Viikkokatsaus höysteenään läjä tosi irrallisia kuvia

Kamalaa, viikko mennyt edellisestä höpinästä, joka sekin oli melkosen juosten kustu.

Pussikaljakauden avajaiset! Tää on kyl huijausta, koska täähän tapahtui jo viime viikon keskiviikkona.

 Väliin jäänyt viikko on ollut merkillinen, monellakin tapaa. Maanantaina kävin tohtorilla iänikuisten terveysvaivojen vuoksi ja päätin lääkärikäynnin jälkeen aloittaa vaihtoehtoisen ruokavalion, jossa melkein kaikki on kielletty, kun ei lääkärillä ollut taas mitään muuta sanottavaa, että syö nyt vaikka antibiootteja, jos ne auttaisi. Kun kerroin, että sitä on tehty kymmenisen vuotta ja tilanne ei ole sen kummemmaksi muuttunut, niin mielelläni en söisi, ei lääkäri osannut sanoa siihen sitten mitään enkä aloittanutkaan kuuria vielä. Soitin äidille ja kysyin, että aloitanko taas antibioottikuurin ja neljäntoista en tiedä-vastauksen jälkeen olin itselleni järkeillyt, että ei siinä ole mitään järkeä. Keskiviikkona soitin vielä 33 minuutin konsultaatiopuhelun mikrobiologiaa ja kemiaa opiskelleelle kaverilleni (lähinnä lääkäriä mun tuttavapiirissä), jonka kanssa jauhettiin paitsi ummet ja lammet, myös tultiin siihen tulokseen, että niin kauan, kun voi olla ilman, miksi syödä niitä. Syön kuitenkin noita perinteisen kiinalaisen lääketieteen lääkkeitä, eli en ole kummiskaan ihan luomuna tässä tuleduksia vastaan taistelemassa. Ruokavalio on siis ihan natsi, hedelmistä en saa ainakaan alkuun syödä kun päärynää, kookosta ja taateleita, jotka arvatenkin on kaikki just mun lemppareita. Myös kalja on ehdottomalla kieltolistalla ja samaten suklaa, joten tämä on siinä mielessä ollut elämäni rankin viikko :D Yllättävän helpolla oon kyllä vielä päässyt, mut osasyynä on ollut se, että mitä tätä taudinkuvaani tunnen, mun pitäisi olla menkkojen lähestyessä päivä päivältä kipuisampi, mutta en ole ollut, joten uskon tähän kaksi A4:sta pitkään (fonttikoolla 7) tehtyyn listaani, jossa on liikennevalovärein merkattu, mitä saa syödä, mitä voi ujosti pieniä määriä kokeilla ja mitä ehdottomasti ei todellakaan syödä/juoda. Kuten arvata saattaa, kaupassa käynti on ihanaa ja ulkona ei syödä yhtään mitään. Paitsi päärynöitä. Toivon myös salaa, että samalla solahdan simpsakoimpaan kesäkuntoon ikinä, kun en voi nauttia suurinta osaa normaaleista paheistani.

Tää on nyt varsin offtopic, mut kamoon, mikä seuranhakuilmotus! Turun ystävä haluaisi kesäksi muuttaa tänne meille päin ja koitin etsiä känppää hälle, mut löysin vaan tän. Ei kelvannut tai no en edes tarjonnut.

Myös tämä ilmotus lähinnä herätti kummastusta. Mä en vastais tälle, jos etsisin seuraa sanomalehdestä, melkonen skenaario sekään ylipäätään. Mites sä?

Keskiviikkona toisen hyvän ystäväni piti palauta kotiin Brasilian matkaltaan, mutta puolen päivän jälkeen sain puhelinsoiton, että se on matkaseurueestaan eronneena yksin Lissabonissa ja on missannut jatkolennon Suomeen ja sillä on 50€ rahaa. Siinä menikin sitten keskiviikko soitellessa tuttavia ympäri, että kenellä olisi Säästöpankin tili ja siellä vielä rahaa Papille siirrettäväksi. Lopulta työkaveri pelasti, siirsi rahaa meidän maailmanmatkaajalle, joka pääsi siis hotelliin nukkumaan ja eilen aamulla klo 4:00 sain lähteä kaveria hakemaan lentokentältä. Yöunet ennen tätä kesti napakat nelisen tuntia ja siinäkin välissä heräilin vahtaamaan kelloa ainakin viidesti. Työpäivä oli sanomattakin selvästi hemmetin sekava ja hoopo ja kaikki huusi mulle koko päivän (asiakaspalvelun ihania plussapuolia).

Tässä mä haluaisin vielä jakaa mun tuohtumuksen ripsiväristä Riston väijyessä sumeana hahmona taustalla, edelleen onneksi hyvinvoivana! Tuo kauhee musta kökkänä nessussa on siis kertapyyhkäsy ripsiväriharjasta, miten se voi napata tota massaa kerralla noin tolkuttomasti sieltä tuubista! Enhän mä voi tota määrää hutiloida kerralla mun ripseen, se näyttäisi hirveältä! Ärsyttävintä on se, että sitten kun sen sudin on jynssännyt ensin puhtaaksi ja nopeasti vaan suikkaa sutia purtilossa ja massaa tulee huomattavasti vähemmän, se on aivan hyvä ripsari. Harmittaa heittää suurin osa matskusta roskiin.

Eilen töiden jälkeen päätettiin mennä poikain kanssa meidän saunavuorolla saunomaan, mutta tästä lystistä mulla ei ole kuvia (VOI HARMI). Käytettiin koko joukko ainakin kolmea eri naamiota ja pojat tissutti kaljaa ja minä koitin olla meiningissä mukana ilman juominkeja. Saunan jälkeen katsottiin yleisön pyynnöstä Viidakon tähtöset ja Salkkarit nauhalta. Poikain lähdettyäni tapitin vielä torstain Housen ja selasin samalla toukokuisiin häihin sopivaa kolttua, mutta en löytänyt ja luovutin valvomisen suhteen. Tänä aamuna herääminen oli ihanaa verrattuna edelliseen!

Täsä vielä täysin irrallisena informaationa kuvamuodossa meidän eteisen ovi!

