Sekava hölinäpäivitys

Meidän jänis on seonnut. Se ei enää osaa monen vuoden ansiollisen suoriutumisen jälkeen käyttää kakkalaatikkoa, vaan nykyään hän paskoo ihan mihin haluaa. Tää johtikin sit siihen, et pari kolme kertaa kusiset matot pestyäni tai poisheitettyäni meni hermo ja vaihdoin vanhaan kunnon purupohjaan, jolla jänö ei oo siis vuosiin elellyt. Se ei oikeen osaa tota muutosta myötäelää, se näyttää lähinnä siltä, et se ui tuolla häkissä. Naurattaa, kun sitä kattoo. Suurimman osan ajasta se kans näyttää tältä, eli karvakasalta, joka on purujen peitossa. 

Kävin tossa sunnuntai-iltana hakemassa pojat lentokentältä, kun ne palas Köpiksestä. Meni nukkumaanmeno yliajalle ja ei yhtään tullut uni silmään, kun keksin kotimatkalla, et mun pitää ehkä alkaa kirjottaa jotain tosi sekavia ja kökköjä runoja. Kelasin, että se ois sopiva areena antaa palaa meikäläisen hillittyyn tyyliin. Sit vaan kelailin niitä mahdollisia runoja silmiä väkisin kiinni puristellessani, eikä uni tullut silmään ainakaan tuntiin. Voi univaje, koska tulet tiesi päähän!

Sit oltiin Mikkelissä, pojil oli keikka ja keikal oli pittaamas tommosia läpinäkyviä ihmisiä. Sit kun musta tulee vapaa taiteilija ja saan aikaan kaikki nää mun proggikset, mitä mm. öisin päässäni pyörittelen, niin haluun kyllä ottaa tällaisia pitkä-valotusaika-liike-näkyy-kuvia nussivista ihmisistä, ehdottomasti. Tämä kuva on nyt raakaveto kamerasta, kun laitoin eilen kuvat latautuu pilveen (4,6Gt) ja on vieläkin meneillään se siirto siellä. Livahdin töihin ennen kuin piti ja tääl ei yllättäen ole Paintia kummoisempia kuvakäsittelyohjelmia. Oli hieno keikka, mul on sieltä melkein parisataa kuvaa, pitää koittaa lätkiä niitä johonkin internetteihin sillä oletuksella, että jotain muka kiinnostais. 

Oon ollut nyt muuten pari viikkoa töissä olosuhteiden pakosta oikeasti lyhythihaisella t-paidalla, niin että hihalissu on näkynyt ja päädyin sunnuntaina ostamaan ja pistämään legginsit lihoiksi käsivarteni peitoksi, kun en enää jaksa keskustella tatuoinneista ilmiönä, liisasta ihmemaassa tai nykyisten tatskavärien pysyvyydestä töissä. Nyt mä ymmärrän, miks meillä on aikanaan ollut säännöissä, ettei sais olla näkyviä kuvia, se on ehkä ihan työntekijöiden mielenterveyden kannalta hyvä. 

Pohjettakin tehtiin taas, toka vika kerta tää ois nykyisten ajanvarausten puitteissa. Tää on niin siisteintä ikinä, etten oikeen pysy liitoksissani. 

Mul oli tossa vaiheessa jo toka Bukowski menossa, oli kaks kirjaa mukana, Naisia loppui jo ehkä bussimatkalla ja toi taitaa olla Siinä Sivussa. Vietävän kova jätkä Bukowski! Räpsin salakuvia Leenasta, toivottavasti hän ei pahastu. Ihana nainen, tekee ihania tatuointeja, suosittelen ehdottomasti, jos haluaa maailman siisteimpiä leimoja!

Siis eiks muka kenenkään muun tee mieli rupee ääntelee kun dinosaurus, ku näkee ton kidan. Mä en vaan voi välttää, se on tosi spontaani reaktio. Viime lauantaina väriä sai pintaansa siis dino, osa kristalleista tuolla alanilkassa ja tuolla takana meteoriitti (piti googlata, et onks toi meteori tai meteoriitti, mut mä veikkaisin meteoriitiksi) Oma polvitaive on muuten ihan helvetin vaikee kohta kuvata itse! :D

Tänään pitäis mennä rassailee mökille, oli ajatuksena vaan iisisti hiukan siistiä lauantaisia synttärikemuja varten, mut luontoäiti päätti toisin..

