Sylipäivä

Mua on viime aikoina ahdistanu olla kotona. Ja sillon kun täällä oon, oon vähän muissa maailmoissa. Tänään mua muistutettiin että hei, aika itsekästä ku täällä asuu muitaki ja että heit kannattais huomioida kans joskus. Senna ei siis oo koskaan ollu mikään paijattava koira eikä missään nimessä sylisellanen, et mieluummin hän nukkuu omissa oloissaan, mutta viikolla se tuli nukkuun ihan mun kylkeen kii ja tänään se on muutamaanki otteeseen kivunnu mun kans samaan nojatuoliin koisiin. Yritin tänään viettää sen kans laatuaikaa viemällä sen metsään kätköilemään, annoin herkkuruokaa ja luun.

Elämäni otuksen kunniaksi hurja määrä kuvasaastetta tältä aamulta. Sitä kohtaa kun se nukku pää mun rintaa vasten en saanu ikuistettua kun puhelin ei ollu käden ulottuvilla... <3

Maanantai = kakkaa, tiistai..

Mä istuin tänään autossa kolme varttia odottelemassa kitaratunnin alkua ja mulla oli siinä sitten luppoaikaa, niin aattelin siinä sit kirjoitella vähän alkuviikon kuulumisia. Yritin myös julkaista sen postauksen siitä hienosti heti, mut perseelleen se mänt. Eli tässä tää nyt koneelta naputeltuna, vähän jälkijunassa..

Eilinen oli maanantai ja aika kaameeta pascaa koko päivä: itketti, tärisytti, vitutti, väsytti ja masensi.

Kun pääsin aamulla töihin, en tajunnut oikein mistään mitään. Tähän oli selkeä syy siinä, et la-su välisenä yönä en ehtinyt nukkua silmällistäkään, kun oli niin kiirus ryypätä ja sekoilla. Koko sunnuntai meni sumussa yllättäen ja kun alkaa tässä olemaan vanha akka, niin kostautui sen vielä maanantaillekin. Töiden jälkeen ajelin himaan ja yritin keksiä tekosyyn, jolla skipata illan joogat, mutten keksinyt mitään, niin oli pakko käydä kärsimässä sekin puolituntinen väkisin. 

Eilen oli erikoisolot myös siksi, että sunnuntaiaamuna poltin mun hallusta viimeisimmän kessun ja kotimatkalla ei mikään ollut vielä auki, niin en saanut ostettua lisää. En sitten koko sunnuntaina saanut mistään lisääkään, joten maanantaiaamuna nitkut oli aika kovat, kun töihin lähdin. Koko automatkan arvoin, että ostanko kessua vai pitäskö piruuttaan testaa lopettamista, kun koko edellinen päiväkin oli ilman mennyt. Päädyin ostaa nikotiini-inhalaattoreita. Eilisen siis pyörin hämilläni ja imeskelin tota pötkylää tyhmänä.

Sen lisäks sain parkkisakon, kun töissä joudun parkittaa kahden tunnin kiekkopaikalle ja kävin tietysti päivänä aikana kääntämässä sitä kiekkoa aina parilla tunnilla eteenpäin. Parkkipirkolla oli ilmeisesti ollut yhtä vitun paska päivä kun mulla ja se päätti vielä pistää pahan mielen tosissaan kiertämään ja se läimäs mulle sitten 40€ sakon siitä, etten ollut jaksanut vekslata sitä autoa eri ruutuun siinä samalla. Eihän se joo sääntöjen mukaista ole, mutta yleensä siitä parkkiajan jatkamisesta saa varoituksen, jos sitäkään! Ja jos nyt ihan järjellä mietitään, mitä kaupungin pysäköintivalvonnassa ei selkeästi tehdä, niin jos se on ok, että mä ajelen kahden tunnin välein ympäri parkkihallia ja jatkan sitä pysäköintiaikaa samalla paikkaa vaihtaen, niin mikä käytännön ero siinä on siihen, että se olisi siinä samassa ruudussa sitten koko päivän! Sainpa taas lietsottuani itseni raivoon tätä kirjotellessa..

Mut siis, se juttu: TÄNÄÄN OLI HYVEMPI PÄIVÄ! Ei uusia parkkisakkoja, ei nukkumatta jättämisen ja pämppäämisen aiheuttamaa yleisen hyvinvoinnin epäävää sekavuustilaa, ei enää niin pahoja röökinitkuja.

