tiistai 27. elokuuta 2013

Aivan kaamee himotus - Pakollinen jumppa-innostusta sivuava syysbloggaus

Se on syksy nyt sitten, mikä meinaa tietysti rutiiniin palaamista, mikä meinaa koko kesän alkuvuoden uinuneen liikuntainnon heräämistä, mikä luonnollisesti taas meinaa sitä, että uusia jumpparytkyjä ja -romuja on saatava!
Aloitetaan vaikka himotuksesta kalleimmasta! Mä haluan uudet juoksulenkkarit. Mähän en oikeestaan ehkä tarvitse, mun vanhat ei oo kovin vanhat, eikä varsinkaan kovin paljoa käytetyt, mut HNGH, mutku MUTKU mä haluun.

Tilitilannetta tarkasteltuani tulin lopputulokseen, että mun ei todellakaan pitäis haluu!
Mut kuin hienot! Livenä vieläkin hienommat - sillä oonhan mä käynyt noita jo Stadiumissa testailemassa. Jätin ne kuitenkin kauppaan, koska oltiin poikien kanssa Lepra-matkalla käymässä Orimattilassa jossain Suomen suurimmassa outletissa, missä oli jalassa paljon ihanamman tuntuset juoksulenkkarit. Sieltä ois saanut ovh 180e lenkkarit 69 eurolla, testasin niitä jalkaan ja ihastuin täysiä! Ainoo vaan, että se koko oli joko puoli numeroa liian pieni tai sit pari-kolme numeroa liian suuri. Unohdinkin ne kengiksi muodostuneet unelmat siihen asti, kun kävin Salhalla ja sillä mokomalla oli sellaset! Nää ihme kalossit on siis On-merkkiset, jota kuinkin tätä näköö:
Ihanimman ihaninta noissa oli sen muutaman minuutin testauksen perusteella tuo pohja. Kun niillä astuu, niin tuntuu, että pingaa takasin ilmaan! Musta tuntuu, että noilla juoksis ihan ittestään! Eiks niin Salha? Huonona puolena tässä se, että noita ei meidän kyliltä saa mistään, kuulemma isoimmissa Intersporteissa voisi olla ja Kampin 4runnersissa. Jää haavelokeroon, toistaiseksi!

Tilasin viime viikolla interwebsistä Natankin hehkuttaman vyölaukun! Vielä en oo päässyt testaamaan tositoimissa, mut ajatus möi itsensä läpi sillä, että jos sinne mahtuu kerrostalon kokoinen puhelin eli Note ja se ei läiski mua ruumiinosiin lönkötellessäni pitkin turuja ja toreja, niin se on pakko saada. Pitihän se testata kotioloissa yöpuvussa, mahtui ja ei läiski! Torstaina tai perjantaina kipasen jonkun pikkulenkin viimistään, mut saatan ottaa tän myös huomenna töihin, koska oon miedosti ilmaistuna innostunut hönö.

Sit tietty jumppavaatteet oh ah! Ostinkin jo uuden Puman topin ja Röntsän housut jooga- ja tatskan aiheuttamat pitkät säärikarvat mielessäin.
Ekaks noi pökät!
Internetissä väitetään, että nämä olis caprit, mut täyttä paskapuhetta! Ihan melkein täyspitkät on, ainakin tällaisella pitkänhuiskealla, sorjalla ja ihanalla nuorella neidolla niin kuin meikä. Köyhdyin näistä joku kolmisenkymppiä, mikä vähän mietitytti, mutta toisaalta, hyviä jumppahousuja löytyy harvoin! Oli mukava ohkasta ja kivaa matskua, testasinkin jo zumbassa, aivan jepa!
Sit jumppapaita jee! Se oli ihan törkyhyvä! Paidan materiaali on tuollanen ohuen ohut tekninen kangas ja mikä parasta - ei vilku tissit, eikä paljoa edes urheilurintsikat! Paita maksoi 25 euroa. Vähän kirpas, kun olen normaalisti tällainen kybän jumppapaita kelpaa-tyyppi, mut oli hyvä ostos! Uusissa geareissa on vaan niin paljon kivempi jumpata! Mut oon helvetin nolo, enkä ole yhtään sitä kansaa, jonka mielestä ylä- ja alaosa on oltava samaa merkkiä, aivan turhanpäiväistä pröystäilyä semmonen.

