Etelän hetelmät pohojosessa

Me oltiin Sennan ja mun perheen kanssa joulu Oulujärvellä, siis täältä päin katottuna ihan pohjosessa. Lähettiin äitin ja Sennan kans mökille autolla lauantaiaamuna ennen sianpierua, ja katottiin vaan kauhulla kun auton mittari kerto että ulkona pakkanen siirty Helsingin -11 asteesta -29 asteeseen. Sanoin jo äipälle että mua ei sitte tartte huudella lumitöihin, mut ei siellä mökillä mitään lunta ees ollu. Isä oli tehny lumityöt lumilingolla, pihassa koreili nätti vihreä nurmikko.

Yhtenä ainoona päivänä "lämpö"tila kävi -15 asteessa, niin äiti vaivautu Sennan kans ulos. Senna tarkeni siellä ehkä vartin, aiempi ennätys tällä reissulla oli 30 sekuntia. Helleaallon kunniaksi mä vaivauduin kaivamaan kameran esiin.

Tää on meijän ulkosauna, jonka käytöstä päätettiin luopua kun isä ja äiti oli molemmat elämänsä flunssassa. Onneks viime kesänä remontoitiin myös sisäsauna <3

Tää on meijän tupa. Mökki jatkuu tonne uunin taa vielä parin huoneen verran.

Tässä on Tauno. Tauno on joku suohaukkatyyppi, joka päätti itse kurjan elämänsä lentämällä erään ulkorakennuksen seinään pahki, isä löysi sen siitä maasta niskat taittuneena. Toivon, et hänellä ei ollut perhettä missään odottamassa, vaan ois ollu vielä poikamieshaukka. Nyt hänet on täytetty ja hän näyttää hurjalta.

Mun lempijoululahjaksi osoittautui tää Tieto-Finlandian voittanut kirja, jota en oo vielä uskaltanu lukee ekaa lukua pitemmälle. Tällä hetkellä mun ruokavaliosta on otettu pois viljat ja riisi ja aika pitkälti sianliha, katsotaas mitä jää jäljelle kun tää on luettu. Ensimmäinen luku ainakin vastasi mun aiempia ajatuksia täysin.

Mul pyörii vaan Stigin Piparia piparia päässä, koko ajan, hajottaa oikeesti.

Taivas oli ihan creisi lauantaina. Käytiin Sannin kans mammalla hakemassa joulupöytään sienisoosi meille, kun kenenkään muun jääkaapissa ei ollut enää tilaa. Vitsit mä tykkään joulusta ja sen ruokamäärästä!

Ennen Berliiniä etsin kuumeisesti, että onks siellä katua nimeltä Sonnenallee, koska se on erityisen hieno (oikeesti vähän höpsö) leffa, tjeu

Tehtiin pipareita! Vaimo jätti mut koristeluvastaavaksi ja itse koristeli vaan yhden piparin. Se olikin melkoisen pramia se! Alavasemmalla siis vaimon taidonnäyte.

Vaimo laski mulle myös kylvyn, kun valitin palelevani seisottuani pari tuntia pihalla korjaamassa Sannin autoa. Vaihdettiin siihen akku melkein omin avuin: seistiin siis Sannin kanssa vieressä, kun yksikätinen isi hoisi homman.

Sit paketoin vikat joululahjat, jotka eilen ostelin kirpparilta ja kaivelin kaapeista. Luksusjoulu tulossa siis lahjansaajille tsih.

Kaiken uurastamisen jälkeen olin ansainnut omituisen oluen. Se maistui tosi laimeesti Becksin sitruunabisselle, mut ei kummiska ihan kauheesti. Siistiä oli sit kummiskin se, et pullo oli mulla aika kauan auki, mut ei se väljähtynyt niin kuin normibisse.

Mut siis hei, meikän jouluvalmisteluaika meni The Wiree kahtellessa, piparei pakertaessa, sukkaa neuloessa ja purkaessa ja uudelleen neuloessa, niin et melkein unhoitin toivottaa Hyväää joulua kaikille!