Todisteeks pari luuriräpsyy, joissa mulla on mun hyvän mielen lohtupipa päässä, nolo muovipötkylä suussa ja joku tollanen syysaurinko värjää asioita todellisuutta nätimmän väriseks.

Elämänkumppanin pelastusliivit

Oon ollu viimiset kaks vuotta sidottuna mun Galaxy S Plussaan, mutta koska se joutui salakavalan vauvankuolahyökkäyksen uhriksi ja kuoli, sain parempaakin paremman syyn hankkia uuden luurin. Nykyään mun käden jatkeena on uusi Samsung Galaxy S4, life companion. Noi mainokset elämänkumppanuudesta ei oo ees tuulesta temmattuja, ohan tos kaikki mitä ihminen vaatii. Ei se kyllä edelleenkää vie koiraa ulos tai auta kotihommissa, mut ei kaikki miehetkää tee nii.

Mä voisin laittaa tähän kaikki äsnelosen speksit ja hehkuttaa homona kaikkia sen älykkäitä toimintoja, mut emmä aio. Parasta täs luurissa, verrattuna mihinkää mun aikasempaan luuriin, on se että tähän saa ostettua erilaisia kovereita ja keissejä :D Ja koska olen tyttö ja osaan tilaa asioita internetsistä, hulluus iski ja tossa noita nyt on. Harmittaa vähän että noi tuli vasta nyt, koska ollaan elämänkumppanin kanssa eletty jo sen kuherruskuukauden yli, siis sen ajan kun uutta puhelinta pitää kuin kukkaa kämmenellä ja varoo jokaista liikettä ettei siihen varmasti tuu naarmuakaan.
Mutta tässä nämä nyt on! Lukekaa loppuun asti, viiminen on paras.

Tälle povaan eniten käyttöaikaa. Siis pelkkä takakuori, mut tommonen mintunvihree, vai oisko vähän turkoosi (mintunvihreenä tän ostin...) Tämmönen mulla oli plussassaki, paitsi mustana.

Tällasta oon kuolannu jo ikuisuuden! Siis sisällä on paikka paitsi luurille, myös esim. pankkikortille! Sopii just tällaselle poikatytölle, joka haluis kantaa kaikki kamat farkkujen takataskus tai max. toisessa kädessä varsinki ruokakauppaan mennessä. Kukkaro+luuri=liikaa.

Sama teksti ku edelliseen, kannessa pari korttipaikkaa. Eiks oo vähän My little pony??

Tää on S View Cover, ihan nerokas. Harmi ku ostin tän mustana (oranssi oli jo ostoskorissa mut peruin sen), mut kai pitää olla yks tollanen katu-uskottavampi koveri?

Tästä oli ihan mahotonta ottaa kuvaa! Mä en tiiä mitä mä oikeesti odotin sanoista "Waterproof Skin", mutta voin kertoo että en oottanu puhelinkortsua!! Siis toi on PUSSI, jossa on aukko, johon on vielä liimattava tarra niin että siitä saa täysin vesitiiviin (itseasiassa vois toimia kätköilyreissuilla...). Se pitää venyttää niin että pingottuu suojaamaan koko laitetta. Oikeesti ootin vaan sellasta näytölle tarkotettuu suojakalvoa, en tiiä mitä ajattelin. Kokeilkaapa laittaa kännykkä kondomin sisään! Onhan se vähän niinku söis karkkia papereineen.

Kampaajalle!

Mä kävin kaks viikkoo sitte kampaajalla laittaa tukan veljen häitä varten, sillon laitettiin sama väri ku ennenki ja vaan siistittiin latvoi vähän, ju nou, ei mitään riskejä. Yllättäen sain aika pian juhlien jälkeen hirveen hingun laittaa koko tukka uusiks.

Mä vähän suutahdin mun vakikampaajalle, koska värjäämiseen pitäs varaa aikaa 2h mut se ei tee hommii klo 17 jälkeen, oisin päässy sinne ehkä joskus lokakuun lopulla. Siit tuohtuneena tein sen mitä kaikki kunnon somelaiset tekee, siis twiittasin. Ei menny ehkä ku vartti niin oli aika varattu.

Näin sovitaan kampaaja-ajoista modernisti.

Lähtötilanne, töissä ennen kampaajalle lähtöä.

 

Silmiähäikäiseviä kännykkäotoksia himassa illalla.

Muutos ei oo läheskään niin järkyttävä ku oisin halunnu, mut silti aika kiva! Hiuksiin on laitettu muutama mansikan värinen raita, mutta ne ei näy kuin ehkä päivänvalossa vähän. Pakko hankkia pinkki Color Bug!

