keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kevät meni päähän part 2: LISÄÄ KUKKIA

En uskaltanut kirjotella blogiin mun uudesta sutturasta mitään tatskalääh-postauksia, koska tää on ollut melkoinen prosessi. Oon käynyt kerran kolkuttelee oven takana, kun tatskaaja oli kipeenä himassa yrjöömässä ja kaks mulle varattua aikaa peruuntui, kun mun lähettämä referenssikirje hukkaantui postissa. Sovin lopulta Jerpun kanssa, että se kipasee viemässä mun kirjeen postiluukusta sisään jollain Helsingin reissullansa ja nyt se meni perille ja Leena pääsi piirtelee mun aivotuksia paperille. 

Kolmas tatsahuti koettiin siinä kohtaa, kun päätettiin Tomin ja Tuulin kanssa täräyttää ex tempore autolla Turkuun, kun siellä tehtiin Tesyn (Turun eläinsuojeluyhdistys mä oletan) tukitatuointeja walk-in-meiningillä. Suttaushipat alkoi klo 12 ja me oltiin paikalla 12:15 ja saatiin kuulla, että niillä on jo 40 henkeä jonossa ja enempää ei oteta. 

Olin Turku-epäonnen jälkeen suht hyvällä fiiliksellä, koska kolmas kerta toden sanoo & mitä näitä latteuksia nyt on ja siispä mun neljäs yritys saada uutta leimaa on onnistuttava. Ehdin kuitenkin nähdä unia, että sain soiton, ettei Leena päässytkään piirtelemään muhun kukkasia, koska se oli lumimyrskyn vuoksi Lahdessa jumissa. Kun eilen aamulla sain viestin kuuden jälkeen, että siirretään aamukymmenen aika kello yhteentoista, mä vaan riemuitsin, että jes, tänään se tulee!

JA TULI JA MIMMONEN!

 Tää kuva on lainailtu Leenan instragramista 
 Tässä paniikkiräpsy itte oteltuna siitä vaiheesta, kun annettiin VEREN VALUA. Vähän tihkuu tässä enää, jossain kohtaa valui pitkin käsivartta. 
 Viime kesäkuisen pupumurmelin jälkeen oon vannonut, et parannan leimani pitämällä kelmua kolmisen päivää, eikä mitään turhia rasvailuita jaksa kikkailla ja sitä rupisäätöä. Reiden kohdalla tää olikin suhteellisen iisi ja mukava homma, mutta viime yönä heräsin ekan kerran klo 2:33 valmiina nousemaan ylös, vaikkei kello oo vielä soinut, mut en ois jaksanut enää yrittää nukkua kiskoen ja nykien kelmua paikalleen. En ihan vielä siinä kohtaa kuitenkaan noussut..

Mut vaikka kelmu kinnaa kyynärtaipeen paikkeilta ärsyttäen ihoa raivokkaan punaiseksi, niin yritän silti sinnitellä, koska paraneminen ilman rupea on vaan niin siistiä!
Että ei uusista sutuista pääse heti nauttimaan, lähellekään. Ihana esitellä kudosnesteessä lilluvaa kelmukasaa, kun jengi innoissaan kyselee, et no MIMMONEN TULI. Eilen illalla ihailin ruskean lillun peittämää kukkakalloani sohvalla ja pyyhin kelmun väleistä tirskuvaa töhnää paperilla. Koko käsivarsi on myös puolta paksumpi kun toinen ja ihan kuuma!

Sit päädyin tänään tilaamaan myös uuden luurin, koska oon ihan intoo piukassa. Jossain vaiheessa, ehkä kesäkuussa mulle saapuu siis tällainen:
Samsung Galaxy S6 Edge Green Emerald 128GB
Laittaisin tähän sen sydänsilmähymiön, jos vaan voisin, mut mennään sit tekstipohjasella <3 <3

Mä vahtasin maaliskuussa Samsungin web launchia, jossa tää esiteltiin ja ekat kymmenen minsaa olin silleen NJÄÄ taas samanlainen tylsä uutuuspuhelin, mut oishan toi aika hauska silti omistaa. Reilu kuukausi sitten pääsin näkemään livenä ja VOI JUKRA. Maailman siistein puhelin! Kun tuon saan, en tee enää mitään muuta, kun hipsutan luurini kaarevaa näyttöä ja välillä hihkun ääneen onnesta.