Paluu arkeen

Berliinin loma henkisellä puolella venähti, sillä vasta nyt oon palannut normaalihkoon arkeen. Viikonloppukin meni vielä tietyllä tapaa Fifty Shadeista toipuessa ja nyt eilen saatiin siivottua kämppä lattiasta kattoon, pesin jopa lattiat (superpoikkeuksellista!). Sen lisäks vietiin 9000 pussii roskia, roinaa kellariin, kuus kassillista pullojakin kiikutti vaimo kauppaan ja jouluvalot on laitettu! Let there be light!

Mut hei, lomatunnelmiin palatakseni, täs ois vähä luuriräpsyi Saksasta. Suurimman osan kuvista oon tainnut ottaa kaljapäissään tai niis saattaa näkyy vilauttelija-Tomin yksityisiä ruumiinosia, joten silmät kii, jos kainostuttaa.

 Pimeetä lentokonepönötystä. Kuvaa ottaessani taisin kaataa kaljaa syliini.

Vaimuli söi kuoleman nälkäänsä tommost mustaa pastaa ja ruokajuomaksi viskii sitruunalla :D

Ekana iltana kipattiin bissee ja katottii salkkarit, tietty! Onni on etähallittava ja -katsottava digiboksi!

Tomi oli matkaanlähtijäisiks käyny duunaa ton säärensä valmiiks, kuva ei anna mitään oikeutta oikeelle tuotokselle, noi värit on ihan tajuttoman creisit :)

Jossai Kebabistanissakin mä keskityin oleelliseen. 

Oli kyl törkyhyvät mätöt, ite kiskoin alkuun vaa bissee ja ranui, mut tokal kerralla viisastuin ja safkasin itekin falafelit. Hintaluokka todellakin kohdallaan, bisse + törkeen hyvä pitafalafel 3,80e. Ei tuol ois muuta kannattanutkaan syyä ^_^

Esimerkillinen turisti pönöttää ku käsketään. Harmi, et valoo oli aika hintsust.

Odottelukaljaa. Täs vaihees olin jo löytänyt Berlin Tattoo Conventionin takanurkasta Lola Garcian ja sopinut, et kohta nakutellaan meikään parit kukat. Jänskätti, koska oon asioiden hoitamiseen kykenemätön urvelo, enkä saanut aikaseks kysyy, et oliks se 250e hinta yhden vai kahden leiman hinta. 

Meil ei ollut oikeit postikorttei, eikä oikeen mitään sanottavaa. Tehtiin siis jostain puljuist pöllityistä flaboista joulukortteja ja liimailtiin niihin kaikilla käsillä olevilla tarroilla kuitteja ja Tuulin lompakosta löytyneitä Londonin pääsylippuja, et saatiin valkonen pohja, johon vaimo rupes piirtelee..

Ommulla hieno vaimo, se piirtelee vain ja ainoastaan roiseja kuvia ja kaiketi niitäkin vain ginin tms. voimalla. Herran jestas noi poijat kittas tota giniä, kaksistaan pullollinen ja sit ne päätti lähtee vähän rimpsalle. Loppuillasta niil ei ollut muuta blandista ginille kun gini. Viiden jälkeen ne tuli takas, hirvee rapina oven takana, kun ne arposi, miten ovi aukee. Seuraavana aamuna meil oliki sit hiljasta miesväkee seurassamme :D

Oon vähän huono nainen, mul ei ollut mitään peiliä mukanain, joten meikkasin sit tabin tai luurin etukameraa peilinä käyttäen ja mul on puhelin täynnä tämmösii älykkäitä kuvii ittestäni, kun vahingossa sit räpsin niitä koko aika. 

Hitsi, mikkä donitsit. Jää kyl Arnolds kepeesti kakkoseks, kun ihasteli Dunki' Donutsin valikoimaa, siel oli vaik mitä makuu, siis melkee mitä vaan!

