torstai 28. helmikuuta 2013

Taas läähätetään tatskoi!

Oon vähän intoo piukas just nyt sutuista. Eilen en ollut oikeen niin fiiliksis, ku facebookis huudeltiin tatuointilahjakortin voittaneen Kaken perään, koska olin just kärsimässä näistä typeristä päähänpistoista, mut nyt oon jo intoo piukassa! Vaikka mun vasen käsi on yhtä 4,5cm paksumpi kun oikee, niin silti tekee jo mieli hössöttää, joten hei, on aika tatskaläähin!
Oih, miten siisti tatska! Niin siisti idis ja koskaa ei voi ottaa samanmoista, kun se ois röyhkeetä idean pöllimistä, onhan se pienoinen tragedia.
Oon rupenut lämpee kämmenselkätatskoille ja vähän myös kaula-. Mut eih, ei viel voi, sit ois niin paljon puhuttavaa ihmisten kans noista, tänäänki jouduin pankis alottaa mun talouden katsauksen keskustelemalla sutuista ja ei siin mitään, kyl mä yleensä tykkään hösöttää, mut ku ei yhtään tiiä, mitä se vastapuoli on mieltä, ni sit se on vähän outoo.
Eläimet toimii aina, iloiset värieläimet, jes. Mul ois toi ihan surullisen tyhjä alahiha nyt tossa.. :D
Ja kylhän mä nyt yhä ja aina vaan tykkään Peter Aurischin tyylistä, se vaan toimii about joka kuvas, mikä tullu vastaan.

Oon myös aivan pähkinöinä Tuulin sunnuntaina alotettavasta selästä, siitä tulee niin siisti! Siit oli joku pikkiriikkinen sneakpeak instagramissa, voi siit tulee upee!

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Varsin etäistä huomenta!

Oon kotiutunut talviselta rantalomaltani Suomen Turusta. Perjantaina karautettii kaupunkiin, risteiltiin käsittämättömän vähän törttöillen ja sit jäin ottaa Sannille lepii ja taputtaa kissaa pariks päiväks. Eilen hyppäsin aamul bussiin, köröttelin Helsinkiin ja pötkähdin taas Jaakon piinapenkkiin, joten TÄTTÄRÄÄ, mul on uusii kuvia kuvista!

Huomenta sano kaksoisleuka ja lölly.
Toi käsivarsi on niin turvoksiin, et pitää nojautuu tosi taakse ja kirjottaa koneella suorin käsin. Taittaminen tuntuu niin epäilyttävältä, ku epäilen et mun vasemman haban ympärysmitta on täl hetken reilun isompi ku oikian.
Hah nää kuvat rasvatuista ja kihelmöivist käsivarsista :') Tää käsivarsi löllyy ihan ku tissi, tuntuu tosi kummalliselta. Ihan kun kaikki lihakset sieltä sisältä ois kadonnut ja et nahka pitäisi sisällään jotain hyytelöö tai pullataikinaa tms.
Tää eilinen sessari kesti vaan kuus ja puol tuntia, sussiunaa! Iso hatunnosto Jaakol, ku jakso! Men tajuu, miten mä jaksoin, ku musta tuntuu, et yleensä tuherran itkuu jossai kahden ja puolen tunnin kohdalla, mut nyt olin hammast purren, et vittu, täähä tehää. Luin siin samalla Kuin surmaisi satakielen, alotin sen aamulla dösässä ja illal luin himas vikat 10 sivuu, mitä jäi jälelle. Ihan hyvä kirja hei se!