Kesäkuussa tää materialisti hehkuu ehkä jopa pimeessä autuudessaan: uusi Tempur-sänky ja uusi mahdottoman älykäs puhelin. Kyllä sitten kelpaa. Seuraavaks voisin lisätä materialistista onneani ostelemalla LPR HC-festin liput, koska meijän pojat <3 ja Flow-festareille sunnuntailipun, koska Florence + The Machine <3

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Sydämelliset eläinystävät

Tässä on meiän lapsukaiset Päivi ja Risto. Päivi saapui meille tammikuun puolivälissä ja vielä häntä hakiessani luulin kutsumanimen olevan Paprika, mutta Päivihän tuo olikin! Mun tädillä, jolta tämä haukku saatiin sijoitukseen, on tapana nimetä lemmikkinsä usein poliitikkojen mukaan ja olin jo hyvin huolissani, että meille muuttaa Räsäspäivi! Huojennuksekseni selvisi, että hänen poliittinen taustansa on hiukan siedettävämpi, sillä nimi olikin hakenut innoituksensa Lippospäiviltä. Mietittiin siinä jo kauhuissamme vaimon kanssa, ettei opita ikinä sanomaan koiraa Päiviksi, mutta sujuihan tuo sitten.

Päivi ottaa välillä kontaktia Ristoon, pariin kertaan hän on loikannut häkkiin katsomaan ihan lähietäisyydeltä, mikä tyyppi on noin nihkee, kun ei leiki hänen kanssa. Päivillä on myös hurmaava tapa jyrsiä poikki piuhoja. Ensimmäistä kertaa yksin jäädessään katkesi ethernet-kaapeli, viimeaikoina ensin flexin hihna ja nyt normaali hihna. Kohta ei ulkoiluteta enää koiraa ollenkaan!

Koirassa on hienoa muun muassa pötköttelyasennot. Miten voi olla mukavaa makoilla jalat noin?
 Kävin pihatalkoissa Kaisalla ja Jounilla ja sinne tuli yllätykseksemme koirakaveri. Tryffelikoira ei löytänyt yhtään tryffeliä.
 Päivi elää yltäkylläisyydessä lelujensa keskellä, muttei leiki niistä yhdelläkään kuin sellaisilla, joihin saa namia sisälle.
Pötköttelyasennot <3

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Helmiä sioille eli nyypät baletissa

Eilen oli jännittävä päivä, sillä meidän Ompeluseuran iltapäiväteekerho kokoontui isolla kirkolla baletin merkeissä. Ohjelmassa oli perjantaina 24.4. ensi-illassa ollut Kesäyön Unelma. Ajatus lähti siitä, että täytyyhän sinne päästä ja kun meijän vaimot eivät hiffanneet hyödyntää tätä timanttista treffi-ideaa, niin mentiin sitten itse tyttöporukalla. 


Oon kerta kaikkisesti maailman paskin kuvissa pönöttäjä, mutta halusin kerrankin ikuistaa, kun sitä kerta oltiin aivan asiallisen näköisenä rientämässä korkeakulttuurillisiin rientoihin.
Koska olen tyttö, lähettelin tietenkin Salhalle näitä kuviani ja sain kommenttia, et mun pitäis alkaa muotibloggaajaksi. Tän kommentin ehkä kirvoitti se tosiasia, että asuni on upeista designtuotteista koostettu: Mekko on kesällä 2011 ostettu Tuurista, jostain keskivesan vaatekaupan superhyperalesta ja maksoi muistikuvieni mukaan 5e. Kiilakorkokengät on Singaporesta, mutta ne on kummiskin ihan landespedenä merkkiä Crocs ja käsveska, jota en ollut poseerausvaiheessa vielä yhdistänyt asuuni, on lehden tilaajalahja. Niin ja sukkikset, ne on vaimo mulle tuonut tuliaisena joltain keikkareisulta, huoltoasemaostos siis!

Baletissa ei saanut kuvailla, mikä oli sääli, sillä olisin ihan hiukan halunnut kuvata niitä pyöriviä ihmisiä ehdottomasti instagramiin, vaikka etäisyys lavalle oli jäätävä ja pikku-ukkelit olisi vaan hypellyt ees sun taas jossain kaukana poissa. Hienointa oli, kyllä se kun kaksi riuskaa miesballerinaa kannatteli neitokaista kainaloista ja neitokainen juoksi ilmassa hidastettua juoksua. Hetken verran balettitunneilla itsekin aikuisiällä hikoilleena voin vaan osoittaa perustavalaatuista ihailuani kaikkea sitä näennäistä vaivattomuutta ja keveyttä kohtaan. Ei ole keveää eikä vaivatonta muuten hommaa yhtään.

Olisin halunnut aivoihini nauhurin näytösten ajaksi, sillä kun istuu hiljaa pimeässä katsoen jotain noinkin nykyaikana mukamas korutonta ja simppeliä viihdettä, pyrkii mieleen mitä omituisempia ajatuksia. Ehdin muun muassa miettiä painovoimaa fysiikan ilmiönä, kuinkahan paljon ihmisiä tuossa showssa onkaan mukana kaiken kaikkiaan, olisikohan hienoa olla lavastaja, miksi tuo vieressä istuva noin 35-vuotias mies on tullut yksin balettiin ja noin arkisesti pukeutuneena ja vielä pureskelemaan kynsiään, kuinka on varmaan hirveää, jos on tärkeä näytös juuri kun on menkat ja minkälaisia alushousuja miestanssijat mahtaa käyttää?