Ja voi että, kuinka ihanaa voi jumppaaminen taas olla! Ohjaaja oli maailman ihanin tapaus. On kyllä valtava merkitys sillä edessä heiluvan tyypin energialla ja persoonalla siihen oman riehumisen mielekkyyteen. Tyyppi oli pyydetty tuuramaan hätäsesti tänään, oli ollut ensin kahdeksan tuntia töissä, vetänyt jossain yhden BodyCombatin ja sit tukka putkella meitin eteen hetkuttaa. Pakko ihailla!
 
Huomenna circuitiin, jee!

tiistai 13. elokuuta 2013

Voi sateenkaari mun päässä

Ihan just voi olla, koska mun internetostos tuli!

Mulla on tulossa tänään kaksin kappalein poikia parturiin, paiti jos Japi päättää feidaa omansa, soitin sille ja sillä oli 'kiireitä'. 

Sitä ennen piti tietty saada oma tukka kuosiin, koska mä sain mun internetistä tilaamani hiustenväritysliidut (kts. ebay) ja nyt mä voin kirjaimellisesti värittää mun tukkaa, millon huvittaa, JES!


Siis kuinka parasta! Ei ois tätäkään löytynyt ilman ihanaisen Kertin blogia, kantsii muuten tsekkaa, jos haluaa nähdä tosi tosi kauniita valokuvia! Upeita!


Tässä mun hätänen ensiyritys - eka väri, joka vois olla siisti ja läästitään sitä nyt johonkin kohtaa tukkaa, mut silleen, ettei se kauheesti näy, jos tuleekin ihan helvetin hirveä-versio! Aaajee, mä niin teen sateenkaaritukan jonain kauniina päivänä, ihan saletisti teen! Täytyy ehkä toi oma kuontalo vetästä vielä kunnon vaaleeks, ni näkyy kans.

Käyttöohjeet simppeleimmillään:

1. Valitse tukkaosio, mitä värität
2. Kastele se spraypullolla tai vesihanan alla, ihan sama mulle
3. Väritä niin et sielu soi!
4. Anna kuivaa (tää on ohjeiden mukaan tosi tärkeää, mä en malttanut ja föönasin, se ei oikee toimi, menee tukka sotkuun, mikä on ongelma kohdassa 5, koska ennen sitä pitäis tukka taas kampaa läpi, jolloin väriä jää kampaan)
5. Lämpökäsittele, eli suorista tai kiharra, mitä sit meinaatkin.
6. Iloitse ja ota 1000 valokuvaa iloisen värisestä tukastasi!

Vapaaehtoset saa ilmottautuu, testailen mielelläni tätä ihan kenen päähän vaan, koska MEGAVAU.

Saa nähä lähteeks tää tosissaan 1-2 pesun jälkeen tukasta, niin kuin ohjeet lupaa..

Ps. Ei saa kertoo Topille (tän päivän parturoitava nro 1 tai 2), et join kaljan ja se kihahti vähän päähän.

perjantai 9. elokuuta 2013

Ylläreitä pussissa ja ei

Pääsin kotio vasta äsken. Nyt taidan korkkaa bissen, koska edellisestä on tosi pitkä aika, joku viikko ehkä!

Kävin piipahtaa äitin nimppareilla, söin kakkua ja join kolaa. Lainasin veljeltä kitaran, koska mun pitäisi syyskuussa aloittaa kitaratunneilla kiroilu. Siitä täräytin poikain trenarille, jossa esittelin lainakitaraani, kyselin, soitteleeko sillä kurssin ja Tomi auliisti viritteli siitä kielen katki. Ei sillä, veljenpojan soittotyyli oli sen näkönen, että tää oli kyllä täysin arvattavissa. 

Poijat siinä pui jotain levyhommia, saatiin sovittua, että keskiviikkona otetaan niiden levyä varten kuva ja siitä päädyttiin lopultakin buukkaamaan niiden Tanskaa varten lennot JES ja meikä kans. Syyskuun ekana viikonloppuna edustetaan siis Köpiksessä, siellä en oo käynytkään. Ei meillä mitään kämppiä oo varailtuna, mut Jere hoitaa!