 Pitää yrittää skarpata tän postaustahdin kanssa kyllä, mutta viime viikko sen suhteen ei ollut maailman helpoin, kun kolmena päivänä viikosta teki reilusti ylitöitä ja jumpatakin piti. Ideoitakin olisi vähän takaraivossa, mutta kun ne vaatisi kodin siistimistä, kuvien ottamista ja ennen kaikkea aloittamista..

Huomenna Topin ja ehkä Salhan kanssa eka Valtteriin ostelee kaikki kivat muiden vanhat ryysyt ja sitten Helsinki inkiin ottamaan spontaaneja tatuointeja, ei vois paremmalta kuulostaa (paitsi ehkä suklaalla kuorrutettuna ja kaljalla valeltuna)

Tässä uskomattoman imartelevassa kuvassa koetan demonstroida kuinka nättejä vaatteita en toivo löytäväni meidän sunnuntain kirppuretkeltä. Jos osaisin käyttää jotain oikeaa kuvankäsittelyohjelmaa, olisin tehnyt sellaset blurraussensuroinnit kaikkeen muuhun paitsi tohon ihanaan paitaan, jota en siis ostanut Karjaan kirpputoreilta.

Koska äsken ilahdutin vaimoa zumbaamalla sen iloksi tässä meidän olohuoneessa yhden tunnin ja yhden minuutin ajan, mun oikeasti pitäisi mennä suihkuun. Moikka!

Lauantaimoicca!

Jee, kerrankin lauantai ja mulla ei oo darra!

Ihan just pitäisi lähtee salille rehaamaan, mutta kun en oikeen jaksaisi, niin keksinpä sitten, että mun pitää ladata Spotifyhyn yks offline-soittolista lisää ( ihan niin kuin nuo aikaisemmat kahdeksan ei olisi riittänyt ) ja tässä samalla kerkiän sitten kivasti hiukan päivittämään, vaikka mulla ei taaskaan ole mitään asiaa. Keksin uuden postausjutunkin, oiken tommosen sarjan, mutten kyllä nyt jaksaisi alkaa taistelemana gimpin kanssa, joten jätetään se vaikka tota öö huomiselle. Tai mä aloitan sen sitten maanantaina.. Tai joskus!

Pistetään siis koneelta oikeella kameralla otettu täysin randomkuva!

Tässä istuttiin meillä mun lomaviikon loppumislauantaina, vaimo varmaan ilahtui kivasti, kun raahasin noita krapulalta haisevia poikia kaksin kappalein kaljakassien kera kotiin mukanani, kun vaimo oli aiemmin aamulla akupunktioon lähtiessäni sanonut, että se haluaa pussailla tänään. No, kyllä se siitä sitten iloksi muuttui, kun lupasin, että mun kaljoja saa juoda. Tämä on muuten samalla mun päivän asu-kuva, ainakin kotiinpaluun jälkeiseltä osalta, sillä kuvasta on bongattavissa kuvaajan itsensä ihana flanelliyöpaidan hiha, joka on änkenyt tapansa mukaan tuohon liian laajaan kuvaan.

Mua muuten kauhistuttaa kevyesti, kun tuli veljeltä nakitus, mun pitäisi vahtia niiden lapsukaisia kaksi yötä yksin! KÄÄK! Mitä mä niiden kanssa muka keksin tehdä kaksi päivää ja siis eihän mulla ole mitään hajua lasten leikittämisestä, jos puhutaan yli kolmen tunnin ajanjaksoista, mun vitsit loppuu tasan siinä kohtaa. Tietenkään mulla ei ole hajua myöskään kummankaan rakkaan palleron tämän hetkisistä ruoka-allergioista tai ruokatykkäämisistä tai jostain nukkumaanmenoajoista. ( Se soittolista on muuten latautunut jo aikaa sitten tohon luuriin ja mun pitäisi vaan mennä! ) Silti lupasin, että totta kai jeesaan, koska pitäähän veljen vaimoineen päästä vähän Pariisiin viettämään omaa aikaa.

Kaveri säikytti mut toden teolla jo tänään, kun pelasin kaikessa rauhassa Angry Birds Spacea ( on muuten paras peli tähän asti! ) mun kerrostalon kokoisella puhelimella ja yhtäkkiä rupesi kuulumaan ihmeellinen pirinä. Kääntelin luuria epäilyksen vallassa ja vaimo tajusi vinkata, että ääni kuuluu mun sylimikrosta, jonka näyttö oli mennyt pimeäksi. Pistettiin valot päälle ja facebookissa luki vaan että incoming call tai jotain sinne päin! Paniikissa lykkäsin koneen vaimolle, koska en ollut itse kattonut vielä peiliin tälle aamulle siinä vaiheessa ja mulla oli tukka pystyssä, epäilemättä hammastahnaa naamassa, eikä housuja. Siinä hiukan säädettyämme saatiin sitten facebookin skypevideopuhelu päälle ja oli meinaan jännintä ikinä! Nyt siellä nauretaan, että mitä jännää tuossa muka on, mutta emmä ole kun ehkä kerran läpällä messengerissä käyttänyt koneen web-kameraa muuhun kun itteni peilaamiseen omaksi iloksi. En osannut yhtään olla luonteva. Noh, ehkä sitä tottuu ja luulen kanssa, että itsevarmuus kasvaa, jos sattuu olemaan housut jalassa!

Jeps, nyt jotain hetkuu sinne salille. Jos siellä on paljon ihmisiä, niin en varmaan kehtaa tehdä mitään, kun mulla ei vieläkään ole saliohjelmaa ja sitten juoksen vaan matolla tai vielä todennäköisemmin poljen kuntopyörää, koska siinä samalla voi pelata Angry Birds Spacea, joka on muuten maailman siistein mobiilipeli tällä erää. Notta moi!

ainii ps. heräsin tänä aamuna taas omaan itkuuni, kun näin unta, että kaverin kissa oli surmannut meidän jäniksen. Kiva alku vapaapäivään tuo lohduton itku!

Tässä on se viime yönä tai siis tänä aamuna syöty eläin, joka onneksi kuvaa vastaavassa kunnossa yhä! :') <3

Koirani on nero

Tiedättekste kun kaikki ihmiset on sitä mieltä että juuri niitten koira on se kaikkeist ihanin ja älykkäin ja voi että kun sehän on vaan puhetta vaille? No mä oon yks näistä tyypeistä.