Sieltä kaatui jossain myräkässä 20-metrinen haapa oven eteen ja sähköjohdon päälle.  Mitäs sitä sähköille ja kai tällaset nuoret ja vetreet loikkii ylikin.. no ei, pitää mennä vähän moottorisahailee ja ne sähkötki pitäs olla jo ok.

No mut nyt mä lähen tonne risusavottaan, moikka!

Parvekeprojekti

Mä laitoin ekaa kertaa tän Tikkurilan kämpän parvekkeen kuntoon. Oon asunu täällä nyt reilu kaks vuotta, ja tän talven jälkeen partsin kunto oli tällanen:

Saanen esitellä, katupölyn, roskan ja kuolleiden ötököiden peittämällä betonilattialla pääasiassa kilpikonnan ylijäämävarusteita, maalaustarvikkeita ja mun ekaan omaan kämppään hankittu "keittiökalusto", jota en tunnesyistä oo raskinu heittää menemään.

Ja tässä tämän hetkinen tilanne.
Projekti tuli aika halvaksi, äiti lahjoitti mulle niiden vanhan eteismaton, nojatuoli sai siirtyä olkkarista ulos, muu roina mun varastoista. Tottahan Sennalleki piti oma paikka laittaa, noita fleecepeittoja meiltä löytyy vino pino. Tuon seinällä olevan korujutun ostin Indiskasta kympillä. Pelargoniat 4kpl/10e ja keltaiset samettikukat 8kpl/5e.

Senna hoiti osuutensa pääasiassa olemalla kaikkien tiellä.

Kenkiä kenkiä kenkiä!

Esittelyssä mun uusia tossuja. Niitä on kolmet. Vähän yököttää kun on tullu hankituksi niin paljon viime aikoina, mutta nyt mun kesäkenkäkokoelma on ehkä täydellisin. Mä en oo niitä tyttöjä, joilla on kolkyt paria erilaisia kenkiä, pääasiassa siksi että mun jalat on niin vammasen malliset räpylät, että kävelykelpoisia kenkiä on hankala löytää ja mä inhoan kenkien kokeilemista. Sitä paitsi mä olen aika uskollinen hyville kengille ja käytän ne sitten ihan loppuun asti.

Nää on vahinkokengät! Kävin tänään ohimennen pyörähtämässä Vagabondin liikkeessä, koska olin nähny jossain netissä että niillä ois mun tarvitsemia ruskeita avokkaita. Ulos kävellessäni vilkaisin vielä viimeiseen hyllyyn, jossa nää pikkuiset viattomasti piileskeli. Kuvassa näköjään näyttävät ruskeilta, mutta ne on oikeesti sellaset nätin oranssit, ehkä persikka olis oikea sana kuvaamaan? Nätti kenkä yhdistettynä järkyttävän mukavaan ja avuliaaseen myyjään on yhtä kuin kaupat. Ja ehkä oranssi on paljo mielenkiintosempi värivalinta kesään kuin ruskee.

Ostin elämäni ensimmäiset ikiomat upouudet ihan oikeat juoksukengät! Nää on jotku 3D-taikakengät, joiden ois tarkotus vaimentaa iskua asvaltilla juostessa ja tukea mun ylipronaatioaskelta. Pääsivät muuten flunssan takia vasta tänään ekaa kertaa tositoimiin. Juoksu ei kulkenut, mutta siitä on syyttäminen taukoa, ei kenkiä.

Pahnan pohjimmaisena mun kauan haaveilemat Vansin Checkersit, jotka oli kuuminta hottia joskus kun mä valmistuin lukiosta. Sillon en osannu arvostaa näiden hienoutta, mutta päätin hankkii nää heti, kun tossa kevättalvella kuulin että nää on tullu uudestaan tuotantoon. Näitä on pidetty jo ahkeraan varmaan joka päivä siitä asti kun nää postista haettiin. Toiveissa ois saada toi valkonen muuttumaan sellaseksi kuluneen pölyttyneen harmaaksi :D

Älkää muuten välittäkö tuosta vähän kärsineen näkösesta pelargoniasta kuvissa. Seuraavassa postauksessa vähän freshimpää parvekekuvaa.