Baletin jälkeen hytistiin pihalla ja töpöteltiin korkkareista varpaat kipeinä ensimmäiseen ravintolaan, johon mahduttiin sisälle. Yritettiin ensin mennä tapaksille, muttei sinne mahtunut, niin päädyimme siitä sitten Dennisiin. Hyvän sapuskan äärellä ja loistavassa seurassa hihiteltiin tovi ja seurueemme joi kokonaista yhden pullooluen ja yhden lasin viiniä.  Aina ei tartte olla kännissä.

Summa summarum, jos asuisin lähempänä ja olisin kroisos, ostaisin kausarin balettiin, sukkahousuissa istuskelu sattuu mahaan ja korkokengät on saatanasta.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Kevät meni päähän

Huomasin tuossa matkapuhelimeni kuvagalleriaa selaillessa, että on tainnut mennä kevät päähän.

Oon muun muassa ostellut meille uuden sängyn Hullareilta, joka kylläkin saapuu arvioiden mukaan vasta juhannukseksi. Vuosia kestäneen suunnittelun jäljiltä oon myös tarttunut tuumasta toimeen yöpöytien ja parvekkeen kanssa ja tietysti muun muassa sukkia on kudottu.
 Tein itelle sukat! On ehkä maailman parhaat, kerrankin tuli tarpeeksi pienet.
Meidän lastulevystä valmistetuille yöpöydille koitti viimeinkin facelift, vasta vuosia oon suunnitellut tätä! Ruuvasin vanhat kahvat irti, liimasin etupaneelit kunnolla kiinni (ne irtosi joka vedolla), vedin tuohon pintaan ensin decoupage-lakkaa, sen loputtua erikeepperiä. Siihen päälle hartaalla puhkumisella sijoiteltu vanhan vintistä löytyneen tapetin pala ja päälle ja sivuille vielä liimapinta. 
 Ensimmäiseksi ostettiin Kasvihuoneilmiöstä vetimet, vaimo valikoi omaan laatikostoonsa 3 kahvaa ja minä omiini kolme. Siinä tulikin sitten pähkiminen, että mikä tapetti läntätään kummallekin, että sopii jokseenkin eriväristen kahvojen värimaailmaan.
 Tässä komeilee meikäläisen laatikot valmiina keskellä olkkarin lattiaa, vielä ilman kahvoja.
Siinä ne on paikoillaan makkarissa. Kun mun alkukesän loma koittaa, maalaan vielä rungot kultaiseksi, kun kaapista sattuu löytyy kultaista spray-maalia. Pohjalle vedän Otex-maalia, jotta maalipinta pysyisi lastulevyssä siistinä. Isin mukaan Otexia voi laittaa lähes mihin vaan pintaan ja siihen päälle maali, niin pysyy! Ainakin meidän vessan valokatkaisin, joka on väriltään kultainen, on pysynyt kultaisena jo vuosia.
Tein Päivin suurinpiirtein tuhansille leluille korin, mutta se saikin uuden käyttötarkoituksen petinä. Toi hölmö koira kököttää aina tuossa pedissään, joka koostuu virkatusta korista ja talouden huonoimmasta tyynystä, eikä pötkötä yhtään niin paljoa puhtaassa ja hienossa Mustin ja Mirrin koirapedissä..
Otin lähikosketusta myös arkkivihollisiini, ompelukoneeseen ja saumuriin! Oon koittanut hakea kaupoista pitkiä toppeja, joita voisin käyttää interneteistä tilaamieni kuvioleggingsien kanssa, mutta osumatarkkuus on ollut huono, mulla on kolme pitkää toppia, joista kaksi on vuosikausia vanhoja. Etsin kangasvarastoistani hillityimmin kuvioidun trikookankaan, otin vanhasta topista summanmutikassa mitat ja surautin itselleni paidan. 
Hyvä puoli = nyt on pitkä toppi
Huono puoli = Ulkoasu vastaa lähinnä pellekoululaista, sillä tää kuosikombo ei ole sieltä hillityimmästä päästä.
Sit vielä jäätävän suttuinen ja kohiseva kuva meidän uudesta partsista, vanhojen likaisten ja risojen mattojen tilalla on puurallit ja roinaa vietiin kellariin ja roskiin aika huolella. Nyt sinne on jopa ihan kiva mennä. Ikkunalaudalla komeilee meidän häälahjaksi saama kirves, joka pitäisi viritellä seinälle ja kun lämpölukemat kohoaisi plussan paremmalle puolelle pysyvästi ja selkeästi, niin laittaisin vielä ikkunalaudalle pari kukkalaatikkoa. Todennäköisesti pelargonioita, koska kaikki muut tuppaa kuolemaan meidän pohjoiseen suunnatulla partsilla.

Mitä keväthommia sitä sit vielä tekis?