Nii mut sitten ne yllärit ja pussit. 
Eka ylläri oli koneen edessä sellasenaan, olin ihan monttu auki. Kaiken maailman Lumene-roinaa! Meinasin jo innostua ja kauhistua, et nyt joku höperö on lukenut meidän blogia ja toimittaa jotain roinaa mainostus mielessään, mutta totuus selvis vaimon suusta: vaimon pomon tytär oli ollut kesätöissä. Se oli sit kai riittävä selitys, että mitä nää teki mein pöydällä. Voin kirjottaa toki jotain tuomioo näistä, mut mä epäilen, ettei poikia tai suurinta osaa muista (?) lukijoista kiinnosta (sisäistä huutonaurua tähän), mutta eriäviä mielipiteitä voi esittää kommenttiboksissa toki!

Sit odotetumpi pussillinen bikineitä!
Vähän mummobikinei, mut minkäs teet! Ainoot meikäläisille jossain määrin tai oikeistaan yhtään missään määrin sopivat bikinit saa Changelta ja sielläkin on noi alet jo jyllännyt hyvän tovin siinä vaiheessa, kun keksittiin, etteihän siellä meidän talviloma-Marokossa voi nakuna varmaan uida, surffata ja duunaa brunaa! Noi yksiväriset siniset on kyllä Mc Maton, eikä mun, mut hei, samaan kuvaan kaikki, ni näyttää, et oon raharikkaalta bloggaajalta eh? 

Hei Tuuliluuli, olisk sul jotain samanmoisia? Koodataan sit rantapukeutuminen niin, ettei olla kaikki samiksina. Paitti tietty jos halutaan.. Oi se on jo ihan kohta JEEEE! Pari fiiliskuvaa sieltä päin maailmaa bonariks!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vapaapäivä (tosi outo)

Mulla oli eilen hirmut suunnitelmat pestä kaikki talouden pyykit, syödä hyvin, käydä lenkillä JA jumpata vapaapäivänä. Jotenkin mä kuitenkin päädyin herättyäni vahtaamaan leffoja HBO:sta.

Heräsin omatoimisesti 8.34 ja päivääni siis kuului tällaista:
Vanha kunnon Takaikkuna!
Vaimo intoutui Lappeenrannassa yön pikkutunteina hehkuttamaan tätä niin kovasti, että kun se oli Hbo:n leffasivulla etummaisena, en miettinyt kauaa! Laatupätkä oikeesti, kannattaa kattoa! Vanhat leffat on yleensä jotenkin käsittämättömän tylsiä, mutta tää oli jännä. Ei mikään jännärijännä vaan siis mielenkiintoinen.

Juurikin samaisina yön tunteina jauhettiin, kuinka leffoja on muka niin vaikea kattoa, kun ne on pitkiä ja ei jaksa keskittyä ja mitä näitä on, mutta sarjoja voi helposti katsoa monta tuntia putkeen. Itse muistelisin kommentoineeni, että jos joskus intoudun leffan katsomaan, niin niitäkin pitää sitten katsoa monta ja just niinhän siinä kävi. Takaikkunaa nimittäin seurasi..

Lukija
En tiennyt tästä leffasta yhtään mitään etukäteen. Lukasin hätäseen esittelytekstit ja imdb:stä tosi huonosti sen esittelytekstin, joten en leffaa aloittaessanikaan tiennyt vielä mitä odottaa ja epäilinkin lukeneeni väärien leffojen tekstejä, kun alussa ei ollut yhtään 15-vuotiasta kundia tai Kate Winsletiä. Stooriin sisältyi vanhempi nainen opettamassa teini-ikäiselle pojalle rakkauden saloja ja viimeiset 45 minuuttia vaan itkin, koska esiin vilahti natsikortti. Natsit vaan itkettää mua aina. Tääkin on ihan jepa tsekkaa, ei nyt sillä lailla elokuvan riemuvoitto kun tuo Takaikkuna, mutta ihan vaikka jos tekee mieli vähän vollata. 