Bumblebeen loppurytinät

Hyi, oon eilisten jäkis- ja viisupettymysten jälkeen niin väsyny, etten meinaa jaksaa ees fiilistellä perjantaina valmistunutta Bumblebee-tatskaa. Väritys jouduttiin tekeen kahes osas, koska ekalla kerralla mulla tuli niin sairas olo, että oli pakko lopettaa kesken. Tähän viimiseen sessinkiin ei sitte menny ees tuntia! Olis pitäny sillon ekalla värityskerralla vaan purra hammasta ja jaksaa loppuun asti.

Koska oon nyt ihan superlaiska, saatte nyt pelkkii linkkejä. Jaakon ottama kuva heti valmistumisen jälkeen TÄÄLLÄ.
Omalla vastuulla voi käydä kattoon myös mun laittaman ällölöllökuvan seuraavalta aamulta TÄÄLLÄ.

Ja sitten Senna-kuvia jee!

Lauantaiaamuna meillä oli "joka perseensä nostaa se paikkansa menettää" -politiikka. Mun paikka meni kun nousin sängystä hakemaan vettä.

Ja tämä odotti kun viisupettymysten jälkeen oisin halunnu nukkumaan.

Tästä keskustellaan meillä vielä.

Lissua on taas taputeltu

Tehtiin vähän tatteja ja väriteltiin ydinsodan vihree nurmi taustalle. Otin jonkun 9000 kuvaa ja tää eka oli paras. Eipä tässä muuta, mä jatkan vapaapäivälöllimistä, MOI.

Päivä, jolloin housuni hävisivät

Lauantai oli melkoinen päivä. 

Heräsin ekan kerran klo 6:20 enkä saanut enää nukutuksi, vaan nousin ylös ja tuijottelin seinää jonkun aikaa. Kun olin selannut kaikki stalkkaamani sosiaaliset mediat, lukasin digihesarin ja menin parin tunnin päästä nukkumaan harvinaisen ajan tasalla. Ennen kymmentä heräsin oikeasti  ja olin siinä unissani päättänyt, että mun on ostettava hesarissakin mainittu Ricky-Tick Big Band & Julkisen sanan levy. Hätäsenä ihmisenä ostin sen heti digitaallisena ja viihdytin jazzia vihaavaa vaimoani hehkuttamalla levyn erinomaisuutta ja tanssahdellessani mukana. Lähdin lauleskellen polkemaan kaupunkiin ostamaan piilarinestettä ja siitä sit samalla ajaudun ostelee myös bikinit ja t-paidan. Muima-asua maksaessani kassaneito erikseen vielä sanoi, että näissä ei sitten ole vaihto-oikeutta, mihen tokasin pontevana ymmärtäväni asian.

Himaan päästyäni aloin kiskomaan bikineitä päälleni, koska oli tarkotus mennä grillaamaan porukoiden patiolle ja huomasin, etten ollutkaan ostanut sitä kokoa yläosasta, jonka sovittaessani parhaaksi havaitsin. Jos siis tänä kesänä rannalle päädyn, niin saatan taas vilautella kääntyillessäni, hiphei, mut ehämmä ilmeisesti ois siis sopivia halunnutkaan.

Auringonottokaveri

Auringossa en oikein saanut muuta aikaan kun aurinkotuolin ristikkokuviota ei-grillattavaan-puoleen itsestäni, mut sain mä sit Satulta viestin, että pitäs lähtee terassille, koska on niin kaunis päivä. Joukkoon liittyi sittemmin myös Jere ja Tuuli. Terassilla oli ihanaa niin kauan, kun aurinko paistoi vielä, mutta sen jälkeen kun aurinko piiloutui talon taakse, alkoi olla hyistä ja sai kääriytyä vilttiin. Myöhemmin joukkomme kasvoi vielä Tomilla, Ossilla ja Varpulla. Lopulta siirryttiin tärisemään sisälle ja kirosin kesämielisyyteni vaikuttamaa vaatevalintaa, joka oli ihan liian keveä viilenevään iltaan. Päädyttiin siitä vielä kahden kaljan jälkeen lähteä jatkamaan toiseen pubiin vähän pidemmälle kotoa ja julistin, etten selviä hengissä kylmän vuoksi, jollen saa lisää vaatteita. Polkastiin sitten Japille vaatevarkaisiin ja sain siltä reisitaskuhousut ja hupparin, omat silkkipökäni hylkäsin siinä vaiheessa. 