Viel ois yks tuokio istumist eessä, ku pitäis väsää yks kohta, joka unohtus ja taustat. En voinut varaa aikaa suoralta kädelt, kun en yhtään tiiä, koska uskallan lintsaa töistä ja kun kuukauden päästä alotetaan toi pohjekin, niin et sit tiiä kestänkö, et on kaks raajaa pois pelist hetken ja tietty ku tuntuu, et on käsivarsi tulessa, ni ei paljoo tavallaa hotsittais ryhtyy rupee siihen uusiks taas hetkeen.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Kaapit on täynnä

Tänään täydensin meitin astiavarastoja, ihan kun niissä ois muka jotain oikeita puutteita ollut.
Sain näitä Arabian Sanna-lautasia syviä pari ja tavallisia matalia jokusen enempi. Mä tykkään, musta nää on kivoja.
Sit tämmönen Timo Sarpanevan kannu ja sihen kolme lasia, joista yks sininen.
Ja tattilautanen! Tattilautasen kaverina on myös Lapinkoira- ja suomen pystykorvalautaset. Kattelin netistä näiden hintoja, jossain antiikkinettikaupassa tän hinta on 65e, mut huutonetist löytyis 8e hintaan :D

Siel on ihan järkyttävän paljon tavaraa, jota ei mitenkään saa sinne palvelukodin yksiöön ängettyä, enkä tiedä, mihen me niiden kanssa joudutaan. Kelattiin, et voi järkkäillä jonkun kirppispöydän, mut siel voi olla vaik mimmosii aartei, ni ei tierä, mimmosii hintalappui niihin lätkis. Misä on Wenzel Hagelstam kun sitä kaipas!

Muutoin tää päivä oli ihan scheise - aamu alku sillä, et löysin vaimon nukkumast sohvalta oksennuksessaan, minkä jälkeen lähin töihin autolla, jota en meinannut saada pois katoksesta, koska autonaapuri on mulkku:
Vasemmal puolel meikän auto, tolppaan matkaa vajaa 10 senttiä, oikeella naapurin kiesi, josta matka tolppaan vähintään metri. Ei siin mitään, joskus sattuu fiboi, mut ku tää on joka ikinen kerta tätä samaa schaibaa, parhaimmillaan toi niitten auto on puoliks meidän paikalla. Iso HV (ei hintavaraus) sinne.

Töissä oli kiire ja ärsyttävää kakkaa selviteltävänä, kun pääsin työpaikalta ulos takaovesta, liukastuin täysiä polvi edellä jäähän. Kaiken ois kruunannut parkkisakko, mut se jäipi saamatta, uskomatonta!

Illasta tuli sit lopulta hyvä, ku pääsin soffalle istuu, vaik päälliset onkin pesussa. Laitoin uuteen Ihanne-vatiini nachoja ja join kaliaa, mums.

torstai 14. helmikuuta 2013

Bumblebee, rakkaani

Oikeesti, tästä oli tulossa hyvää vauhtia paskin viikko ikinä, kun selvis että mua parhaaksi ystäväkseen tituleeraava ihminen olikin jotain ihan muuta kuin mulle hyvä ystävä. Kake sai korvat kuumottaen kuunnella mun paasausta asiasta ainakin kaks päivää, kunnes mä viimein pääsin Paradisen Jaakon penkkiin kärvistelemään. Voin kuulkaa kertoo, unohtu huolet ja murheet. Voi että tämmöttis voikin saada aikaan täyskäännöksen ihmisen mielialassa! Mä oon niin onnellinen, eikä mua estä koskaan enää mikään! Mua vituttaa aina kun jengi laittaa jotain elämänviisauksia faceen tms. etenkin jos ne on englanniksi, mutta tässä tulee: Life is too short to spend with people who suck the happiness out of you. Siinä. Toi olkoon mun elämänohje tästä lähin. Nyt paskoja pimeässä otettuja kännykkäkuvia.



Pulskis tässä terve! Siirtokuva jalassa ja Jaakko sano että onneks en pyytäny sitä pienentään jo piirrettyä kuvaa. Kalle kävi ohimennen sanomassa että "otan osaa, molemmille", koska onhan tota piperrettävää.


Daiga daiga duu! Näkeekö siitä, että se on Bumblebee?


Ihan pieni salakuva Jaakosta.

Näiden linjojen raapustamiseen meni kaks ja puoli tuntia, Jaakko veikkas et värittämiseen ei niinkään kauan. Väritys saadaan kahen viikon päästä! Jautss!!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Huono maanantai

Tänään ei tunnu olevan hyvä päivä kai meistä kummallakaan.