Baujahr 1957. Ei kerrottu hissikammoiselle Tuulille tota rakennusvuotta kun vasta matkalla lentokentältä kotiin.

Valomiekkoi ja kipee vaimo <3

Se kämppä oli siis vanhassa tehtaassa, mä ymmärsin näin. Sinne oli pariin kerrokseen tehty loft-kämppiä. Oli aivan kiva, ku meil oli keittiö ja kaik.

Koirakuvia!

Yhen oikeesti valokuvausta harrastavan tyypin sanoin, KOSKAAN ei voi olla liikaa koirakuvia! Tässä siis eeppinen määrä toinen toistaan muistuttavia koirakuvia lenkiltä 15.12.12. Ulos lähettiin klo 11.30 lauantaiaamuna, eli loppupäivä vietetään varmaan peiton alla Shrekiä yms. kattellen. Oikeesti, aamulenkit pilaa koko loppupäivän. Taitaa jäädä jouluostokset taas viime tippaan.

Päällä Sennalla on muuten viikko sitten Voittaja 2012 -tapahtumasta ostettu POMPPA.

Kas hyvää huomenta!

Olen palannut Berliinistä! Jo itse asiassa viikko sitten melkeen, mut tää on ihan vaimon vika, etten oo saanut kerta kaikkiaan mitään aikaan. Mulla on heti joulun jälkeen työkouluhommien ehdoton dead line ja mä en tiiä, missä vaiheessa oon tekemisissäni, koska mua ei oo huvittanut perehtyä. Ei siin muuten mitään, mut pitäs täs valmistuu. Sen lisäks meitin känpä näyttää taas perinteiseltä mielenterveyskuntoutujan kodolta, vaik siivottiin se aivan ihmismäiseen kuntoon sillon Anterok-viikonloppuna ja ollaan oltu vaan liesussa. En oo myöskään mitään uusia suttuja kuvaillut ja tunkenut internettiä täyteen. Sen lisäks Tuulin sukka ei oo edistynyt silmukan silmukkaa. Pöydät on täynnä lukemattomia kirjeitä ja lehtiä, jääkaappi on tyhjä, mut emmä sielt mitää söiskää, koska syön vaan sipsii ja karkkia ja juon kaljaa tai vissyy. Töissä oon sentään käynyt, mut pelkästään autolla, koska oon meinannut myöhästyy joka ikinen aamu. Mut nyt siihen tulee (ehkä) muutos, kun sain Fifty Shades of Greyt loppuun. 

Mä en juur koskaa lue mithää oikeita kirjoja, tai jos luen, niin kirjan loppuunsaattamisessa kestää semmonen 3-6kk, koska luen sitä maksimissaan puol sivua kerrallaan nukkumaan mennessä ja nukahdan aina ennen kun ehdin pidemmälle. Sunnuntaiaamupäivänä vaimo päätti ostaa mulle Berliinin lentokentältä läpällä ekan Fifty Shaden ja mähän päätin läpällä lukee sitä. Läpällä luin sen sit loppuun tiistaiaamuun mennessä, koko 500+rapiat sivua. Kärsin hirveitä viekkareita ainakin tunnin odotellessani, et saisin työkaverin paikan päälle, et pääsisin kirjakauppaan ostelee sen tokan osan. Sen hoitokoira oli vauhkona, joten siinä kesti ja kesti ja kesti.. En malttanut, joten ostin sen kakkososan sähkösenä kirjana. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä sekin oli luettu. Kolmososan ostin myös sähköisenä hetkeäkään miettimättä ja se loppui eilen illalla. Nyt on tavallaan vähän tyhjä olo, enkä tiiä, mitä tekisin, joten aloitin tän aamun jaloille noustuani kuuntelemalla vähän Slayeriä, vilkaisemalla ujosti Bloglovinia, jossa mulla on nyt enää 342 postausta lukemati ja avaamalla oluen, kun vaimo kysy, et saaks aamupalaks juoda kaljan. Hei miksei!

