Hampaat perkele

Ei tässä muuta, kun että hampaat on saatanasta. Toissa viikonlopun verran kivusta ja särystä kärsittyäni päädyin hammaslääkärin kipupäivystykseen töröttämään kolmeksi tunniksi. Mukavat kanssaihmiset keskusteli odotushuoneessa todella kovaan ääneen, enkä saanut luetuksi mun tyttökirjojen kuningasta, koska se kaikki hölinä ja hälinä häiritti.

Tyttökirjojen kuningas on tietenkin historiallisesti pätevä kertomus Elisabet Järnefeltin ylläpitämästä kulttuurielämästä kielitaistelun ympäröimässä Suomessa. Koska kyse on tyttökirjasta, on mukana tietysti rakkaustarinaa, mutta enhän mä päässyt edes sinne asti, kun toiset huutaen keskusteli vaan museoautoista... parin kolmen tunnin ajan. Kesken kaiken hammaslääkärin huoneeseen raahattiin ulkoa poika, joka ei kävellyt ite, äiti kantoi kainalosta tukien ja henkilökunta nosti housujen vyötäröltä nuorta kundia irti maasta. Huoneesta se jonkun tovin päästä talutettiin pötköttelemään odotushuoneen penkille ja sieltä käsin se huuteli ja itki ja parkui. Vaikka miekin vähän pelkään hammaslääkärihommia, niin pystyn silti kävelemään sinne itte.

Hammaslääkäri tuntui olevan jokseenkin pihalla käytännön hommien kanssa, meinaan edellinen potilas joutui tulemaan sähköisen reseptinsä kanssa takaisin, kun ei ollut saanut apteekista eri henkilölle määrättyjä lääkkeitä. Sain kuitenkin ohjeen kurlailla viikon ajan antibioottisella suuvedellä, joka vei makuaistin mukanaan ja jos sekään ei auta, aloittaa antibioottikuurin. Kaksi päivää sitten oltiin tilanteessa, että pää särki kellon ympäri, mitään ei voinut pureskella, kun kaikkia alahampaita särki ja makasin vaan sohvalla suurin piirtein itkua tihrustaen. Lähetin vaimon kelakorttini kanssa hakemaan niitä antibiootteja ja tänä aamuna jo heräsin ilman päänsärkyä. Voin kertoo, et virtaa riitää ihan eri tavalla, kun ei joka kerta ylös noustessa jyskää päässä tonnin lekalla ja silmissä pimene.

Kolme päivää kuuria jäljellä ja torstaina röngten, et saas nähä, kuin mun käy hampaineni. Vähän se manaili, et alaviisuri kasvaa kohti takahammasta, hip hip..

Meille tulee (hauva-)vauva!

Me ollaan täs tovi pyöritelty ajatusta koiran hankkimisesta ja nyt ollaan päädytty majoittamaan mun tädin 3,5v villakoiraneito nimeltään Paprika meitin häämatkan jälkeen. Olin eilen Meidän viikonloppu-messuilla ja koska siellä oli lemmikkiosasto, niin otin vähän varaslähtöä jo ja ostelinkin Paprikalle pedin!

Tää oli Musti&Mirrin valikoimasta Bibi&Bim-merkkinen tyyny. Normihinta näyttäis olevan kolmekymppiä, mut messutarjouksena sain puoleen hintaan. Uhosin kovaan ääneen  ompelevani pedin itte, mutta rupesin mietiskelee, että jaksanko uhraa aikaa, vaivaa ja hermojani, jota ompeluhommissa aina koetellaan, jos vaihtoehto on ostaa ihan kivannäkönen ja käytännöllisen oloinen peti 15 eurolla ja laiskuus voitti. 

Tarkoitus on kyllä ommella prinsessalle nuttu tai kaks talvipakkasia varten ja lisäksi ehkä myös kaulanpannan teen itse. Löytyi netistä kiva & simppeli ohje, jota tällainen kouluja käymätön ja ajoittain hyvinkin urpo naisihminen osasi tulkita :) Ohje tässä, jos jonkun muunkin ompeluhermoja kutkuttaa: KLIK

Koiran ruokakipot meinaan mahdollisesti käydä ostelemassa Kasvihuoneilmiöstä, jahka pääsen siellä käymään. Haaveissa on joku vanhan näköinen emalikuppi, koska en tahdo mitään tassukuvioisia kippoja, jotka huutaa KOIRA, koska varmasti on hienompiakin vaihtoehtoja.

