sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Mun hoodit

 Me asutaan ehkä yhdessä ulkoapäin rumimmista taloista näillä kulmilla. Eipä Lohja kyllä muutoinkaan kauneudellaan mitään palkintoja ole tainnut keräillä, mutta kuinka viehättäviä on 70-luvun elementtikerrostalot? Ei ne ole.

Mut ehdoton etu meiän kodin ympäristössä on maisemat. Alempi kuva on meidän etupihalta ja ylempi on kodin yläpuolella olevalta harjulta. Ennen etupihan näkymää pilasi ryteikkömäisesti kasvavat puut, mutta sitten joku taho päätti siistiä ne. Oon todella iloinen siitä, meillä on järvinäköala partsilta ja makkarista ja nähdään puoli kaupunkia yhdellä silmäyksellä. Auringonlaskut näyttää vielä noin kolmesataa kertaa siistimmältä livenä. Hölisen varsinkin kesäisin jeesuspilvistä, mikä tarkoittaa siis sitä, kun pilvien takaa heijastuu valoa niin, että voi minä hetkenä hyvänsä kuvitella itsensä jeesuksen astuvan sieltä pilvein välistä esiin. Tuona kuvausiltana oli vähän sellainen viba, ainoo, että pilvien alapuolella näkyvä taivaanranta oli kirkkaan oranssi.  Talviaikaan, jos ei ole pilviä, näkyy tähtiä välillä ihan törkeen hyvin. (no näkyyhän niitä varmasti muinakin vuodenaikoina, mutta talvella on muuten luonto niin ankeessa kunnossa, että katse suuntaa ylös) Koiralenkeistä ei meinaa tulla mitään, kun vaan kuljen kaula pitkänä leuka koholla ja välillä näpytän luuria kattoakseni tähtikarttoja ja bongaillakseni uusia tuttavuuksia.
Tarinan opetus: Aina on nättii, eti se ympäriltäsi.

Sunnuntai

Sunnuntait on jotenkin ahdistavia ja masentavia päiviä. En tiedä, mitä sunnuntailla pitäisi oikeastaan tehdä. Jos sunnutaisin tekee liian kivoja juttuja, aika kuluu liian nopeasti ja on tietysti liian nopeasti maanantai. Toisaalta jos sunnuntain kuluttaa sohvan pohjaa kuluttaen ja loppumatonta tv-maratonia luukuttaen, menee sunnuntai hukkaan. Ehkä parasta onkin kuluttaa sunnuntait tekemällä asioita, joita tulisi tehdä, mutta jotka ei ole liian hauskoja.

Tänään tein juuri niin.

Katsoin aamulla ensin Docventuresin viimeisen jakson Hymyjen maa, joka oli sivumennen mainiten erinomaisen loistava aloitus sunnuntaille, miksei se toki muinakin päivinä toimisi. 
Sen jälkeen reipastuin ja totesin, et nyt on tehtävä jotain. En vielä tiennyt, mitä se olisi. Ei tehnyt mieli luopua pyjamasta ja käyttää koiraa ulkona, koska sittenhän pitäisi pukea päälle oikeat vaatteet. TV:n tallenteiden parista pois peruutellessani tv:ssä pyöri Suomen kaunein koti ja kaaoksen keskellä mua alkoi ahdistaa entisestään. 

Aattelin, että pistän hiukan pyykkiä pyörimään ja samalla siivoan kenkähyllyn. Kenkähyllyssä oli kuitenkin myös paljon muuta kuin kenkiä, muun muassa pipoja ja kaulaliinoja, jotka piti ängetä omiin laatikkoihinsa, jotka oli myös siivottava. Makkarissa pyöri villakoiria, joten oli tartuttava imuriin ja luuttuun. Loppupeleissä päädyin puunaamaan koko kämpän ja kun lattiat kerran pesee, joutuu myös ottamaan matot pois. Mattojen alta paljastui ei kyllä lainkaan yllätyksenä meidän kamalassa kunnossa olevat laminaattilattiat, jotka on täynnä naarmuja, kolhuja ja railoja. Muistin nähneeni makkarin askartelulaatikossa vahaliituja ja nappasin ne ja aloin värittelemään kolhuja piiloon. Laitoin myös kauppareisulla olevalle vaimolle viestiä, notta tuo saksanpähkinöitä, joita twitterissä suositeltiin moisille kolhuille. Kun koko kämpän tavarat oli jo levällään ympäri olohuonetta ja keittiötä päätin raahata ne eri paikoille, kun mistä ne olivat lähteneet.  Siispä meillä on uusi järjestys olohuoneessa.


Uusi järjestys on ainakin sillä lailla eri hyvä, että sohva, jossa koira monasti pötköttelee, on kämpän valoisimmalla paikalla. Siispä hänestä saa muutakin kun musta möykky-tyyppisiä kuvia.
Eilen oli Tuulin yllärikolmekymppiset, joihin pukeuduin näin. 

Siivosin myös vessan ja päätin pestä eteisen maton. Makkarin matotkin pääsi takaisin paikoilleen, koska Päivin juoksut taitaa olla menneen talven lumia. Nyt on takki ihan tyhjä ja väsynyt koko muikkeli ja tekisi mieli vaan istua ja katsoa sitä tv-maratonia, jota aamulla vältelläkseni aloitin koko rumban.