Mua vaan nukuttais ja nukuttais, mut koska oon töissä, enkä kehdannut ottaa sikasaikkua, enkä voi nukkua, tapitan tätä. Kiitti vaimo linkistä. Ps. Onks toi naisen jalka juuri tämän sanan alla?

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Terveiset Räkälästä!

Oon melkein palannu elävien kirjoihin. Sain semmosen säyseän virusflunssan, jonka vuoksi multa lähti ääni viime maanantaina, voimat tiistaina ja sitten kapsahtiki koko tyttö petiin. Neljä päivää kuumeessa, kolme päivää pelkästään sisätiloissa, vieläkään ei ääni kulje kunnolla ja räkää riittää. Tämmönen pikkunen perusnuha, voi perce mä sanon.

Koiran yksinhuoltajana mun oli pakko lähteä vanhemmille sairastaan, koska yliaktiivisen tyttökoiran kanssa ulkoilu pakkasessa kolme kertaa päivässä ei oikein sopinu yhteen tän flunssan kanssa. Tänään palattiin takas omalle kämpille, Senna ja mä. Se tos ottaa elbaa koska mummun vartioiminen on sen rankinta duunia. Nyt me vaan läskeillään täällä, sain just vaihdettua kilpikonnatankin suodattimeen uudet patruunat, joten eiks tää sunnuntai oo jo ihan taputeltu. Mulla on kans ihan sikatörkee lippis, sain sen mun isoveikalta.


Toivottavasti kukaan muu ei oo flunssas! Oikeesti kaikki on.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Viikonloppu täynnä tohotusta

Lauantaiaamuna heräsin hiukan seitsemän jälkeen, kun olin nähnyt niin hengästyttäviä (painajais-)unia meidän risteilystä, joka koittaa 22.2. Mulla ois kello kummiskin soinut ennen kahdeksaa, niin päätin täräyttää ylös kummiskin, kun oltiin maman kanssa lähdössä Eurokankaaseen ostelee pyörätuolia varten verhoilukangasta.

Äitini tuntien arvelin, ettei me selvittäis pelkästään Eurokankaan kassi kädessä kotio, mut lähti kyllä lapasesta ihan täysiä!

Esiteltäköön ensimmäisenä tapahtumasarjan syy: Kenties oisin nyt paria sataa euroa rikkaampi, jos en olisi päättänyt viime kesänä lukea pikkulehdestä Meltolan sairaalan myyjäisistä, josta me ei oltaiskaa ostettu naurettavan halpaa pyörätuolia Sannin kanssa puoliksi, jota mun ei nyt tarttis tatuointia parannellessani kunnostaa ja siihen uusia kankaita (ja siinä samalla puolta maailmaa) ostaa.

Tässä vasemmassa melkein lähtökohtaisessa kunnossaan hän, ainoo että typerääkin typerämmän jalkatuen olen repinyt jo irti. Ennen-kuva on taattua & hätästä kännykkälaatua. Oikeella taasen uusiks päällystetty menopeli, tolla kelpais jo kruisia vaikka haliwuudissa (päässäni pyörii tää siks tää aivopieru sananvalinta öääh väsy). Kangas ei nyt ollut mikään pohtimistani, koska mentiin sinne Eurokankaasen ja sielt löytyi toi, mikä oli musta a) tosi kiva b) vahakangas, muttei sellanen muovipintanen c) sopivanhintanen, 9,90e/m. Metrin ostin, jäi ylimäärästä, mut heitin ne pois, enkä yhtään ottanut kotiin oottamaan, et mitä mä siitäkin tilkusta keksisin tehdä. Vaahtomuoviin meni enempi rahaa, se makso 12,20e muotoonleikattuina paloina Etolassa. Koko tuolihässäkän hinta oli siis mun osuus tuolista, 2,5e, kangas 9,90e, vaahtomuovi 12,20e ja bensoi en maksanut, enkä työkaluja hankkinut, koska pappa betalar. Ei paha.