Edit: Paikka oli muuten Top Seven Töölössä, voin todellakin suositella! Siellä saa paijaa koiraa ja Iida on mahtava :) 

Bronchitis acuta

Moi

Mä oon nyt kipee kuudetta päivää. En jaksais enää.

Keskiviikkona tää alkoi ja ostin oireiden helpotusta varten vähän kurkkutabletteja pikkukuumepöhnässä.

Kaupassa jo kelasin, että tuossa ylemmässä oli jotain pielessä, mutta vasta jälkikäteen hiffasin, et hei hei hei, mitä ihmettä. Repsilsit siis Latvalasta, maksoi kai 3,50€ ja alempi Strepsils on normaalisti kai vain apteekista saatava valmiste, joskin tämän nimenomaisen paketin löysin jonkun unohtamana Vesa Keskisen sovituskopista ja heti vein.

Ero paljastui lähemmällä tutkailulla pienten päiväunien jälkeen. Sama lafka valmistaa molemmat, siksi siis järjetön pakkausdesignin samankaltaisuus. Erona on, että toinen on ihan tavallista karkkia ja toisessa on jotain mahdollisesta avittavaakin. On vähän silmään pissitty olo. Veskulta löydetyt maistuu muuten ihan hirveeltä, kun taas nää itse ostamani karkit on ihan kelvollisen makusia. 

Mutta:

En jaksais enää.

Korukurssi

Mun kaveri raahas mut mukanaan korukurssille. Oikeesti mut oli tosi hankala suostutella, sanoin heti että tottakai lähen, mut kyllä sillon viiden aikaan kun olin rynniny kurssille hirveellä kiirellä syömättä juomatta koska piti ehtii ulkoiluttaa koira, niin ei mua kauheesti kiinnostanu tuo pikkunen pipertäminen. Varsinkaan kun alkuun kuului tosi hätäinen helmien valikoiminen, mikä oli mun keskittymiskyvyllä ja matikkapäällä ihan ylivoimaisen vaikeeta. Tykkään kuitenki yleensä maalailla vähän isommalla pensselillä.

Kurssin loppupuolella olin kuitenki jo vähän eri mieltä, siis ton avainnauhan tekeminen oli noin kymmenen kertaa vaikeempaa tai monimutkasempaa kuin olin kuvitellu. Eli kurssi tuli ihan tarpeeseen, emmä tollasta ois ite osannu tehä.

Samana iltana kello kasi olin vielä sen verran skeptinen, etten ostellu enempää helmiä tahi työkaluja paikan päältä, mut nyt oon alkanu miettii että pitäsköhän noit yrittää tehä useampi, vaikka lahjaksi.

 

 

Hilsner fra Danmark!

Pojilla oli keikka Köpiksessä viime perjantaina ja mä ilmotin jo hyvissä ajoin, että haluan mukaan. Oli upeeta saatana, mutta silti mä oon tänään istunut ihan ihmettelemään, että pitikö sinne ängetä mukaan..

Reisu alkoi siis perjantaiaamuna klo 3:50. Heräsin joskus kolmen maissa säntäilemään ja kriiseilemään, onko kaikki mukana. Oli kai. Tän hillittömän taiteellisen otoksen räpsäsin siinä vaiheessa, kun istuin auton ratissa ja venailin, että vaimo tulis pihalle. Ajatuksena oli napata Jere eka kyytiin jostain (se ilmoitti parin minuutin välein, että se on jossain uudessa kohdassa kaupunkia), olivat lähteneet poikain kanssa kai jonkun baarireisun jälkeen vähän ajelee. Löyty se lopulta vaimon duunipaikan takaa. Loputkin pojat noukittiin kyytiin huomattavan nopsasti - olin suorastaan vähän ihmeissäni, ettei kenellekään tarvinnut soittaa viittätoista kertaa, et herää senkin apina, nyt kamat kassiin ja ovesta ulos.. Kaikki oli valmiiks hereillä! Onks tää joku aikuistumisen merkki?

Olin ennen aamukasia lähteneessä lentokoneessa vielä hyvinvoiva ja virkeä, kuten kuvasta näkyy. Vaimo ujosteli, eikä ollenkaan kokenut tarvetta tuuletella kitarisojaan. Tää on muuten ainoo ilme, mitä voin valokuvissa naamallani jollain lailla hallitusti pitää. Jos en näytä tältä, näytän typerältä ja känniseltä apinalta.