Blogilöytö

Nyt ei taas oikein tapahdu mitään. Tai ehkä tapahtuu niin paljon, ettei ehdi jäsentelemään ajatuksiaan tekstiksi? Lähinnä elämää vaivaa se, että valoisa aika kuluu jossain ihan muualla, eikä edes kuvia saa otettua.

Ettei tämä blogi ihan vielä siirtyisi blogitaivaaseen, jaan tässä taas parasta blogiantia, mitä olen vähään aikaan nähnyt:
http://pallinimun.blogspot.fi/.

Ich möchte Brötchen kaufen und Schifffahrtsgesellschaft ist dada.

Jeni just totes, et mukelona pakkaaminen oli paljon hauskempaa, kun joku hoiti asiahommat ja ite vaan läiski jotain leluja kassiin ja äiti hoisi kaiken järkevän. Aiemmilla reissukerroilla oon kelannut, et jos ottaa vaan ihan yhen tai kaks vaihtovaatetta messiin ja nekin karseen rumia ja voi sit hyvin omintunnoin ostella uusia sieltä tien päältä, mut nyt kun on ohjelmassa ittensä suttaamista, niin pitäis kai ehkä ihan miettiä, ettei vetäis samalla paidalla koko pitkää viikonloppua, varsinkin jos sen heti alkuun jo sotkee musteeseen ja siihen ihanaan tuoreen tatuoinnin limaan.

 Oon myös onnistunut mehevästi edellisen kahden päivän aikana käppää toiseen akillesjänteeseen nirhauman uusilla talvikengillä, mistä oon varmaan superiloinen, kun kävellään siellä kuitenkin tuttuun ulkomaanreisutyyliin matka, jotka vastais koko Berliinin maantieteellisen ympärysmitan kävelemistä, koska julkisten kulkupelien pilettien ostaminen on kummiskin aika hankalaa. Mut vaimol on viel kivempaa, se on lentsun kourissa ja kröhii tuolla kun vuosia röökannu vanha äijä. Yöllä se kuumeili niin kovaa, et aina kun se kääns kylkee ja vähän nosti peiton reunaa, mun puolelle sänkyy tuli semmonen trooppisen kuuma ja kostea ilmavirtaus.

Toisekseen tai kolmanneekseen tai mitä ikinä en ehkä oo ikään reissannut tähän aikaan vuodesta noin kylmässä paikassa, eli en osaa pakkaa ehkä tarpeeks lämmintä vaatetta messiin. Oon vuodattanut tuntojani tästä myös Pupelle, joka fiksuna plikkana ehotti, et kerrospukeutuminen on täsä se avainsana ja samaan hengenvetoon, et kellä muka on sellanen vaatekaappi, et minkäänlainen kerrospukeutuminen ois kaunis vaihtoehto. No ei mulla ainakaan enää sen typerän tyylikurssin jälkeen, jonka perusteella en ylipäätään sais ikinä käyttää mitään mun vaatekaapista löytyviä värejä ja vaikkei jonkun tuntemattoman vosun sanomisilla pitäs olla mitään merkitystä, ni mua ny silti ressaa.

No mä nyt sit pakkasin ainakin nää tuikitärkeet kamat, kuten kuvasta näkyy: liimasidettä, muovikelmuu, sakset (eiks ruumassa saa viedä maasta sakset?), kummallisii kiinalaisii yrttei, joista mun ei toivottavaks tartte keskustella saksaks kenenkään kumihanskaisen äijän kans kentällä ja jonkun laturin, joka ei mee kännykkään.