Mut kamoon, kuinka monen muun koira osaa tehdä taidetta?!! Mun osaa, kattokaa nyt tätä teosta, jonka löysin olkkarin lattialta lauantaiaamuna:

Aivan Itse oli hän asetellut repimänsä kakkapussinriekaleet juuri tähän asentoon, keskelle muuten tyhjää lattiaa! Selkeät enkelinsiivet! Vai viikset? Jääkööt jokaiselle itselleen tulkittavaksi.

Ihanaa alkanutta viikkoa <3

Päivän silppu

Tänään tuntui siltä, että pitäisi kirjoitella blogiin, mutta eihän mulla oo mitään tolkun asiaa ja jos olisikin, niin mun kuvat on läppärillä, joka on kotona, missä minä taas en ole.
Nottamutta pitemmittä puheitta, tässä päivän mietityksiä:

- Mahdankohan minä joskus kyllästyä klassiseen lounaskombooni Pirkka Caesar-salaatti ja Korpelan broilerikuutiot? Olen syönyt sitä miltei niin kauan kun olen ollut samassa duunissa aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Korpela on jo muuttanut kuutioidensa reseptiä huonompaan suuntaan, mutta silti ostan samaa. Eilen söin tätä samaa settiä myös aamupalaksi, se oli kyllä outo veto. Ei kukaan syö salaattia aamiaiseksi!

- Näin pari päivää sitten tv:ssä mainoksen koottavasta luurangosta, joka on jollain tapaa lehti. Huokailin idean hienoutta siihen asti, kunnes leukani romahti lattiaan, melkein läpikin, kun luin mainoksesta pientä pränttiä: 'Sisältää 64 numeroa' siis 64 numeroa joutuu ostamaan tätä epälehteä, jossa ei varmaan ole juuri mitään järkevää asiaa, mitä esim. Wikipedia ei kertoisi. Siitähän sitten riemu repesi, kun kaveri tokaisin, että taitaa tuo 2,95€ olla tarjoushinta, että ne normaalihintaisena SAATTAA maksaa enemmän. Kävin sitten katsomassa kaupassa, mitä maksaa.

Nyt iski kyllä epäusko, että olikohan se 64 osaa vai ei. Monta joka tapauksessa!

- Tänään on poikien bändin keikka ja matkataan Turkuun! Päätin olla kerrankin tosissaan päissään ja mua on nyt kaksi päivää jännittänyt, että mitä tulee tapahtumaan. Epäilen, että kuolen, oikeasti kuolen, krapulaan huomenna. Jos olisin muotibloggaaja, voisin esitellä asukokonaisuuteni, jossa tulen epäilemättä jäätymään hengiltä yössä ja joka sisältää kolmea erilaista raitaa ja yhtä muuta kuviota. Taidan kuitenkin olla laiska ja nysvätä vain sohvalla hetken. Sain kuulla muuten jo etukäteen, että mun pitää huutaa, jos haluan, että mun lempibiisi soi. Se lemppari on muuten Beers no tears.

- Tatuoiminen jatkuu vasta huhtikuun lopussa, en kestä sinne asti ehkä! Kaiken lisäksi tämä mokoma on alkanut kutisemaan ihan tolkuttomasti, eli jos mut kohtaa Turussa tuhannen humalassa hinkkaamassa ja läpsimässä toista reittä, niin siihen on syynsä (meinaan yhden tähden jallu ja kutiseva R2D).

Mjohoi, pitäisi kai ruveta pakertamaan ja mennä pakkailemaan kaiken maailman systeemeitä mukaan. Kyllä kai jokaisen nuoren naisen kotimaan kaupunkilomavarustukseen kuuluu paitsi liian paljon viinaa (mua tosissaan pelottaa, kun en osaa keskittyä muuhun), myös kerrostalon kokoinen matkapuhelin, normaalia käsilaukkua isompi beautybag, kolmea eriä kiinalaista yrttiä sekä akkuporakone. Kake kiittää ja kuittaa!

Pärstäkertoimella (ällövarotus!)

Mulla on ollut superakne koko talven. Nyt on viimeinkin paremman näkönen pärstävärkki ihmisellä ollut ehkä viikon tahi kaksi, mutta on siihen kaikenmaailman mömmöjä syydettykin. Todennäköisesti kun kuluu vielä viikko, niin olen taas naama ruvella ja kunnon teini-ikäinen. Olen käynyt jo reilun vuoden verran akupunktiossa ja pari kertaa sitten Marja totesikin, että mikä ikinä aiheuttaa mun kaikki muut terveysvaivat, on syypää myös pärstävärkin vikoihin. Viime kerralla sain Kiinan matkan tuliaisina kuulla, että mun hoiteluun on uudet konstit, että saan vielä niin tehokkaita yrttejä, että loppuu nämä mun kymmenkunta vuotta kestäneet tulehdukset ja sairastelut, mutta ensin täytyy sekoitella sopivat setit mulle. Voi oispa ne jo ensi kerralla valmiina!

Mutta naama, voi naama! On ollut aamuja, kun peilistä on kurkannut paitsi tietysti väsynyt ja pahantuulinen, myös huomattavan finninaamainen ja siitä apea naisihminen. Kävin viime vuoden lopussa kasvohoidossa, ensimmäistä kertaa häpeällisen pitkään aikaan ja kosmetologi kauniin sanakääntein yritti kertoa, että useamminkin voisi käydä ja kauppasi mukaan matkakoot hoitolan myymästä ihohoitosarjasta. Käyttelin minipurkit ilolla loppuun ja olin jo huokaisemassa helpotuksesta, että nyt loppui mun aikuisiän akne ja toivotin ja kirkkaan ja näpyttömän ihon suureleisesti tervetulleeksi. Ostin Exuviance-sarjan kasvojen pesuaineen, kasvoveden sekä päivä- ja yövoiteet ja maksoin niistä itseni kipeäksi (liki 200€!!). Perustelin ostostani kaikille hinnasta kuulleille ihmisille sillä, että nyt loppui finnit tästä naamasta, jes!