Sinkkulaan

Mei mennään häämatkalle Singaporeen!

Jouluaattoaamuna koittaa lähdön hetki ja koko aatto vierähtääkin lentokoneessa, jetlagissa ja varmaan varsin pihalla. Lähtö on aamulla klo 7:15, siitä pyrähdetään Frankfurtiin ja sieltä sit pitkästi vielä Singaporeen. Ollaan siellä perillä paikallista aikaa klo 6:50, suomiaikaa 00:50 ja sit ootellaan vielä seitsemän tuntia, että päästään kirjautumaan hotelliin. Jos joku on vahingossa kävässyt Singaporessa ja tietää, mitä ois hyvä tehdä melkein vuorokauden reissaamisen jälkeen kaikkien matkalaukkujen kanssa, melko satavarmasti väsyneenä ja kiukkuisena, niin ehdotuksia otetaan vastaan erittäin mielellään!

Hotelli meillä on Little Indian alueella ja nimeltään The Daulat. Mun ajatuksena hotellin suhteen oli, et kerrankin mennään johonkin luksushotelliin, kun yleensä reissataan jossain vähän vähemmän luksusmurjuissa, mutta kun matkan ajankohdaksi paljastui vaimon koulun ja lomien takia joulu ja lennot maksoi tsiljoonan, niin tähän sitten päädyttiin ja siltikin maksettiin ittemme kipeiksi. Hotelli näyttää ainakin omissa kuvissaa ihan kivalta ja siistiltä, mutta jotenkin mulla on epäilykseni. Pelkään, että lusitaan koko kaksi viikkoa jossain ötököitä kuhisevassa loukossa, joka on kaiken lisäksi valtavan pieni ja koko ajan kaikki haisee curryltä.

Mut hotellin sijainti vaikuttais Google Maps-suunnistuksen ja ostosmestojen paikannuksen perusteella olevan aika lailla hyvä! Siinä on ihan likellä matkaoppaan suosittelema eteläintialainen kasvisrafla nimeltään Komala Vilas, pitäs olla herkullista ja budjettimatkailijalle sopivaa ruokaa. Lisäksi mäkin ehkä uskallan syödä siellä, koska intialaisessa keittiössä ei kai kauheesti käytetä soijaa ja lihaa siel ei oo. Heti joen toisella puolella on Sim Lim Square, missä pitäisi olla vaimolle ostostaivas: se haluu ostella jotain elektroniikkakomponentteja ja muuta ihmeellistä roinaa ja osittain siksi me ei lähetty Karibialle löhöö johonkin asumattomalle saarelle.

Meillä on ohjelmassa himo-ostelun lisäksi myös eläintarhareissu. Singapore Zoo on siitä jännä eläintarha, että siellä ei näe aitoja juuri missään, vaan eläinten aitaukset on rajattu luonnollisin estein ja siellä saa syödä aamupalaa orangin kanssa, kuin Mauno Koivisto konsanaan. Mä luulen, että tuolla eläintarhassa me viihdytään ehkä koko päivä.

Meikä himottelee myös pääsyä Universalin huvipuistoon Sentosan saarella, mutta tän kanssa ollaan vielä kiikun kaakun, koska pääsylippu ei varsinaisesti ollut ihan ilmainen (n. 47e) ja vaimo ei digaile huvipuistoista juuri lainkaan. Lisäksi siellä vissiin on laitteet suunnattu vähän junnummille kun 28v, koska miehän taas tahtosin johonkin superhölkynkölkyttimeen, josta menee pää pyörälle ja ottaa mahanpohjasta.

Sen lisäks meil ei oo kauheen tarkkoja suunnitelmia. Paitti, että joku internet-lehti käski mennä katsomaan joulupuita kasvitieteelliseen puutarhaan ja uuden vuoden bailut on kuulemma satamassa.

Onks ketään käynyt? Onks mittään suosituksii?

Pesänrakennusvimma

Syssyllä menee ihmisen pää solmuun ja alkaa touhuta omituisuuksia. Laitoin vaimon ostelemaan mulle uusia ompelukoneen neuloja, kaivoin koneet naftaliinista ja pistin polkien.