Oltiin ihan nätteinä, Jere löys tiskin takaa erikoishienot plehat ja meikä sit edusti niissä Japin isohkoissa ja ei niin naisellisissa reisitaskuhousuissa ja omassa aikuisen naisen jakussani.

Pubiin poljettiin niin kovaa, että melkein kuolin ja perillä piti ens alkuun juoda tuopillinen vettä. Pari kaljaa siinä upposi sitten perussössötysten siivittämänä ja jossain vaiheessa rupesin katselemaan ympärilleni, että misähän mun housut on. Ei löytynyt mistään. Menin Tomille ja Tuulille koisaa, koska kotiin olisi ollut monta kilsaa matkaa, mikä ois pyörällä alamäkeä tarkoittanut ehkä reilun 10minuutin ajankäyttöä. Sain jakaa sohvan kissan kanssa, jonka mielestä nukkuminen oli aivan törkeen huono idea ja paljon siistimpää oli jahdata mun sätkiviä jalkoja peiton alla. Puol viiden maissa kyllästyin kissan sohvalta alas viskelyyn ja vein sen suljetun oven taakse mököttämään ja nukuin ainakin kolme tuntia sinä yönä.

Aamulla keräilin itteäni siitä sohvalta, ahdistuin ajatuksesta, että mun pitää polkasta kotiin ja sieltä vielä porukoille juhlistamaan mamaa. Söin aamupalaksi banaanin, hapankorppuja ja Tomin irtokarkit, jotka oli ihan väärin valittu ja nappasin kirjaläjän pöydältä mukaani, oltiin kuulemma sovittu, että luen kaikki Bukowskin romaanit ennen lomaani, joka alkais heinäkuussa. Eilen olin aika epäuskoinen asian suhteen, mutta oon jo Postitoimiston puolivälissä ja tänään meen taas muutamaks tunniks nököttämään Lissun värityksen puitteissa, joten meinaan napata tosta vielä seuraavan kirjankin mukaani. 

ps. Housut löytyi! Vaimo herätti mut ojentaen niitä ja naureskeli samalla, et pitäsköhän tässä olla jossain määrin huolissaan, kun vaimo tulee kotiin poikain housuissa ja sen omat housut isketään vaimon käpälään kadulla kulkiessa. Ne löytys sit sieltä Japilta, mihen ne oli jäänyt.

Kiva et ootte löytänyt perille

Hei nää on musta ihan parasta ikinä siinä, että kirjottelee tämmöst hönöö blogia internettiä täyttämään eli hakusanat joilla tänne on löydetty! Kuvitukseksi läiskittäköön jotain ihan randomräpsyjä.

 ihana-blogi.blogspot

Hei tosi kiva, et joku halus tänne asianaan tulla tänne! Tästä on myös variaatioita ihana blogi kake, ihana blogi salha, ihana blogi salha kake ja uusimpana mun uus lemppari, ihana blogi katri salha vaimo! Vaimo oli otettu tästä kunniasta, että joku silläkin halusi tulla meiän web-kotiin vierailee!

 Näitä on nykyään melkeen kirkkaasti eniten! No okei, nakukuvia tai naku kuvia on vielä tästä ohi.

Oltiin Lahdessa! Raahasin kamerankin mukaan ja kaikki putket ja ajatuksena oli räpsiä 6000 kuvaa. Otin niitä sit neljä ja kaikissa on tää ihan sama asetelma. Sen lisäksi rikoin niiden sähkövatkaimen, minusta varisi ympäriinsä sini-liilaa ihoa ja kaadoin parisataa grammaa sokeria ympäri keittiötä. Kiitos ja anteeksi!

exhibitionististen

hmmh? siis joo, ohan tääl jotai suttujen verhoomaa ihoo varsin estottomast esitelty, housuttomii kuvii on postailtu, ehkä enemmän kun laki sallii tällä painoindeksillä, mut sulka hattuun, jos ollaan osattu toi kirjottaa oikeen! joskin meikä ois ehkä preferoinut ks:ää x:n tilalla, mut hei emmä tiiä!

lehmännahkainen tuoli

tää edelleen leijuu tuolla listalla, kuukaudesta toiseen.. niitä saanee yhä kasvihuoneilmiöstä, mut ilmeisesti tolla löytyy osumia varsin vähän, jos tää on parhaiden osumien joukossa.