No ilo loppui lyhyeen, kun kului kuukausi-kaksi ja naama kukki kuin iloisen Amsterdamin tulppaanit. Kalliit naamasörsselit tuntui kyllä ihan hyvältä, mutta ei ne sitä taikaa edustanut, mihin uskoin ja luotin, se hyvä puoli puteleissa kyllä oli, että yhtään aamua ei ole ostoksen jälkeen tainnut kulua naamaa pesemättä, mistä ennen helposti lintsasin muka kiireisinä aamuina. Lueskelin sitten kanssabloggaajien tuomioita ties minkälaisista ihonhoitotuotteista ja lopulta päädyin tilamaan iHerbiltä paritkin tuotteet. Tilasin Queen Helene, The Original Mint Julep-naamion, jonka internet lupaa kuivattavan finnejä, eliminoivan mustapäitä ja kutistavan laajentuneita huokosia.

No edellisistä en tiedä, mutta pari kertaa testailtuani, olen huomannut, että naamio haisee aivan hammastahnalle ja jälkituntuma on varsin pehmeä. Hintaa oli huikeat 3,84$ joten en miettinyt tilaamista sen kauempaa. Pärstä tuntuu nyt paremmalta, joten olen taas toiveikkaana, että tämä on hyvä tuote. Tuubi on muuten tolkuttoman suuri, varsinkin hintaansa nähden. Samassa innossa tilasin valmistajalta melko lailla sokkona myös toisen tuotteen Queen Helene, Mud Pack Masque with Natural English Clay mutta tätä en ole ehtinyt vielä testailla. Tuubi on samaa koko luokkaa ja esittelyiden perusteella varsin klassinen savinaamio.

 Enemminkin olen ollut innoissani tilauksen voidepuolesta : täsmähoitona näpyille tilasin Nelson Bach USA, Pure & Clear, Acne Treatment-geelin, joka tuntuu kyllä tehokkaalta, kun sitä puhdistuksen jälkeen levittelee näppyjen päälle (mikä välillä tarkoittaa miltei koko naamaa). Linkin takaa löytyy tarkempi INCI asiasta kiinnostuneille. Koko kasvoille levitettävksi tilasin uteliaana hapokasta voidetta, eli Reviva Labs, 5% Glycolic Acid Cream ja tämä tuntuu olevan koko setin lottopotti. Voidetta levitän iltaisin kasvopesun ja kasvoveden jälkeen ja voide kirvelee tuoreeltaan hiukan, herkkäihoisella varmaan voisi tuntua jopa epämiellyttävältä. Levittämisen jälkeen täytyy odotella muutaman minuutti ennen kuin rupeaa kosteuttamaan enempää ohjeiden mukaisesti, mutta jo hetken kuluttua kuvittelen ainakin näkeväni, kuinka paljon paremmalta ihon pinta näyttää, se tuntuu tasaisemman väriseltä, kuulammalta ja kaikin puolin paremmalta. Ohjeissa sanotaan, että ensimmäinen kuukausi voidetta pitää käyttää vain iltaisin, sen jälkeen voi lisätä tuotteen myös osaksi aamurutiineita.

Näytteeksi kaupan päälle valitsin aivan sokkona hyaluronihappoa ja tästä taitaa lähteä varsinainen tuote tilaukseen kyllä mitä pikimmin. Aamulle olen tämän happosatsin jättänyt ja tämä on enemmälti kosteuttava, mutta tuo myös mukavaa hehkua meikittömään naamaan.

Pari viikkoa sitten en kehdannut lähteä finneineni kotoa ilman jonkinlaista naamaväritystä ja nyt lähden ilolla. Pahoin pelkään, että tässä koko parantumisessa on kyse vain siitä, että kuukausi alkaa olla puolivälissä ja kun päästään lähemmäs loppukuuta, alkaa hormoninäpyt taas vallata alaa, mutta toivon visusti, ettei se olisi näin. Aikaisemmin kyllä menkkojen väliajat oli naamalla pahemman näköisenä kun tällä hetkellä, ettei kaikki tämä voitelu ja naamiointi taida ihan turhaa hommaa olla, ehkä..

iHerbistä kauppana kokemus oli kyllä positiivinen, tilaus tuli varsin nopeasti. Tilasin muutaman minuutin väliajalla myös Everyday Mineralsilta meikkipohjasampleja, mutta ne tuli puolitoista viikkoa iHerb-satsin jälkeen, vaikka iHerb oli paketti ja EM pienenpieni kirje. Jos joku aikoo iHerbiltä jotakin tilailla, niin kannattaa ehdottomasti googlailla ja etsiä jostain alennuskoodi, sillä internet on täynnä niitä. Tässä esim. yksi WIB156, jolla saa 5$ alennusta ekasta iHerb-tilauksestaan. Tässä kaikessa on takana jonkunlainen alennussysteemi, eli jos joku ostelee tuolta käyttäen minun koodia, saan minä kai jotain etuja. Tiedä häntä, itse nappasin käyttämäni koodin jostain blogista ja sain jopa 8$ alennusta ensimmäisestä tilauksesta, koska oli vielä helmikuu. Everyday mineraleista kirjottelen myöhemmin sitä mukaa, kun olen saanut sampleja testailtua. Nyt on toinen päivä eri värisellä naamalla kokeilussa ja voi luoja, kuinka voi olla vaikea sanoa, onko meikkipohja hyvän värinen vai ei..

Sunnuntai

Mä tein tänään tämmöstä, näin aikani kuluksi.

Ei mulla oikeastaan muuta. Kivaa alkavaa viikkoa!