Kolmannen pätkän paikkaa täytti ihan arvalla hatusta vedetty..
Fröken Sverige
Okei, mä katsoin tän ihan vaan siksi, että tässä on pääosassa tuo Fucking Åmalin Elin, joka saattoi ehkä olla (tajusin tänään) ensimmäinen girl crush ikinä. Fröken oli kuitenkin hienoinen pettymys, leffa ei jotenkin soljunut oikein eteenpäin. Paikoitellen nauratti ja pystyi fiilistelemään mukana tai ehkä mä olin Lukijan itkuista vielä oudoissa oloissa, mutta jotenkin mä syyttäisin käsikirjoitusta. Hbo:ssa on kanssa se ärsyttävä piirre, että tekstit tuppaa välillä jäämään jumiin, mikä ei lontoonkielisten pätkien kanssa vielä traumatisoi, mutta niin sujuvaa mun ruotsi ei ole, että olisin koko ajan pysynyt kärryllä. Missasin varmaan jotain ihan oleellista!

Leffaputki loppui sit siihen, kun vaimo tuli kotiin ja mäkin suostuin pukemaan päälle ja nousemaan välillä sohvalle löllimään. Tapitin salkkarit tv:stä, yhdet simot päälle ja sit lähdettiin vaimon kanssa ruokakaupoille. Automatkalla kuunneltiin sen Leprasta ostamaa Manowarin levyä. Ennen ekaa kuuntelua mulla oli mielikuva perinteisen tylsästä kikkelihevistä. Alotettiin ykkösbiisistä ja ekan biisin aikana olin vielä vähän naama nurinpäin, koska ei se suoranaisesti vakuuttanut, lähinnä kyselin, onko kyseessä huumorimusiikkiyhtye. Pari-kolme viisua lisää ja olin jo hyvin positiivisesti hämilläni, koska vaihtelevuus on aikamoista tällä levyllä. Yhdessä biisissä mm. soitellaan bassoa niin, että se kuulostaa lähinnä mandoliinilta, pari biisiä on kuin äänikirjoja, joissa on äänitehosteet ja levyn oliskohan ollut kutosbiisi kuulostaa ihan Queeniltä. Äänimaisemasta tulee larppi johonkin keskiaikaiseen haarniskojen ja sapelien kalisteluun. 

Että suosittelen nyt sitten tätäkin maailmasi avartamiseksi, kas tässä koko albumi. Hämmensin juurikin vaimoa kysymällä, että voitaisko me kuunnella tää levy loppuun, kun autoillessa jäi ärsyttävästi kesken kutosbiisin alkuun. Ei se kieltänytkään. Aikamoinen levy!

Tänään on sellanen iltapäivä, etten aio ehkä sanoa ei mihinkään, joten siks tääkin nyt menee? Tai sitten mussa asuu sisällä öljytty, tuulikoneen edessä moshaava pitkätukkainen heviäijä, joka soittaa liekehtivää kitaraa jossain maailman leveimmässä haara-asennossa. Niin että mites toi Manowar teillä?

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Jotenkin ei voi kuin puuskuttaa

Nyt on se kamala hetki, kun loma olisi lusittu ja huomenna pitäis mennä töihin YÄK.

On tähän männä kolmeen viikkoon ehtinyt tapahtua kaikenlaista.

Loma alkoi kivasti, ekana vapaana maanantai-iltana oli veto pois ja närästi oudosti. Menin nukkumaan ennen iltayhdeksää, kierin ja kärsin pari tuntia tuskissani. Lopulta sain unen päästä kiinni pariksi tunniksi nukkuakseni kokonaista pari tuntia ennen kun taas heräsin. Kuumemittari naputti liki pitäen neljääkymmentä ja tärisin vaan horkassa. Siinä vaiheessa jo kuumeen idiotisoimilla aivoillanikin tajusin, että kyseessä lienee taas munuaistulehdus, jonka olen jo kerran aiemmin saanut kärsiä. Jännitystä lisäsi se, että keskiviikkona piti lähteä viikoksi Prahaan. Lääkäristä sain kuitenkin tuomion, että kotihoito, antibioottikuuri ja runsas lepo riittäisi taltuttamaan taudin, mikä oli positiivista, koska ei tarvinnut jäädä sairaalaan pötköttämään. Tiistaipäivän mittasin kuumetta vartin välein ja jännäsin, josko oon reissukunnossa vaiko en. Keskiviikkoaamuna kuume oli kyllä jo pääasissa laskenut alle 39 asteen ja siinä sahailtiin sitten eestaas. Lentokoneessa kökötin mun ja vaimon vaatteet päällä ja tärisin taas ja mietin, että ei saatana.. Prahassa aamulla herättyäni lämpö oli kummiskin normaali ja fiilis tosi hyvä! Muistaakseni kerran reissun aikana nousi lämmöt yli normaalin, mutta ei mitään probleemata sen kanssa. Mikä munkki! 