Niin oltiin tosissaan siellä Lahdessa, kotimatkalla rupes lapsettaa. Ängin tonne autoon ekana tietty ite sisälle lapsenmielistä riemua täynnä ja sit luulin, et venähti joku lonkka sijoiltaan tai vähintään ratkes housut, kun siellä oli sisätilat suunniteltu ehkä noin kolmevuotiaalle lapselle.  Tuulilla tais olla järkevämpi tyyli mennä tuonne, se ehkä jätti jalkoja ulkopuolelle.

untamo sykerö

täs on vähän sama stoori kun lehmännahoissa, hirveen hankala löytää kuvia interneteistä, toivottavast mun sutusta oli jotain iloo sit tän googlauksen aiheuttamaan tarpeeseen.

Tää nyt on jo instagramista tuttu, mut kävin taas sunnuntaina ihailemassa tätä. Niin upee laitos. Siel oli enää yks kappale jäljellä ja vaimo uhkas, et se käy ostaa tän ja heittää roskiin, ettei se vaan päädy meille. Mä oon vähän sitä mieltä, et tää ois jo ekan riidan paikka, oli toi niin julmasti sanottu! Kyseessä siis laulava ja tanssiva kala! Se oli semmonen tosi veikeen tuntunen toi kalan pinta.

"me naiset" juoksuohjelma

taas mainitti salha tän, tai ainaki jonkun juoksuohjelman! ehkä kahdesti ollut esillä täällä tai jotain, mut tervetuloo vaan sinä lenkkeilyinspistä kaipaava, sitä täällä on viime aikoina ollu aika hintsusti tarjolla.. juokset vaan niin kauan, kun kroppa kestää ja muista alottaa riittävän hiljaisella vauhdilla, hyvä siitä tulee ja ulos on mentävä sinne lenkille enempi kun kerran!

exhibitionistisiä kuvia

hei emmä enää tajuu. en tunnusta koskaan kirjottaneeni tommosta tänne (ehkä), onks tää joku googlen luokittelu meiän räpsyille? kiva kiitti, pitäsköhän määritellä tää sisältö k18-merkinnällä?

Taas vähän lisää ekshibitionistisia (vai -ä?) kuvia! Eiks ala jo olee selkee jeesus tuossa? Mun mustelmissa on aina. Tää siis siitä mun hirvittävästä liikenneonnettomuudesta!

henkka hyppösen tatuoinnit

mulla ei oo mitään käryy, millasia kuvia on piirretty Henkka Hyppöseen, toivottavast joku muu internetsivu kertoi vastauksen paremmin tai tykkäsit ees meiän kuvista!

Kalakotkia!

Kaikki, jotka ootte kyllästyny telkkarin ohjelmatarjontaan tai itkette edelleen Ridgen poistumista Kaunareista, tässä on tarua ihmeellisempää, aitoa draamaa.

 Kalakotkat

Vuosi sitten seurattiin livestriiminä jännityksellä kalasääskipariskunta (eestiksi kalakotka) Madisin ja Piretin elämää, kohokohtia oli mm. kun naaras Piret muni kolme munaa ja kun niistä kaikista kuoriutui poikaset Nori, Uno ja Elo. Öö... sitten olikin jo kesä ja lomat ja mä jätin pesän seuraamisen. Madisista löysin sen verran tietoa, että se on rengastettu Suomessa vuonna 2007.

Tänä vuonna toiminta muuttukin astetta jännemmäksi. Madis palasi takaisin Afrikasta yksin, ja luuli Piretin kuolleen. Sen selässä oleva lähetin oli sammunut Niilin seudulla. Kunnon kuninkaana Madis etsi itselleen uuden puolison, Oksanan. Kaikki alkoi olla hyvin, kunnes Piret ilmestyikin takaisin etelästä, elossa!

Piret jäi kuitenkin pesälle, vaikka Madisilla ja Oksanalla oli jo yksi muna pesässä. Kalakotkan sielunelämästä sen enempää tietämättä, luulen ettei sillä ollu oikein muutakaan paikkaa. Ilmeisesti vanhemman naaraan ilmestyminen pesään säikäytti Oksanan, sitä ei ole näkyny pesällä pariin päivään ja muna jäi pesään yksin, hoitamatta. Tais niillä oli vähän kanatappeluakin. Maanantaina tapahtui jotain vielä hämmentävämpää, nimittäin Piret alkoi hautoa munaa. Odotuksena oli, että se vähintään tyrkkäis munan pois pesästä.