Uusi leima! (part 1)

Torstaina olin ottamassa sitä. Mulla oli kello soimassa yhdeksältä, etten ehtisi jännittää niin kauaa ennen tatskaamista, mutta heräsin kuin kukko joskus kuuden maissa. Koko yön olin pyöriskellyt ympäriinsä ja ressannut. Yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa, myönnettäköön, että olin hiukan kaljapäissään, ajatus pämähti päähäni juuri ennen uinahtamista: Lilleri-Lalleri ja R2D2 istuskelemassa muurilla. Espanjassa (taas pari bissee alla) istuskellessani virittelin tämän aiheen ympärille vaikka kuinka paljon lisää kaikkea, mutta mitään tätä silppua ei muhun tänään nakuteltu, ihan tilanpuutteen vuoksi. Ajan varattuani juttelin duunikaverin kanssa aiheesta ja totesin ääneen, että ois varmaan ihan hyvä joskus katsoa joku Star Wars-elokuva, mutta työystävä tähän totesi, että nimenomaan ei pitäisi, koska Tähtien sota-fanit on niin fanaattisia, että ne räjähtäisi, jos ne tietäisi, että mulla on aiheeseen liittyvä tatska, ilman että tietäisin, mistä on kyse. Toistaiseksi en ole siis jaksanut kahtella moisia leffoja, tai no, oon mä muutamaa niistä katsonut maksimissaan puoli tuntia.

Lähdin kaksi tuntia ennen aikaa matkustelemaan bussilla perille, koska järkeilin, että olisi parempi syödä jotain ennen leimaamista. Kaupungilla pyörin päämäärättömästi ympyrää, enkä osannut päättää, mistä ostan sapuskaa, mistä ostan luettavaa unohdettuani kirjan kotiin tai mitä ylipäätänsä pitäisi tehdä. Kävin sitten monen epätoivoisen ympyrän jälkeen Cafe Picnicissä syömässä lämminsavulohifetasalaattia. Naputtelin hermoromahduksen partaalla viestejä parille kaverille (viestien sisältö oli lähinnä vaihdellen yhtä ainoaa vokaalia caps lockilla, tyyliin ÄÄÄÄÄÄÄÄ tai AAAAAA), enkä saanut siitä salaatista muuta syötyä kun salaatin,  niin jäi sinne lohet ja fetat. Hyörin Ärrälle ja arvoin minkä kolmesta pokkarista ostaisin, vaihtoehdoissa oli Sofi Oksasen Baby Jane, Juha Vuorisen joku ja kolmatta en edes muista, kun ei vaan kiinnostanut. Seisoin pitkällä kiemurtelevassa kassajonossa jo Baby Jane sylissä ja jostain syystä päätin viime hetkellä vaihtaa sen Tiede-lehteen, mikä oli virhe. Tiede-lehdestä loppui luettava siinä vaiheessa ku aloitettiin värittäminen ja voi jukra, se oli ...! Jotenkin se lukeminen ehkä jakoi mielenkiintoa sattumisen voivottelusta siihen luetun omaksumiseen tai sitten se linjojen veto oli vaan tosi paljon iisimpää.

Siirtokuvana vasta. Tämä oli se hetki, kun mut jätettiin muutamaksi sekunniksi yksikseni, heti luuri kassista ja KLIK - blogiin kuvia! Heti lähti yksi myös Salhalle multimediaviestinä.

Ei saatu kuvaa kokonaan valmiiksi, sillä siinä vaiheessa kun olin ollut siellä 4h 20min, oli pakko pistää pillit pussiin. Eihän me tota koko aikaa kuitenkaan nakuteltu, täytyi pitää muutama breikki, kun makasin siinä kyljellään, niin tuntui, että persiestä lähtee tunto ja vähän myös siitä alemmasta jalasta. Ennen ekaa taukoa tuntu kans vatsassa ihan julmetun kipeeltä, en tiedä yhtään miksi. Siinä se sitten laantui kun hörppäsin vissyä ja vähän jalottelin ympyrää ja sitten jatkettiin. Pidettiin varmaan kolme kipittelytaukoa, kun siellä tuli jengiä varaamaan omia aikojaan tai kyselemään jotain, mutta kaikki tauot oli kyllä syvää mielihyvää aiheuttavia, kun sain se nakuttelun siksi aikaa lakkaamaan.

Saatiin siis tehtyä linjat, varjot ja väriteltyä puu, kuu, taivas, eikä ehkä muuta. En ole uskaltanut kauheesti katsella, kun koskee niin vietävästi, kun jalkaa kääntelee. Farkut meni sottaan dösässä, kivasti tuolta jostain kelmun välistä tirskui tatuointilientä ympäriinsä, joten seuraavien päivien housutilanne näyttää jännittävältä.

Jos kukaan on tuoreita tatskoja paljon kuvaillut tai katellut muiden ottamia otoksia, niin siinä vaiheessa tietää, että tuoreitten leimojen kuvaaminen on haastavaa! Kehnoja kuviahan me saatiin, kelmukoivesta ja myöhemmin kelmuttomastakin.

 

Kesken ja ruvella. On muuten hyvin outoa valokuvata omaa löllöpyllyään ja änkeä se nettiin.

Olen siis koko viikonlopun rypenyt lähinnä housuitta ja ties missä pieruverkkareissa, kun ei suorastaan tee mieli pukea piukkaakin piukempaa pillifarkkua tuohon päälle. Huomenna alkaa kuitenkin taas arki: pitäisi pukea siis housut jalkaan ja mennä töihin, apua! Onneksi työhönmenomotivaatio on kova, sillä hingun päästä pomon kanssa juttelemaan, että koska saan pitää vikan lomapäiväni, koska silloin tämä on tehtävä valmiiksi ja jonotusaikaa on kummiskin noin kuukausi. En malta odottaa, että tulee lämmin ja ylipäätänsä sellaiset säät, että voi Huonosti käyttäytyvien miesten Garyn aina viisaiden sanojen mukaan pukeutua niin kuin naiset aina, eli neljän teepussin kokoiseen hameeseen ja sitten valittaa, kun tuijotetaan!

Koko viikon kuulumiset

No helloooou. Mua hävettää. Joku heittäkää kivi. En oo päivittäny tänne mitään VIIKKOON. Hyi. Toisaalta, mehän Kaken kanssa vasta opetellaan bloggaan, eli sallittakoon vielä pienet tauot. Tai emmä tiiä? Oon myös huomannu sellasen ihanan asian, että aina kun jotain kivaa tapahtumaa ja tarvis ottaa kuvaa, puhelimen akku on niin tyhjä ettei se suostu edes avaan kameraa. Höpö höpö ja seli seli. Tässä teille nyt viimeisen viikon kuulumiset yhdessä nätissä paketissa.