Sen lisäks, koska oon erikoiskyvykäs keskittyy olennaiseen, keksin, et huomen putsataan duunissa kahvinkeitin, joten nappasin messiin sitruunahapon. Anna mä arvaan, löydän ton Berliinissä jostain vaihtosukkien ja kolme kuukautta vanhan Evita-lehden välistä, jonka aattelin ehtii lukee esim. koneessa ja tajuun, et jäi keittimet pesemäti. Se oli jo kertaalleen tänää matkalaukus ja mielestäni heivasin sen käsilaukkuun, mut kaik on mahollista.

Huomenillalla en varmaan enää hölise tänne kummia ja tuskin ajastankaan mitään pascaa luettavaksi, koska 50% blogin lukijoista on kanssani ulkomailla ja koska mul on huomenillalla heti työvuoroni päätyttyä ohjelmassa tosi kotikutoiset työporukan pikkarit, niin se on sitten moro, meikä menee krapulassa ja varmaan iteki jo siinä kohtaa semikipeenä vaan Berliinii nyt sitte! Kameraa en jaksa roudaa mukaan, kun Amsterdamissakin otin kai kokonaista 6 kuvaa kameralla ja loput luurilla, joten Lumia photos it is! Jos meil on hyvä internets ja onni myötä messuloisilla, ni heti tuuttaan kyl kaikki somet täytee uusia leimoja, lupaan! Niin, nyt se moro!

Voi että

Anterok tuli ja mänt. Oli melkoset kemut! Kiitti kaikille tyypeille ja jee.

Käpälä kävi heti särkee, ku bileaamu valkeni, enkä muistanut ottaa himasta mukaan liimasidettä, joten en saanut mun kamokuosia tällä kertaa. Punasella mentiin, mut onneks mätsäs kynsilakkoihin. Loppuillasta oisin halunnut teipata oikeankin ranteen.

Eniten olin pähkinöinä molempien iltojen ekoista artisteista tietty, koska poikain bändi You Can't Keep Me Down (lyhennetään tietty siis YMCA) ja M.O.R.A. 

Salha vaanii korvatulppia! Berliinis voisin muuten ahdistella Tomii kameran kera ja ikuistaa sen sutut, koska toi hintsusti näkyvä rotta on pirun siisti.

Tajusin tuossa just, et Mora lienee mun übersuokkarilempparibändi, koska mä huomasin hehkuttavani sitä just yks päivä jopa mun mutsille, joka ei nyt suoranaisesti oo mikään hardcoren ystävä. Mut onhan se ihana! 

 Pojat veti hyvin ja Ratface kans ja Mora, ah. Emmä muista sit kattonutkaan, keskityin lähinnä itteeni ja humaltumiseen, lauantaina niin tehokkaasti, et piti lähtee nukkuu ihan liika ajoissa. Menin takas hotellille, kippasin ruoat syliini ja valelin lattioita kaljalla, meni hyvin siis..

Aamupalaks vedettiin lauantaina pikkupikkuburgerit. Tää kuvakulma ei imartele yhtään tota burgeria, joka oli oikeesti ihan haljanen!

Koska lumi on ihanaa ja talvi satumainen ja se tuli kuin sade perjantaina se talvi, niin perkele. Oli pikkasen problemata roudaamisen kans, saatika sit automatkan städiin, mut ku ei mihenkää päässy pysähtyy. Poijaat sit kanteli roinat jostain huitsin kuusesta ja meikä rupes ettii mestaa, mihen sen auton heivais pariksi vuorokaudeksi. Jätin sen lopulta Suomen Pankin eteen, kuinka moni tietää, misä semmone on? Men tietänyt ennen perjantaita. Mut siis niin, piti ostaa kola, koska sitä lunta oli enemmän ku ei ollut ja konttilapio oli tietty himpes.

Voi M.O.R.A tai kuten vaimokulta sanoisi, Me Olemme Rakkauden Ammattilaisia. Pirun kova!

Loppukevennyksenä vielä tää:

Mites toi muotoilun inspiraatio! Tää ei jääny must yhtään epäselväks.