Matkassahan oli myös Tomi, joka suorastaan pursui intoa päästä esiintymään tässä kohtaa noin 15 tunnin ja 15 minuutin päästä..

Oli jotenkin tosi sekava olo jo tässä vaiheessa, vaik oltiin Jere poislukien kai vielä selvinpäin koko sakki.. Mut joo, olihan se hienoo olla Tanskassa asti ennen semmosia kellonaikoja, joina yleensä menee töihin.

Löydettiin Köpiksen ehkä keskusjuna-aseman mäkkärin eestä meiän isäntä Andreas ja mäkin sain lopulta varmistuksen, että päästään jonkun katon alle yöksi, mitä olin huolinut pitkälti jo etukäteen. Jee! Oli kivasti tehty, tak til Danmark! Sit käytiin nakkelee kamat keikkamestoille ja tissuteltiin yllätysyllätys keskiketterää. Elävän elämän vinkki pussikaljotteluun kas tästä näin: Ne bisset ei turhaa lämpene, kun hakee ne kierroksittain kaupasta. Köpiksessä oli vielä ihan kesä!

Mut oli se aamu siis itse kullekin skidisti liian aikainen, koska vuorotellen me oltiin kaikki tossa. Sori Osku, mun on pakko pöllii facebookista tähän toi sun otos Jerestä, koska en tiiä paljoo hauskempii otoksia just nyt..

Tomi kyl koisas reissun aikana melkein millä tahansa horisontaalisella pinnalla, jonka se löysi, mukaanlukien juna- ja  lentoaseman maa/lattia. Mut ei se väärin oo, jos tulee väsy, niin pitää koisaa. Perjantaina, tai no lauantaina itte asiassa, päästiin ihan tosissaan uneksimaan joskus kolmen maissa. Tähän astinen unisaldo siis torstai-illasta eteenpäin noin 4,5h to-pe yönä ja ehkä 1,5h tuolla bäkkärillä ja sit yöllä nihkeesti pyörityt 7h, yhteensä siis 13h.

Lauantaiaamuna oli luppoaikaa, heräsin ite ylös asti yhdentoista aikaan ja loputkin unikeot siitä sit ennemmin tai myöhemmin. Seikkailtiin pienten suunnistusvaikeuksien kautta Christianiaan nauttimaan paikallista erikoisuutta, eli siis tietenkin tuota luomuolutta, mikä kuvassakin näkyy. Oli kyllä hieno meininki alueella, suosittelen tsekkaa, jos siellä päin liikut ja kiinnostaa tollaset erikoismenot millään muotoa. Sieltä ois saanut ostaa pienen pläntin Christianiaa maa-alueena, mut ei kai ollut rahaa tai aikaa tai jotain (varmaan vaan liian kiire juomaan lisää bissee). Tsekkasin just, onnistuuhan tuo näin avaruusaikana myös internetin ihmemaassa: TJEU. Pelättiin jossain kohtaa suht paljon, ettei me löydetä takas keikkamestoille, mut ei ollut ees niin vaikeeta kun luultiin.

Löydettiin muuten tuolta vapaakaupungin alueelta myös Moran tyypit, kahdessa erässä ja aivan sattumalta. Mä päädyin myös taidevalokuvaa niiden keikkaa ja mulla on näitä tän laatusia kuvia puhelimessa joku kymmenkunta, JES. Toi on ehkä Tomi, joka tossa etuvasemmalla pittaa menemään. Ihan vaan sillä, että jos et Tomi muista näin tehneesi..

Otettiin jossain vaiheessa vielä bändikuvia. En ollut ekaan (tohon ylimmäiseen) aivan tyytyväinen, joten otin kaksi lisää. Pitäs varmaan lopettaa päivätyöt ja heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi, jos onnistuu automaattisilla säädöillä toimivalla kännykkäkameralla räpsimään näin skarppeja kuvia, jotka kerta kerralta paranee.

Täsä kohtaa mä taisin lopettaa valokuvaamisen yrittämisen ja keskityin entistäkin ankarammin ryyppäämiseen, koska sain poikien keikkamassit muka luotettavana jäbänä käpälääni (3500 tanskan rahaa). Vaimo, Osku ja Jere taisi mennä ottamaan lepiä tässä kohtaa ja meikä sekä Tomi jatko ryyppäilyä. Meikä pisti setelii tiskiin (helppoo hommaa, ku ei oo omaa rahaa) ja Tomi joi kiltisti, kunnes silläkin tuli stoppi. Bäkkärillä istuskellessa Tomi nukahti, mut onneks mä löysin sieltä sit seuraavaa bändiläistä mun juomakaveriks. Mua kyl ihmetyttää aikuisten oikeesti, että miten on mahdollista, että kun automatkalla kotiin laskeskelin haltuuni uskottuja tanskan rahoja, oli niistä huvennut yli tonni ja tuolla keikkamestoilla maksoi bisse 20 rahaa ja shotit 10 rahaa. Mä en usko, et juotiin 50 kaljaa tai 100 shottia tai näiden kombinaatioita.. Sovitaaks, et joku vaik ryösti mut tai jotain?