Tässä pari urpoa ja vähemmän urpoa räpsyä Prahan reisusta ilman sen sankempia esipuheita!
Paitsi, että nää on muuten takaperin nää kuvat, uusimmat ylimpänä.
Ajettiin sellasella rinnejunalla kukkulalle ja urpoiltiin 

Löydettiin hauska baari, josta sai melkosen halpoja drinksuja.. 
ja mikä parasta, siellä sai pötkötellä, kun joi niitä drinksuja! 
Oli ollut ihan törkeen pitkä päivä ja väsytti simona. Just oikee mesta, drinkit piristi ja - KELAA - sai ottaa lepii ja juua ja polttaa kessuakin sisällä!
Istahdin ehkä tuhansien kilsojen kävelyn jälkeen trooppisessa ilmanalassa vähän lepuuttamaan, mut toi samperin kivipaasi oli joku 1000 asteinen ja tää on kuva siltä hetkeltä, kun hiffasin sen. Mä on kyllä kaunis!
Otin mä muutaman turistikuvankin, mis ei oo meikäläisii möllöttää. 
Mun vaimo on aina nättinä! <3 Kavuttiin tohon takana näkyvään torniin, kelattiin, et sinne pääsis hissillä - no ei päässyt. Sit lueskeltiin, et okei, ei niin paha, 50m ja 287 askelta, phyh, kyl me kestetään! Vitu, reidet tutisi sit koko sakilla koko loppuillan, mikä johtikin sit noihin lepuuttamishommiin.. 
Kunnon turistipose St. Vituksella (mitenhän toi taipuu, en tiiä, ei kiinnosta) 

Tuli semmonen söpöilyn tarve itse kullekin, kun kelaa, mitä oli päivällä läpikäyty.
Piti ottaa taidekuvia, joissa oli kontrastia: vanhan kaupungin pysähtyneisyys ja nykypäivän menoa sporan muodossa, get teh point eh?? 
Kelattiin, et ootellaan, et toi pramee turistirysäkello tekee jotain siistiä, kun kello lyö tasan, mut sillon siinä oli tsiljoona muutakin ihmistä ja sen lisäks joku hääpari otatutti hääkuviaan. Nähtiin ne viel Prahan linnallakin, en tiiä, mikä se meno oli, kaitpa se oli ihan siistiä, ottaa hääkuvia tuhansien turistien ympäröimänä. 
Niin sai siinä todistaa nuoren lemmen hetkiäkin, kun joku Romantiikka-Tomi puski esiin ja tyyppi mennä ja kosi avovaimoaan. Itse istuin silloin mököttämässä kuumaa, väsyä ja ab-kuurin öllötysoloa suihkulähteessä. Kyl mä sit lopetin, kun tajusin, et on joku HETKI. Sori siitä!
Aww <3 <3 <3
Sielä oli aika massikeisari olo, kun tota pätäkkää oli tonneittain.
.. tai siis ainahan mulla on rahaa vähintään ton verran eurorahaa käpälässä! 
En tiiä, mitä tää epäilläkseni nykytaiteen museon pihalla pönöttävä teos esitti, mut mun ekat mielikuvat liittyi naisen yksityisiin osiin..
Meil oli kiva kämppä, mut ihan  saatanan kuuma. Penthousen huonoja puolia.
Kantsii tsekkaa Praha! Aivan hyvä mesta ja se polkuveneily on ihan hemmetin hauskaa, mut siitä mul on vaan luurikuvia. Mä saatan ehkä räpsii niit tänne tai sit en. Instagramista voi tsigiditsekkaa meikältä @kaljakake