Hauskinta tässä tän kevään seuraamisessa on ollut se, että Madisilla on oma twitter-tili, nimellä Madis the Kalakotka (@kalakotka) ja löytyvät myös Facebookista nimellä Kalakotkas (kuvat fb-tililtä). Facebookista löytyy myös kuvat viime vuodelta. Sieltä luin just, että Madis on kai paritellu myös Piretin kans, että olisko niillekin tulossa munia?? Ootelkaa te muut Madden häitä, mä seuraan tätä ja aion itkeä kun/jos vauvoja syntyy. Kuvassa vasemmalla Madis (nilkkarengas) ja oikealla Oksana. Piretin tunnistaa selässä olevasta "repusta", eli lähettimestä. Piretillä on myös nilkkarengas.

Suunnittelupäivä

Mites toi mun jokakeväinen "lupaava urheilijanura" (siis tosiasiassa "shit fuck kohta pitää käyttää jotai kesävaattei"-paniikki) tolleen tyssäski tohon vappuviikkoon. Koska olen vanha ja heikko, mun vapunjälkeinen darra kesti vain kolme päivää. Oikeesti. Ja kun siitä selvittiin niin olinki jo kipee.

Ne haasteet. Edellä olevasta uikutuksesta voi ehkä päätellä, että en saanu vappuviikolla punnerrettua kuin kerran, eikä sillonkaan riittäny happi koko sarjan loppuun asti. Pitää aloittaa viikko 4. alusta. Joskus. Kunhan oon terve. Haasteista yli-innostuneena alotin pari viikkoa sitte myös situps- eli vatsalihasrunttaushaasteen. Niin ja jostain kätköistä löydetyn MeNaiset-lehden juoksukoulun aloitin myös. Kyykkyhaasteenki alotin, tein aluks putkeen 70, sit kyllästyin ja lopetin.

Nyt sit vaan kiroilen kotona kun ulkona on nätti ilma ja mä en pääse mihinkään kun jalat painaa kaks tonnia. Kaks tonnia per jalka. No, kyllä mä sitte taas tervehdyn kun vesisateet alkaa... Onneks työkaveri oli ihana ja opasti mua pitämään tänään suunnittelupäivän! Tän viikon to do -listalla olis ainakin talvivaatteiden pyykkäystä ja roinan viemistä kierrätykseen. Suunnittelin tän jo niin pitkälle, että kävin varaamassa pyykkituvan huomiselle.

Ei näillä niin kiire oo.

Ompelupöytä, kausikoristeineen.

Sit tottakai mä keksin vielä uudenkin projektin. Työkaveri kerto, että niillä on partsilla sohva, toinen taas sano että sillä on keinu. Oon aika kauan haaveillu sohvasta parvekkeella, mutta kuin siisti ois keinu?! Mun parvekkeen eteen on nätisti sijoitettu nuori tammi, eli se on aina varjossa, ja siksi se onki jääny lähinnä varastoksi. Tänään, suunnittelupäivän kunniaksi, suunnittelin kuitenki sisustavani sen tänä keväänä.

Lähtötilanne.

Että suunniteltavaa riittää. Ja oon ehtiny koukuttua jo lätkän mm-kisoihinki, eli tänään katotaan peliä! Kevätsydän!

Pienen ihmisen ekat bileet

 Innostuin väkertelee pakettia ihan täysii, kahtokaa ny kuinka superhieno! Ihan ite katoin internetistä ohjeet. (Tota lautasta en oo siis ite paketoinut, et ihan vaan tolla kultasella kirjapaketilla leijun täsä)

Oli vähän ongelmia noiden ruusukkeiden kanssa, kun meillä ei taida olla nitojaa, yritin ettiä sitä pitäen sormieni välissä tollasta valmiiks tehtyä, mut millään kiinnittämöntä yksilöä käsissäni, ei löytynyt. Tokan tökin nuppineulaan ja teippailin sitä terävää osaa tonne johonkin kiinni ja kolmannen vaan suosiolla teippasin alusta alkaen.

 Hirvee ettiminen oli kortin kirjottelujen kanssa, kun ei oo mitään käryy, mitä näihin tällasiin pitäs kirjottaa. En ees kysynyt pojilta apuja, kun eihän ne ehkä tajuu näistä mitään. Viimeinkin sain käyttöö dymolle, jeee!