Viime sunnuntai:
Mä olin edellisenä päivänä hullaantunu Kaken vaimon bändin keikasta ja Kallion baarin halvasta kaljasta, joten aamu otettiin hissutellen Koiran kanssa. Tein myös ittekseni ittelleni brunssin, johon kuului nakkeja, kana-caesarsalaattia, perunasalaattia ja hedelmäsmoothieta. Aika hyvä. Koirakin tykkäs.

Olon helpotuttua suuntasin Vantaan Porttipuistoon kattelemaan uutta mattoa. Mulla on asennevamma mattojen kanssa kun oikeasti haaveilen asuvani puulattiaisessa talossa, jossa ei tarvitsisi ikinä mattoja eikä sukkia. Okei, koiran kanssahan lattiat on aina vähän hiekkaset mutta siinä sais sitten jalkahieronnan ja ihokuorinnan samassa. Vihaan sukkia. Ja matot on rumia.
Tällä hetkellä mun olkkarissa on ainoa isokokoinen matto jonka suostuin kotiini päästämään, musta pitkälankainen matto. Pari vuotta samassa talossa valkokarvaisen otuksen ja exäni kanssa näkyvät mustassa matossa upeasti. Viime kesänä matolla loikoillessani näin hämähäkin kömpivän maton uumenista. Tänään Koira oli oksentanut matolle ollessani töissä, joten kaikki se neste oli mukavasti imeytynyt lankojen uumeniin. Lopputulos: MATON ON LÄHDETTÄVÄ.

Mutta kun mä inhoan kaikkia niitä muita mattoja. Pitkälankaiset matot on kivoja, mutta sellasta en enää suostu ottamaan. Mä haluaisin mun olkkariin kivan, vaaleanvihreän maton, ja vaihtoehdot ovat nämä:

Mummolafiilis

Hirveä väri, mutta paras matsku.

Ihmeellinen puuvillamatto, väri näyttää tässä ihan kivalta mutta ei ollu sitä luonnossa.

Räikeetä räikeetä!

Ja lopputuloshan oli että lähin kotiin tyhjin käsin ja kattelen vieläki tota rumilusta olkkarissa. Euch.

Viime maanantai:
Mun oululainen ystävä Jenska tuli mun luo kylään muutamaksi päiväksi. Se selittäköön osittain päivittelemättömyyttä. Kierrettiin ystävän kanssa pari Uffia yms. Mukaan tarttui poncho ja hattu.

Kököltähän se tässä näyttää. Upea se on silti, ja vain 1e :)

Viime tiistai:
Mentiin extemporena Hyvät ja huonot uutiset - tv-ohjelman nauhoituksiin yleisöksi. Oli ihan mielettömän hauskaa! Tykkään ohjelman panelisteista, koska oon tykänny niiden kaikkien tekemisistä jossain vaiheessa elämääni. Esim. yläasteella oli tärkeintä kuunnella joka päivä Kiss FM:n aamua ja Henkka Hyppöstä, ja näin aikuisemmalla iällä ollaan Jenskan kans molemmat semi-ihastuttu Miika Nousiaiseen. Ja sai kyllä nauraa kasvolihakset kipeiksi, nauhotukset kestää kuitenkin 2,5h ja tv:stä tulee ulos vain 40min, joten aika paljon hyviä juttuja jää pois.

Toivoisin mun kämppään saman tyyppistä valaistusta.

Onneks tää kuva on tärähtäny.

Viime keskiviikko:
Virgin Oilissa syömässä ja Vanhan kuppilassa Lempi-siiderillä Jenskan ja sukulaistensa kanssa. Mukavaa.

Viime torstai:
Naistenpäivä! Työpaikan naistenpäivä alkoi aamiaisella Cafe Pirittassa ja jatkui Helsinki design- ja arkkitehtuurikiertueella. Kiersimme Kalliossa ja Töölössä, kävimme Temppelinaukion kirkossa, Arabiakeskuksessa ja Design Forum Finlandissa. Mun täytyy sanoa että oon sen verran kiinnostunut designista ja rakastan varsinkin Helsingin rakennuksia ja patsaita, ettei kiertue tarjonnut hirveästi mitään uutta. Oli tosin ihan hauska käydä joissain paikoissa, missä ei ole viime aikoina ehtinyt käymään. Huvittavaa oli että vietimme tunnin Arabianrannassa, jossa oon ite asunu ja jossa vanhemmat asuu vieläki, eli paikka on mun osalta kohtuu koluttu.
Hauskinta ehdottomasti oli käydä Design Forumissa, jossa en oo käyny kyllä vuosiin. Siellä sopi sitten kuolailla mm. Coston pipoja, Katri Niskasen vaatteita, Finskin kenkiä, Artekin huonekaluja, Titimadamin koruja ja joitain Aivan Käsittämättömän Hienoja nahkalaukkuja, joiden merkin olen onnellisesti unohtanut. Onnellisesti, koska laukut maksoi poikkeuksetta 250e, johon mulla ei seuraavaan pariin vuoteen tule olemaan varaa. No, mutta onneksi näin kevään alussa ihmiset on tottunu liukastelemaan, kun jätin sinne kaupan käytäville sen tutun kuolavanan.

Päivä päätty Ravintola Savottaan, jossa sain äärimmäisen ihanaa palvelua ruokavammoistani huolimatta <3 Parasta oli, kun muut särpivät jotain tylsää vaniljajäätelöä, mun maidoton jälkkäri sisälsi mustikoita ja mansikoita koivusiirapilla ja mintulla. Oli ehkä paras jälkiruoka, mitä olen aikoihin maistanut. Mistähän sais ostettua koivusiirappia?
Ruusutkin me saatiin onneksi, miehiltä kun sain kukkia vain virtuaalisesti.
Illalla podin sitten sitä muutaman-viinilasin-jälkeistä-päänsärkyä. Onneks mamma tuli vielä kylään niin sain vähän koiranulkoilutusapua. Tollainen päivällä tissuttelu ei sovi mulle yhtään, mieluummin juon useamman kerralla tai en juo ollenkaan, muutoin kärsin aivan järkyttävästä hedarista.


