2012, joka oli muuten Naistenpäivä! Tekijänä tällä Paradisen Max poikien suosituksilla ja supertyytyväinen akka kuvaili reittänsä koko seuraavan perjantaipäivän. Lystiä riitti studiolla noin klo 11:50 - 16:00 muistikuvieni mukaan ja kotimatkalla bussissa istuin vietävän hankalasti, kun kelmu ja teipit kiristi ja reiteen koski. Viereinen äijä ei varmaan ymmärtänyt, miksi istuin kuin maailmanomistaja ja ähisin tuskissani. Kelmujen välistä vuosi kunnon lätäkkö bussin penkille, minkä peitin ovelana lehdellä poistuessani. Ekalla kerralla tätä lajia jännitti taas tuhannesti, mutta tokalla ei enää juuri ollenkaan. Loppuvärittely tehtiin 27.4.2012 ja loppuun saattaminen vei kai vaan pari-kolme tuntia. Tän ajan varaus oli siisti juttu,  mentiin Salhan kanssa varaamaan mulle pitkään hössöttämääni reisiaikaa ja Salhan ekaa kuvaa. Menin intoa piukkana kädet viuhtoen hössöttämään visiostani, jossa Lilleri Lalleri ja R2D2 istui muurilla ja Max piirteli aika pitkälti siinä valvovan silmän alla just toivotunlaisen kuvan luonnokseksi.

Neljäs ikuistus olikin sitten Helsinki Inkin ankkuri, josta oli enempikin tarinaa jossain männäpostauksessa. Nyt oon sit vähän enempi merkkari. Tämä hetki oli siis 2.4.2012. En ollut menossa ottamaan mitään tatuointeja, olin menossa vain uteliaana vahtaamaan. Tän tekijä oli Javi Andrade. Maanantaina aattelin soitella taas Maxille, mutta en oo yksinäni saanut aikaan, ni tartten taas seuraneidin pitää kädestä, eli ennen lentoa pitäisi siis Tomin kanssa potrana soittaa. Mullahan on tässä vielä koko sunnuntai aikaa jäsennellä ajatuksiani, että mitä pistetään.. On mulla oikeasti vähän jotain osviittaa, mut pitäisi kai vähän pukea sitä sanoiksi, niin saisi sitten antaa Maxille vapaat kädet.