Mentiin suoraan keikkamestoilta jossain kohtaa yötä lentokentälle, missä mm. mä kävin miesten vessassa poikien kanssa, koska naisten vessaa siivottiin, Oskari nukahti kahvilaan ja poistuessaan kaatui naamalleen lattialle, Jere joi noin kymmenen euron hintasen bissen ja melkein nukahti niin lujasti lähtöportille, että aateltiin, että on pakko jättää se sinne. Voin vaan arvailla, kuinka paljon tapahtumia väliltä Valbyn juna-asema - Kastrupin lentokenttä on mennyt kännisen aivojen käsittelemänä sellaiseen hukkaan, ettei niitä löydy enää ikinä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Olihan se upee reissu, mut en kyl hitto vie lähtis esim. ens viikonloppuna uusiks. Niin, se unisaldo - Eilisiltaan mennessä tohon arviolta 13 tuntiin oli kartutettu pari tuntii kuorsaamista sanan varsinaisessa merkityksessä tuohon päälle ja viime yönä sit pyörähtikin likipitäen 12 timmaa. Jos kaks kertaa viikonlopun aikana valvoo kellon ympäri ja vähän päälle, niin ei kai ihme, että maanantaina vielä normaaliakin enemmän ahdistaa?

Kiitti kaikille asiaankuuluville ja ei kai anteeksipyytelykään täysin asiatonta olis!

Mäki oon elossa!

Hei kaikki meidän lukijat, en tiiä ootteko jo ehtiny unohtaa, mutta tällä blogilla on kaks kirjottajaa. Mä oon se toinen, Salha. Mulle kävi ihan perinteiset ton kesän kans, unohdin seuraa kokonaan kaikkia sosiaalisia medioita (paitsi facebookia, hehe) eikä ollu mitään intoa tännekään mitään kirjottaa. Sit elokuussa, kun mä normaalisti oon aina intoa täynnä ja pursuan energiaa niin että kaikkia lähelläolevia ärsyttää, tällä kertaa mua lähinnä vaan laiskotti eikä kiinnostanu mikään. Kaikki tuntu vaan samalta puurolta enkä saanu itestäni kauheesti irti.

Mutta nyt se on täällä! Syksy tulee! On aika pistää vaatekaappi uusiksi, aloittaa kymmenen uutta harrastusta joista kaikki voi keskeyttää ennen joulua, suunnitella matkustelua ja laittaa KOKO ELÄMÄ REMONTTIIN. Sitä myöten ehkä myös kirjotella tännekin taas useammin.

Tälle syksylle oon siis tehny jo seuraavaa:

- Ilmoittaunu Avoimeen yliopistoon työoikeuden kurssille
- Hankkinu uuden elämänkumppanin Galaxy S4:n
- Pestautunu Hesylle vapaaehtoiseksi siivousavuksi
- Kyselly ratsastuskurssien perään mut en oo löytäny kyl vielä sopivaa
- Käyny yhden illan korukurssilla
- Ostanu satasella uusia alusvaatteita ja kelatkaa sain ostaa kokoo pienempiä eli kesän urheilut ei ehkä sittenkää ollu ihan turhaa
- Varannu kampaaja-ajan Twitterin kautta vaikka just viikko sitte kävin veljen häitä varten värjää tukan (tää on niin härö juttu että ansaitsee ihan oman blogauksen - eli myöhemmin lisää)
- Ollut sähköpostivaihdossa mun ihanan ravitsemusterapeutin kans joka taas kerran ymmärsi mua ja oli kaikin puolin ihana
- Aloittanu uudestaan viime keväällä flunssaan kaatuneen "100 punnerusta 6 viikossa" -haasteen, joudun kuulemma heti alottaa viikosta 3.

Haiskahtaako tää kenenkään mielestä ihmissuhdeongelmilta ja identiteettikriisiltä? No ei mustakaan. Elämä voittaa.

Terveiset veljen häistä!