No niin, siinähän noita juttuja nyt oli. Tänään on perjantai, mä oon kaikesta tästä uupuneena kyennyt vain ulkoilemaan (=luistelemaan) Koiran kanssa ja pesemään pari koneellista pyykkiä. Huomenna tulee pari koulukaveria kyläilemaan <3 Jospa sais siitä jotain jutunjuurta.

Ootelkaahan muuten Kaken uusinta tatskapostausta, jotain AIVAN MIELETÖNTÄ tulossa!

HUOMENNAAPUAKÄÄKENKESTÄENKÄSALEENPYSTYYHTÄÄNNUKKUU!

huomenna on aika KÄÄK ja mua pelottaa!! Olen viimeisen kaksi viikkoa sekoillut jo unissani, eli siis nähnyt tatuointiaiheisia unia, joissa ei oo ollut mitään järkeä. Tänään, päivää ennen h-hetkeä, oon yrittänyt keskittyä siivoamiseen, mutta ympäriinsä lojuvia vaatteita makkarista siivoillessani kriiseilin vaan uskomattoman paljon sitä, ettei mulla ole mitään sopivia farkkuja, mitkä voin laittaa jalkaan, kun ei saa olla piukeaa! Pikkariongelma onneksi (siis luojan kiitos, miten ihmisellä voi olla niin idioottimaisia kriisejä! TSIISUS!) ratkesi, kun ostelin kolmet perusmustat pikkarin Lindexiltä ota kolme-maksa kaks. Kun siivoominen loppui, jouduin istumaan alas ja sitten Salha jo kyselikin, että kuinka kovasti jännittää ja samaten toinen kaveri ja siitä se sitten lähti. Kun autoilin salille, kiljuin muutaman kerran suoraa huutoa. Salin jälkeen menin parin ystävän kanssa pelailemaan Wanhaan Mestariin ja tilasin kaljan, vaikka olin autolla, olin just tullut jumpasta ja ei edes tehnyt mieli olutta. Hetken aikaa mua katottuaan Tomi ehdottelikin mulle jo, että menisin sinne Paradiselle kaljan kautta, niin hellittäisi vähän tää jännitys: siis miten niin mua muka jännittäis..!

Oon varma, että homma menee jota kuinkin näin:

Onkohan tää aina näin jännää, vai lakkaiskohan ihminen hössöttämästä vaikka seitsemännen tatskan ollessa kyseessä?


edit : HAHAH, onneks kyseessä ei kummiskaan oo eka kuva, koska rakas ystäväni Tomi linkkas mulle myös tän videon, jota en jostain syystä saa suoraan linkattua tähän, mutta löytyy siis täältä :D:D

Näinä aikoina olen keskittynyt kaikkeen epäolennaiseen

Oon autuas lomalainen ja olen ainakin viimeiset kuusi viikkoa uhonnut, kuinka lomallani aion tietysti pysytellä töistä niin kaukana kuin mahdollista, mutta myös viimeinkin siivota meidän läävän, jota kodiksikin kutsutaan. On ollut kaikki viikonloput vaimon keikkoja, itellä töitä, kavereita siellä, täällä ja tuolla ja ties mitä kissanristiäisiä joulusta asti. Hyvä, ettei ole tarvinnut kaupasta mennä ostelemaan puhtaita pikkareita ja sukkia, kun ei pesukonettakaan ole muka ehtinyt pyörittää (joo, ihan kun siinä olisi kampi kyljessä ja se hirveästi vaatisi omaa panostusta..)

Noh, toka lomapäivä takana ja oonhan mä saanut siis siivottua. Vähän jotain, sieltä täältä. Meillä on nyt erinomaisen siisti eteisen lipasto ja talouden kaulaliinat on järjestelty sotilaallisella kurilla niin värin, käyttötarpeen kuin lämmityskykyjensä mukaan. Kaulaliinat on myös havaittu paikoitellen hiukan tunkkaisen hajuisiksi, mutta laiskurina en tietenkään laittanut niitä pyykkiin, vaan törkkäsin niiden kanssa samaan laatikkoon pumpulilapun, joka on kyllästetty jollakin hajuvedellä. Epäilen talon miesväen arvostavan tätä päätöstä huomattavan rutkasti, sikäli mikäli huomaa hän yhtään mitään. Siistiä on nyt myös keittiössä, jonka jokainen ulospäin näkyvä pysty- sekä vaakapinta on jynssätty ja bonuksena vielä roskiskaappi, joka on kanssa tiskattu lattiasta kattoon. Voisin melkein ottaa siitä kuvat ja laittaa tänne, mutta se olisi jo outoa!

Mutta tosiasioita ja saatanallista sotkua vältelläkseni olen takertunut huomattavan oleellisiin askareisiin, kuten

Kasvonaamioihin!

Kinectiin ja ehkä on myös saatettu keskittyä vähän liiaksi tuohon keskiolueen

Yrityksiin kuvata nykyistä tukkaväriä ennen kampaajalle menoa ja näitä kuvia on muuten noin 11000

ja kynsien lakkailuun ja varsinkin niiden tuskaiseen kuvaamiseen. Vinkkinä tähän touhuun, että on järkevintä tiskata ensin koko keittiö teräsvillalla ja liuottimilla ja sitten ryhtyä kuvaamaan eilen lakattuja kynsiä, ei missään nimessä toisin päin!

Nyt mun pitäisi tehdä jo neljäätoista muuta asiaa, ihan niin kuin aina kun löydän muka sopivan raon päivittämiselle, mutta en mä vielä malta. En ole vieläkään saanut ratkottua mitään oleellisia asioita liittyen tähän viikkoon, kuten sitä, että uskallanko ja jaksanko mennä ostelemaan uusia silmälaseja tai mitkä pikkarit pistän tatuointiin, kun joudun siellä varmaan hillumaan puolialasti käytännössä kahtoen tuntemattomien ihmisten keskellä, niin ei kehtais mennä missään haalistuneissa, kuminauhoja sojottavissa ja 4000 kertaa pestyissä snoopy-pikkareissa. Lisäksi olen kuluttanut aikaani ja myös ystävieni aikaa pohtimalla, että pitäisikö mun ostella Soda Stream, koska vissyn kotia kantaminen on mälsää hommaa. Edellisessä pelkään vain sitä, että multa lähtisi taas ostellessa lapasesta ja tulisin kotiin jonkun timantein koristellun superdeluxemallin kanssa kotiin, vaikka mä en oikeastaan haluaisi kun silloin tällöin hiukan kuplavettä. Olen myös kuluttanut tätä siivoukselle pyhitettyä vapaapäivää keskustelemalla ripulista ja munuaistulehduksesta irkissä ja puimalla ystävän orastavaa alkoholiongelmaa ja typerien älynvälähdysten siivittämää kännissä toikkaroimista toisen huolestuneen ystävän kanssa. 