Sit siihen pahaan. Mun äiti on mahdoton. Se haluaa mennä ostelemaan itelleen käsilaukkua ja sit se ei löydä mitään, mut meikä joutuu kulkee mukana ja tylsistyksissäni hassaan satasia.. HUPS. Ihan niin kun tää ostelu ois millään tapaa mun äidin vika.. En kummiska jääny ihan tyhjin käsin rannalle ruikuttaa, vaan nyt omistan entistäkin enempi romua, kas tässä:
Muka-aikuisen naisen pakko-ostos oli tietty jakku, joka vei multa 20e.
Joku neule, parikybää, on ihan kivan lämmin, mut kiristää tota mun tatskahihaa nyt niheesti, kun se on varsin kutiavainen tällä hetkellä.
Tässä joku aamu sain päähäni, et tartten mustat farkut. Olin laiska, enkä jaksa nykyään enää ostaa muita farkkuja, kun demi curveja, kun on niin läskit sisäreidet ihmisellä, noihin ne mahtuu, jihuu! Niist vaan köyhtyy ihan liiaks, kun ei ikän oo ales tai jos on, nii jokku rumat värit vaan.
No okei, tää oli kaiketi ihan järkiostos, vaikka tän ostoa edeltävän puolituntisen olin mutsille hokenut, et äläannamunenääostaamitäänäläannamunenääostaamitään. Mun lämmin talvitakki on ollut ihan järkyttävän ruma laitos, jonka oon ostanut joskus Seppälästä parin minuutin miettimisajalla, kun ulkona oli yli kolkyt astetta pakkasta ja mul oli vain joku hötötakki. Nyt saan viimeinkin heittää sen uffille, koska löysin maastovihreen maiharin, jossa on leoparditurkkivuori, mikä on skidisti överi, mut ehkä just siks sattu mun silmään. Tuntuu tosi lämpöseltä, toivon pakkasia, mut vaan tyyliin päiväksi tai kahdeksi. Zarassa oli kaikki alessa, en tiiä miks, mut tää makso seittemänkymppiä. Ei nyt mikään halpa, mut ei kalliskaa talvitakki. Nyt ei tartte ostaa sit takkei ennen ku joku vanhoista menee perustavan laatusella tavalla rikki, voitteko muistuttaa, kun keväällä haaveilen jostain idioottimaisen värisestä kevättakista, jota en koskaan tulis käyttää, et ei käy.
Sit nää unohdin tyystin autoon, kun ostettiin heti aamusta kengät Friitalalta. Siel oli ale, josta sai kahdet kengät 39 eurolla. Mutsin iloks sit piti ostaa kengät, mikä oli ehkä ihan hyvä, koska mun edelliset ballerinat on kirjaimellisesti takaa puhkikävellyt. Noissa nyt on skidisti korkoo, enkä tiiä, jääkö siks käyttämättä, muttei pitäisi, koska sitä on ehkä kaks senttiä. Ne on samettia, minkä takia ne näyttää niin lähmäsiltä kuvassa, kun en tajunnut silitellä kaikkia nukkia samaan suuntaan. Näistä mä maksoin yhden Macchiaton, pari lusikallista suklaakakkua ja kahdeksan euron lounarin, mutsi kehitti tämmösen takasinmaksumetodin, kun ei jaksettu jonottaa tomaatille nostaa rahaa.

Hei sit bonarina vielä jollain lailla kantaaottava ja mun mielestä ihan nerokas kuva kaiken hömpän tasapainotukseksi:

Kiitti moi!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Nyt on hyvä!

Olin töiden jälkeen kolme tuntii kampaajalla. Esitin vienon pyynnön puhelimitse, josko voitais vaalentaa mun puhkioranssiksi värjätty tukka, joka oli kuivaakin kuivempi. Raukkaparka suostui ja vielä poikkeuksellisen myöhäisellä vastaanottoajalla. Kampaajan onneksi toinen pyyntöni oli, että leikataan pois tää karmee reuhkatukka, jolle en osaa tehdä mitään, joten tehtävä ei ollut ehkä täysin toivoton.
TADAA! Oon ihan supertyytsä! Ensteks saksittiin tukka pois, sit vedettiin värinpoisto, taitettiin väri, kuivattiin ja tsekattiin uusi väri, leikattiin vähän lisää ja tehtiin viel yks taitto. Nyt on väri, jota ei oo koskaan ollut ennen tässä päässä ja mulla on taas kaula. Tuntuu, et olisin kasvanut pituutta monta senttiä vaan siksi, että niskatukka on ihan lyhyt, ihanaa! 