Yks yksityiskuva viel, ku on niin nätti!

 Äiti ja poika. Eri hyvä nimi tuli pojalle, Eino Petteri! Syliä jouduttiin seremonian loppuvaiheessa vaihtamaan kummeilta isän hoivaan, vaikkei Eikka ees koko keuhkojensa voimalla näytellyt voimiaan.

 

Käskin ottaa itsestänikin kuvia ja sit pönötin niin paljon, et oksat pois! Pitäs varmaan hommaa joku kinesioteippi tonne yläselkään, et pysyisi noi hartiat vähän taaempana..

 Käskin poikain bailaa, kuin ne olisi Dressmanin mainoksessa. Liikkuivat sit niin paljon, et kamera ei osannut tarkentaa mihinkään järkevään kohtaan tai jotain, en ymmärrä, miks nää kuvat oli ihan epätarkkoja.

 Mä en kestä tätä vikaa kuvaa, tää on vaan ihan apua. Voi Japi, susta pitäs tulla valokuvamalli, toi ilmeiden kirjo on mahdoton. Tai ehkä se onkin aina toi sama ilme, mut kyl se varmaan jossain mainoshommissa toimis!

Von Hertzen sitä ja Von Hertzen tätä

Univaje painaa, ääni on käheä ja korvissa piippaa edelleen. Uskaltauduin eilen pahanlaatuisen ja siis täysin aiheellisen empimisen jälkeen Tikkurilaan kattomaan Von Hertzen Brothersien keikkaa. Ja kun sanon "Tikkurila", tarkotan tottakai Vantaan hotellin Tulisuudelmaa. Mut ei nyt puhuta siitä jooko. Oli kaiken sen vaivan arvoista, ihan vaan tiedoksi.

Tästä mun haipista saa syyttää kokonaan kesää 2008, kun Maria halus mut mukaan kattoon ko. bändiä Oulun Teatriaan. Hyvän bändinhän tunnistaa siitä että keikka jää mieleen vaikkei yhtään biisiä tietäiskään. Sen jälkeen mun harjottelutilan lehmätki tutustu progemusan saloihin, kun navetassa laulettiin Faded Photographsia ja Freedom Fighteria. Täysii.

Tosin Hertzenit on kyllä siitä hieno bändi, ettei aina tartte kuunnella noita vanhempia rainoja kun on uudempiaki biisejä fiilisteltävänä. Ei siis tartte kuunnella sitä ainaista "kyllä niitten vanhempi matsku oli parempaa" -shaibaa kun uudet levyt on vähintään yhtä hyvää kamaa ku vanha. Nine lives -levyn parhaita biisejä on ehottomasti Insomniac, Flowers and Rust ja Coming Home. Tsekidaut.

Hitto, tähän oliki vaikeempi valita näitä biisejä, varsinki kun mun mielestä kaikkien aikojen parasta biisiä (I Believe) ei ees löydy youtubesta. Tässä vielä pari helmeä. Keikalla bändi kerto jonku tyypin kuvailleen niitten musiikkia "pehmo-Lordiksi". Nii että Hard Rock Hallelujah vaan kaikille.

Se, että istuin perjantai-iltana yksin Vantaan ruotsinlaivasimulaattorissa kaks tuntia juoden pari ylihinnoiteltua lonkeroa ja limuu (koska mun maksa ei oo toipunu vielä vapusta) ja kattellen keski-ikäisten pääkaupunkiseutulaisten pariutumisriittejä annettiin anteeksi viimeistään siinä kohtaa, kun Mikko Von Hertzen käveli mun ohi ja anto mulle plektransa! En oo varma koskiko mun jalat maata kun joskus kahelta yöllä kävelin kotiin.

Hohhoi. Oisinkohan mä nyt pälättäny tästä aiheesta tarpeeksi. Olin asiasta niin kikseissä että näin plektrasta untakin. Unessa sillä voitti yhden matkan kuuhun, mutta selitin kavereilleni tietysti käyneeni jo sillon keikalla avaruudessa.

Mäki haluun soittaa bändissä.