Jospa nyt kuitenkin ryhtyisin aamupesemään kasvojani, piilottamaan tätä varsin myöhäispuhjennutta teiniaknea ja vaihtamaan siivousvaatteita sellaisiin, joissa kehtaa mennä leikkimään ulos, mutta loppuun vielä pari biisilinkkausta tälle päivälle :

Jee, hyvää keväistä päivää joka ikiselle !

Värjäilypäivä!

Värjäilin tuossa hiuksiani muutama päivä sitten, mutta operaatio juurikasvun häivytys ei ollut ihan niin menestyksekäs, että kehtaisin sitä tänne pistää. Toisekseen olen rypenyt kotona kipeänä sohvalla ja pedissä niin, että tukka on yks takkukasa ja voisihan tuo peseytyminenkin olla jo hyvä idea.. :D

Tänään siis värjäilin housuja ja paitoja!

Lähtökohta housujen kohdalla oli kuta kuinkin tällainen :

Kuva on kyllä internetin ihmemaasta, koska nyyppä, mikä nyyppä, minä en muistanut ottaa ennen- kuvia ollenkaan! Kyseessä on siis Levi's Curve ID:n Demi Curvet ihan liian vaaleina (minusta denim on parhaimmilaan mahdollisimman tummana) ja myös tosi valkoisella kulutuksella. Farkkujen malli oli kummiski täydellinen ja ne oli alennuksessa ja ylipäätänsä siis maailman paras farkkumalli meikän persjalkaselle ruholle. En olisi ikinä ostanut noita, jos niissä ei olisi ollut -50% hintalapussa, mutta pari päivää noita vaaleina käytettyäni en voi olla kun supertyytyväinen, että ostin nuo.

Ostelin hiusvärin kanssa samana päivänä Dylonin pesukonevärin nimellä Olive Green, mikä maksoi meitin paikallisessa hypermarketissa vähän päältä kympin. Lisäksi värjäämiseen tarvitsi puoli kiloa suolaa. Ohjeen mukaan värillä olisi saanut värjätä yhdet farkut, mutta en jaksanut uskoa ja laitoin pesukoneeseen hupparin ja farkut.

Hupparista en löytänyt tunninkaan googlailun ja selailun jälkeen ennen-kuvaa internetistä, en koko hupparia tai edes mitään samanväristä, joten kuvaillaanpa vaan, se oli semmonen kalpean vaalean liila, muttei niinkään peruspastelliliila, vaan kanervaanvivahtavampi..

Nykyisellään releet näyttääpi tältä:

Nyt sitten ignorataan kaikki ryönä ja roska, mitä kuvassa näkyy! (onneks en oo vielä saanut sitä salamanheijastusta aikaan, niin on tuommonen reunatummuus tässä piilottamassa sotkua!)

Superpaljon paremmat kun ennen!

Hahah, ainoo kuva, missä mulla ei ollut jotain neljöisleukaa.

Farkkuihin oon ihan supersupertyytyväinen, koska vihreä on mun suokkariväri maailmassa ja no, onhan noi muutenkin mageet! Huppari, no se taas ei ollut niin hillitön suksee.. Jos lähtöväri on vaaleanvioletti ja sen värjää oliivinvihreällä, niin järkevä ihminen saattaisi osata kuvitella, että siitä tulee ehkä tuurilla vihreä, mutta sellanen harmaanruskeanepämääräisen vihreä ja mun suosikkivärejä ei oo tuommoset, joita ei voi määritellä oikeiksi väreiksi. Mun maailman eniten inhokkiväri on kyllä beige, että tilanne ei ole pahin mahdollinen, koska sitten oltais jo epävärien värien äärellä. Joka tapauksessa oon kyllä tyytyväisempi hupparin väriin nyt kun ennen pesukonekierrosta, mutta saattaapi silti olla, että huppari päätyy tuunauspinoon, joka on suuri ja mahtava :D

Taas ihkui tatuointeja (mun uuteen tatskaan on enää viikko!!)

 

Siisti!

Sarjassamme awwww (ompas kökkölaatunen kuva..)

Tatuoidut ihmiset (semi-)nakuna <3

Emmä tästä aiheesta nyt tiedä, mut tajuttoman näköstä jälkeä!!

 Aa jee, just tommonen nostalgiatatska, kun meikä tykkää 

Jos leimassa on maili-poni, polly-pocket, disneyn logo, karkkii ja nintskan ohjain, ni eihän siitä huonoo saa. Tai no tietty sais, jos ei osais mitään, mut siisti!

Tämä kanssa klassikkomatskua, mut siisti, kun ei taida olla yhtään mustaa tässä!

Toi kettu on tosi siisti!

Taas ollaan kuva-aiheen suhteen ihkutteluosastolla, mistä mun sydän väräjää

Voi jukra, hylje!

Tommonen heihei-kissa ja pullo, mainiota!

Hei kerrankin tatskaidea, jonka pöllimisessä on ideaa!

Mustavalkonenkin voi olla ihan siisti

Tää on muuten ihan Salhalle, oli juttuu siitä heppahommasta!

Amanda Wachob on ehkä mun lemppari.. Haaveilen tiukasti jenkkilän reisusta.

Kuvat www.amandawachob.com

 

Siinä oli suokkarit Amandalta!

Jänniä voikukkia, mulleki kelpais!

Huhuh tästä tyypistä tuli mun uusi suosikki, kandee tsekkaa kaikki kuvat. TAJUTTOMAN SIISTEJÄ!

Mulla on siis tatuointiaika tasan viikon päästä klo 12 ja mua jännittääääää! Oon nähnyt jo viikon aiheeseen liittyviä unia.