Hepskukkuu, Kake täs moi!
Vuosi 2013 kului sujuvasti itteäni tatuoidessa. Otin sääreeni ton sfääridinon ja käsivarteen Ihmemaan Lissun ja kun kesällä laskeskelin, että mua on keskimäärin tatuoitu ekasta kuvasta siihen hetkeen 42 päivän välein ja viime vuonna alkuvuodesta tahti oli varmaan vielä tiuhempi, niin jotenkin siinä jäi liikunta tosi tehokkaasti sivuun. Olin pitkään varsin säntillinen liikkuja, mut viime vuosi oli vaan nolo ja typerä. Jotenkin toi säännöllinen suttaaminen toi sen, ettei voinut muka salille lähteä ja sitten salillani rupes karsiutumaan ryhmäliikuntatunnit silleen, etten päässyt enää käymään ikinä missään ja salilla mulla ei ollut ohjelmaa ja avot - siinähän se sohvaperunan alamäki ottikin tulta alleen. Erosin siltä salilta muistaakseni toukokuussa.
Sohvalla istuessa kaikki kropan toiminta tuntui lähtevän alamäkeä, rupesin olemaan koko ajan kipeä ja heti jos jotain lenkintynkää kokeili, tuli joku polvi/lonkka/nilkka/selkä/mikäikinä kipeäksi. Loppuvuodesta lakkasi uni tulemasta: heräilin yön aikana monta monta kertaa ja saatoin istua näennäisistä 8 tunnin yöunista jopa viisi tuijottaen seinää aivan älyttömän väsyneenä ja kiukkusena, mutta nukkumaan kykenemättömänä. Voin kertoa, ettei mieli maassa ja tajuttomalla univajeella työntekokaan ollut hirveän timanttista. Loppuvuodesta uskaltauduin vaa'alle ja totesin, että paino on humpsahtanut painoindeksin mukaan juuri ja juuri ylipainoisen puolelle. Taustatietona tähän, etten oo koskaan ennen ollut ylipainoinen, joten järkytys oli sen mukanen..
Mutta onneksi, ONNEKSI, alkoi uusi vuosi, mikä saa aikaan paitsi yleistä älyttömien asioiden lupailemista, myös toivottavasti ihan varmasti pysyviä elämänmuutoksia. Kenellekään en ole lupauksia julistanut, mutta sovittiin Tuulin kanssa jo ennen joulua treffit personal trainerin kanssa, että josko tässä alettaisiin jotain hyviäkin päätöksiä elämässä tekemään ja panostamaan itteen. Näennäinen syy tälle sopimukselle vois olla se, että Tuulilla on sentään tärkeet päivämäärät päätetty ja meikälläkin sama eessä sitten määrittelemättömästi joskus ja tokihan itse kukin haluaa siinä valkoisessa koltussa näyttää jumalattoman upeelta omien tärkeitten ihmisten eessä rakkaimpansa vierellä. Ehkä vielä edellistäkin enemmän ainakin mulla kummitteli takaraivossa myös muistot siitä, kuinka paljon parempi olo ihmisellä on, kun kuntoilee tarpeeksi ja syö oikein.
Rane-treffien päivämäärä oli vasta tänään, mutta onneksi jotain niksahti päässä heti 1.1. alkaen. Pakko tähän kohtaa leijua heiaheia-statseilla vähäsen:
Kaikkee oon koittanut hosua ja ottanut oikeen ilon irti tästä lumettomasta ja pakkasettomasta talvesta, koska lenkkikelithän on mitä mainioimmat! Lauantaina pidin lepopäivän, koska ekaksi: kehitystä ei tapahdu, jos ei ota välillä lepiä ja toisekseen etupohkeet oli niin jumissa, ettei kauheesti huvittanut lähteä kipittelemään. Yksi lepopäivä siis viikkoon sallittakoon. Samalla hiffasin, että vapaapäivinä on aikaa jumpata enempi, voi käydä lenkillä JA salilla: aamulla toista ja illalla toista, kuinka kätevää!
Nauraen kertoilin Tomille, että HeiaHeian mukaan mun tämän vuoden juoksusaldo ylitti viime vuotisen jo loppiaisen kohdalla..
Tänään oli siis ne treffit personal trainerin eli personal ranen eli ranen kanssa. Tosi kiva tyyppi, kyseli kaikenlaista ja loppupeleissä ilmoitti, että perjantai on paperityöpäivä ja saadaan meidän ohjelmat jo huomenna HURRAA! Arvoin tänään koko päivän, että ostanko salille avainkortin kuukaudeksi vai puoleksi vuodeksi ja siinä sitten tarjouksen saatuani päädyin siihen puoleen vuoteen. Sain töistä Sporttipassin käyttööni 1.1.2014 ja nyt se on sitten heti hummattu tyhjäksi. Meni myös loput 6 liikuntaseteliä ja omaa rahaa piti salikorttiin käyttää kokonaista 46 euroa, mutta nyt saa aikavälillä 5-23 jumpata ihan miten haluaa. Mun mielestä ihan kohtuullinen hinta puolen vuoden treeneistä!
Käytiin nyt vielä kerta sekoilemassa salilla ilman minkäänlaista ohjelmaa siihen haastatteluiden päälle ja ottamassa vähän tuntumaan uuteen saliin. Mulla oli ainakin tosi kivaa, lämmiteltiin juoksumatolla, ujosti testailtiin niitä vehkeitä kaikkien bodariäijien keskellä, kunnes paettiin painisaliin hetkuttamaan kahvakuulia ja testaamaan
helvetin esikartanoiden välineistöä. Sovittiin vähän, että vois joka bodauskerralla yrittää käyttää tota vehjettä, josko sekin alkaisi olemaan vähän miellyttävämpää puuhaa joskus vielä.. Saa nähdä, nyt meni kaksi toistoa tosi tosi nihkeästi, polvet tottakai maassa ja perse vähän pystyssä, eikä tosissaan loppuun asti. Ekalla yrityksellä luulin, että selkä katkeaa ja lätsähdin vaan vattalleni maahan.
Uhosin vielä ottavani löllyvät ja ankeailmeiset ennen-kuvat, mutta nyt ei jaksa. Ne olisi kyllä kätevät tohon etenemisen seuraamiseen, mutta mutta.. Pitäis mennä suihkuun ja sit vielä pukea päälle joku löllötykset paljastava trikooasu, koska nakukuvat ei ollut tää idea mun mielessäni. Suihkun jälkeen tahon vaan nukkumaan. Joten palaamisiin, mä voin ehkä jatkossa kirjottaa tänne hääsekoilujen lisäksi myös salisössötystä. Habakuvii ootellessa!