Voi perjantaiaamu

Aamu alkoi riemuisasti. Aamulla mun piti herätä lenkille ennen töitä. Kello soitti mulle 6:45 ja heräsin sen verran, et kahtelin luurista instagramit, facebookit, bloglovinit ja twitterit ajan tasalle. Sit päätin kummiskin nukkua tunnin lisää, vaikkei edes ihan ylitsepääsemättömästi väsyttänyt. Aamulla sekoilin jotain himassa, kuuntelin vähän räppiä ja tein superaamupalaa. Hiukan ennen puolta kymmentä lähdin polkemaan töihin, ehdin kotipihasta hiukan reilu sata metriä ja jäin naapuripihasta kruisanneen auton alle.

Mun muka hieno retropyörä meni ihan kiemuralle! Se kuski oli kyl tosi kivasti, se heti rupes hössöttää, et kuinka se voi korvaa tän mulle ja ei kai sattunut ja millä mä pääsen töihin. Kun lensin asfalttiin, kiroilin kun menninkäinen ja siinäkin vaiheessa vielä kirosin, kun yritin tota taluttaa takas jalkakäytävälle, mikä ei ollu kovin helppoa, koska tommonen kippurarengas ei pyöri lokarin sisällä yhtään. Ihmiset kerääntyi siihen ympärille kyselee ei kai sattunut ja meikä ei osaa muuta kun sadatella, noloa. Kuski kovasti kyseli mun vammoista, vakuuttelin vaan siinä hyvinkin pöllämystyneenä, et taidettiin selvitä mustelmilla. Pääsin kyydillä kaupalle ja rupesin siellä ihmettelemään vaurioitani. Tepsuteltuani vähän ees sun taas arvelin, et jossain saattais olla ehkä vähän isompaa damagee kun pelkkää mustelma, koska polvi alko turpoo sellasella vauhdilla, ettei se kohta enää mahtuis mun farkkuihin. Lähdin sit lääkäriin, joka totes, et jos kävelit tänne, ni luita tuskin on poikki, heilutteli se siellä kaikki mun raajoja ympäriinsä ja kirjas tarkkaan ylös. Sain kolme päivää saigonii ja luvan vaan maata. Paha vaan, et mul on huomenna koulutus, mitä en voi skippaa ja sunnuntaina ristiäiset. 

Mut siis niin, ei irronnut pää tai mitään. Vasen polvi on turvonnu kivasti, siihen on tulossa tosi ruman näkönen mustelma ja se on varmaan kipee niin kauan, kun siellä on tota turvotusta. Pohje on kans järjettömän paksu ja alkamassa sinertää, sen mä huomasin vasta lääkärin jälkeen töissä hilluessani. Oikees lonkassa on ruhje ja turvotusta ja oikeassa kyynärpäässä on verinaarmu ja se on kans vähän ilkeen tuntunen. Tää oli ehkä tämmönen muistutus, et sit ku hiton hullu skeittaat kesällä, niin laita joku kokovartalosuojapuku. Jouni pelotteli, et silloin kun se jäi kunnallisvaaliehdokkaan alle, niin sille tuli shokki vasta monen tunnin päästä, sitä mä nyt tässä sit odottelen, rupeen tossa hetken päästä ehkä huutaa suoraa huutoa. On kyl vähän pää jotenkin sekaisin, vaikkei se mihinkää osunutkaan, ei ajatukset juokse ihan normaaleja ratoja.

 edit: hahah, tää tarkottaa sitä, et mä en voi punnertaa! JES! siitä on tullut ihan hirveetä, kun joutuu punnertaa niin saamaristi. mut mä en oikeesti voi mennä tän polven päälle punnerrusasentoon ja luulen kans, et tää toinen kyynärpää tykkäis kyttyrää koko ruhon ylös-alas-hilaamisesta. JES!

Vaihtoehtovappu

Mä en oikeen osannut tätä vappua, muttei se silti millään muotoa huono ollut!

Mun vapunviettoon on kuulunut kotona sekoilua, sangrian ostamista, vaan ei sen juomista, auton rassailua, synttärimunkkeja, melkein aamuisella vapputorilla hörpätty vissy ja livebändin kuuntelu, duunista vappuhuumassa pöllityt heliumpallot, parvekelasien ja parin ikkunan ulkopinnan pesu, jäniksen leikitys ja sen kämpän pesu, jäniksen maton pyykissä levinneiden pesupähkinöiden keräily pesukoneesta, vaatehuoneen täys uudelleenjärjestäminen ja tosi pahoja sipsejä.

Mites muilla?