Tällasia tässä nyt on duunailtu viime aikoina:

 Tein vaimon miehisille romuille ei-niin-miehisen korin. Kivampi pitää tollasta esillä, kun läjää roinaa. Korissa on siis ommeltu kaks tuollasta lootaa, nurjalla puolella on sekä päällikankaassa, että vuoressa tukikangas silitetty kiinni, niin se tököttää pystyssä. Yläreunaan kannattaa silittää vekki ennen kun alkaa ompelemaan, niin saa ommeltua ton reunan jokseenkin nätimmin ja paremmin.

Tyynyjen kanssa meni upeesti, purin vanhasta tyynystä vetskarin irti ja ompelin sen maailman siisteiten kiinni tuonne taustaosaan ja liikuttelin siinä sitä vetskarin vedintä asemoidakseni nuppineuloja paremmin ja ommellakseni sen siihen toiseen puoleen kiinni, niin eikös se mulkku vetksari hajonnut! Vedin irtos koko vetoketjusta: siispä roskiin se ja aloita alusta ja tee siis ilman vetskareita. Ompelu on aivan helvetillistä hommaa.

Sit olin myös marthastewart-päissään ja päätin viedä Kaisan ja Jounin uuteen kotiin ulkokukan. Kävin ostelee Prismasta callunan, muratin ja mikähän toi kolmas risu nyt oli ja istutin ne purkkiin ja keräilin pihalta käpyjä koristeeksi (ne ei vaan näy kuvassa) ja väsäsin häistä jääneestä silkkinauhasta rusetinkin.

Sit oon kutonut sukkia, mut joulupukki-sshhhhhhh--hommia: ei kerrota niistä vielä. 

Seuraavaks meinasin ottaa työn alle ultimaattisen suunnittelutyön seurauksena maailman parhaan kangaskassin. Saapa nähdä, mitä siitä tulee vai tuleeko sittenkään. Sit pitäs varmaan ehkä alkaa ompelee kans jotain koiran nuttua, koska meille tulee mitä todennäkösimmin semmonen otus, joka voi palella kylmällä ulkoillessaan, mut ei mennä siihenkään vielä.

Kas hei

Pieni luova tauko. Katotaan kauan seuraava sit kestää.

Vuoden alusta asti touhutut häät on humpattu: niin omat, kun ystäväpariskunnankin.

Koska oon niin ylpee meidän järkkäämistä bileistä, ystävien avusta, ihanista ihmisistä ja vaimosta tietty kans, läiskin vielä pari kuvaa tänne. Kaikki muut käyttämäni sosiaalisen median formaatit olenkin jo syytänyt kuvista täyteen.

 Meiän takana oli tollanen hieno ilmapallokaari, joka tehtiin edellisenä iltana: hirveellä vaivalla täytettiin ilmapalloja ja solmittiin niitä kiinni sormet verillä ja yön aikana se oli löllähtänyt alas. Onneks Puppe ja isi fiksas sen jollain jesarilla takas yläilmoihin.

 Kun mä olin mun kampaajalla noin kakskytkuus tuntia, niin Sanni sai hoidella oman tukkansa kampaajan härveleillä ja hitto, et on pitkä!

Tää oli jostain syystä jengin suokkari facebookissa ja Kaisakin oli tyytsä, kun se pääs osaks meiän hääkuvaa.

 Itte tehty kimppu: risut on keräilty prismasta, häämestan pihasta ja varastettu yhden koulun pihasta. Koko häämestan kukat makso noin 30e.

Ihanat Jouni ja Kaisa ja Outi, joka ei sit synnyttänytkään meidän häissä.

 Meil oli häädisco.

Oon vieläkin ihmeissäni, miten Kaisa pystyi tekee noin upeen kampauksen ite!

 Täs viel pari räpsyy edelliseltä päivältä, kun laiteltiin mestoi valmiiks, ilmapallokaarikin viel tanassa!

Tästä kuvasta tuli kommenttii, et näyttää enempi lastenkutsuilta.

Hauskaa katella näitä kuvia tälleen parin kuukauden päästä, ainakin mulla oli ihanat hipat ja niin muutkin väitti. Tän näköset kemut saa, kun puuhaa itte kaikkee reilut puoli vuotta ja haalii roinaa nurkista ja pihistelee ja on kekseliäs ehkä. Budjetista vielä, jos joku häähörhö sattuu lukee: oli neljä tonnii ja pysyttiin siinä aika hyvin.

Kiitti vielä kaikille!