sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Enemmän on enemmän



Käytiin perjantai-iltamme iloksi Ikeassa, kun Tomi halusi ostaa joulupaskaa. Olisin taipuvainen sanomaan, että tämä on erittäin poikkeuksellista käytöstä tuntemilleni miespuoleisille henkilöille, sillä Ikeahan on saatanasta, eikä sinne nyt noin vaan ja vapaaehtoisesti haluta mennä. Mun oli tarkoitus ostaa vain minigrip-pusseja, mutta ostinkin joulukranssin. Poistin siinä roikkumassa olleet ja varsin tyylittömät kirkkaanpunaiset tasselit ja laitoin tilalle joulupalloja ja lisää valoja. Mä pidän erittäin paljon. En usko, että juuri kukaan muu pitää, mut mitä välii - ei mitään.

Olin lauantaiaamuna kehonhuoltotunnilla, jossa pyrittiin venyttämään ja aktivoimaan lihaskalvoja. Loppurentoutuksen aikana ohjeistettiin ajattelemaan paikkaa, jossa itse on rauhassa  ja joka on poissa tästä ajasta, paikasta ja tilasta. Samalla hetkellä mieleni täytti selkeä kuva hetkeltä ennen alkuräjähdystä. Näen nykyään myös paljon unia tulipaloista. Olen kyllä aina ollut mahtipontisuuteen taipuvainen pääni sisällä.


Ps. Päivän biisisuositus tästä näin

lauantai 28. marraskuuta 2015

Kukkuuluuruu, mitä kuuluu?



Tää koko kirjoitus on nyt omistettu Jalmarille, joka taitaa olla ainoa, joka jaksaa sinnikkäästi käydä kurkkimassa, kirjoittaako tänne kukaan mitään. Viime aikoina ei.

Mulla on ollut vähän jotenkin vähän kökkö syksy. Vähän työhuolia, pientä kremppaa kropassa ja kuolemantapauksia lähisukulaisten piirissä. Alkusyksy meni ihan sumussa, kun olin taas pikkasen kipeä monta viikkoa ja töissä joutui huhkimaan kaiken vapaa-aikansa. Viikonlopun koittaessa menin istumaan sohvalle ja maanantaiaamuna kiroilin, että mihin viikonloppu on taas hävinnyt ja aloin laskea päiviä seuraavaan viikonloppuun. Pyhäinpäivänä mamma veti viimeiset hankalat henkäyksensä ja mieli on ollut enemmän ja vähemmän musta.

Marraskuun alusta onnistuin ryhdistäytymään luomalla elämääni jotain rutiinia ja järjestystä ja aloitin cross trainingin starttikurssin, vika kerta oli torstaina. Siitä mulla on tosi hyvä fiilis. Oon oppinut tässä vuosien varsilla sen, että mulla täytyy olla melko tiukka rytmitys arjessani, etten jää vain sohvalle murehtimaan. Treenit on nyt ollut tiistaisin ja torstaisin, mikä on tavallaan ollut tosi vähän, mutta ihan sohvaperunatasostahan tässä aloitettiin ja toisekseen, tämä treeni on ollut superpaljon tehokkaampaa kun joku perusjumppa ja paikka paikoin lihaskivut sen mukaiset. Nyt olisi määrä aloittaa omavalintaiset treenit ja mua jännittää ja pelottaa. En ehkä osaa vielä kuitenkaan mitään ja temmon ahneuksissani hullujen painojen kanssa välilevyn rikki. Oon tehnyt myös positiivisia huomioita kropassani tällä viikolla, vaikka mulla ei mitään varsinaista painonpudotusagendaa olekaan ollut tässä taustalla. Tiivistin jossain vaiheessa liikuntaharrastukseni tavoitteita Salhalle kertomalla haluavani olla vahva ja näyttää hyvältä nakuna. Muulla ei ole niin väliä. Pömppömaha on karannut meiltä melkein kokonaan, kun päivittäiset karkki- ja juustonaksusatsit vaihtui rahkaan ja hedelmäsoseeseen, mutta muuten oon syönyt aika tavalliseen tapaani. Toisena muutoksena huomasin, että liikuntaharrastuksen näkee pienen ajan päästä persuksista, kun pakara alkaa pyöristyä, eikä vaan rölly epämääräisesti alaspäin takareiden yllä.