Koska epäsymmetriatukkaa on yhdellä otoksella lähes yhtä vaikea kuvata kuin sleeveä, niin annetaan täsä vielä sanallinen selostus. Toisen korvan päällä jatketaan siilillä, joka mulla on tässä jo tovin ollutkin, niska on lyhyt ja toiselta puolelta on pidempi. Päänahka hohtaa vielä punaisena tästä kaikesta roplaamisesta, mut tukka on vaalein ikinä mulla ja taitettu vahvasti hopeaan, mee likey!

Ja mikä parasta, tän laittamiseen pitäs riittää se, et törkkää vähän hiuspuuteria lapaseen tai suoraan kuontaloon ja hinkkaa, mikä just ja just vastaa mun tukanlaittotaitoa, JES.

t: Hopeepäinen karsastaja

Täpinöissä

Mulla on tässä meneillään koirattomat mutta jennilliset puoltoista viikkoa, toistaiseksi ollaan oltu ruotsinlaivalla, varattu tatuointiajat, käyty viinilasillisella viinilasillisilla, katottu lätkää (tai mun kielellä jäkistä) Memphisissä ja käyty Jarkko Martikaisen ja Riston keikalla Bar Loosessa. Se oli keskiviikkona. Tänään olis vielä työpaikan pikkujoulut (niitä ei ehitty pitää joulun alla) Tampereella, mennään syömään ja teatteriin jee. Huomenna meen mun veljen morsiamen kans kattoon Apassionataa, hän on hevosihmisiä ja sai liput veljeltä synttärilahjaksi. Ens viikolla voisin ottaa koiran takas kotiin, onhan tää meno lähteny ihan käsistä.



No mut siis siitä keskiviikon keikasta, joka oli taas ikimuistokas. Mä oon ollu YUP- ja sitä kautta myös Martikais-intoilija vissiin 18-vuotiaasta alkaen, silloin kun vaihdoin ulkomaalaisen räpin suomalaiseen punk/rock/progemusaan. Joo ihan selkee siirtyminen, eikö vaan? Kaikki mun lukiokaverit siirty sillon kuunteleen konemusaa ja näin kasvoimme erillemme. Tossa pari vuotta sitten yritettiin niitten kans tehä taas asioita yhessä, mutta tajusin uudestaan ettei se oo mun porukkaa. Mulla on mun oikeet ystävät ja musiikki.

Niin mä en vieläkään puhunu siitä keikasta. Se oli tosi hyvä. Mitään biisilistaa en aatellu tähän väsätä, mutta hauskaa oli että YUP:n ja omien biisien lisäksi Martikainen soitti Roskisdyykkarin balladin, joka löyty internetsistä tällaisena:


Tunnin keikan jälkeen lavalle tuli Risto, jonka muistan joskus olleen mun mielestä todella ärsyttävä, mut nythän tää jannu vaikutti tosi pätevältä taitelijalta. Siis sellaselta oikeelta taitelijalta. Ukot hoiti esiintyjävaihdon esittämällä kahestaan Martikaisen biisin Kaikki me kuolemme pian ja Gösta Sundqvistin Nainen toiselta planeetalta... Sekin löyty youtuben ihmeellisestä maailmasta, kattokaa ihmeessä miten mielenvikasta:


Jos ei oo vielä käyny ilmi, niin pidin keikasta aika paljo. Sieltä keikkaväen joukosta bongasin vielä monta kertaa YUP:n kitaristin Jussi Hyyrysen, jonka WÖYH!-yhtyeeltä pitäs ihan kohta tulla levy ulos. Ja johon olin siis erittäin ihastunu sillon 18-veenä. Minä, liekeissä? No olihan se vähän liikaa näin pienelle tytölle yheksi illaksi.