perjantai 28. helmikuuta 2014

Yllärisutturat



Koska täytyyhän ihmisellä olla jossain kohtaa kroppaansa sontsa ja apupyöräsammakko!
Onneks sunnuntaina on jalkapäivä salilla!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hääpiiiiuffff

Oltiin eilen tsekkailee häähumumestaa, se oli hyvä ja kiva, jee!
Jotenkin siitä sai luvan alkaa sekoilee kunnolla tätä hommaa, musta alkaa tuntumaan (vai alkaa tuntua).

Aamulla päätin mennä vähän Tiimarin loppuunmyyntiin käväsemään, ihan vähän vain, eikä ollut ees eka kerta. Oon pari päivää tutkaillut netistä silkkipaperin hintoja, vertaillut värivaihtoehtoja, miettinyt yhdistelmiä ja halvimpia mahdollisia toimituskuluvaihtoehtoja suhteessa näihin värikomboihin. Voin kertoo, ettei oo hauskaa tällanen arkimatematiikka, menee aivot aivan rikki tällaisesta.
Mut eihän siel konkurssi-Tiimarissa mitään silkkipaperei ollut enää, joku oli jo kaiken hamstrannut, mutten sentään poistunut tyhjin käsin. Hiplasin about joka tavaran, mietin, voisiko sillä oli roolia meidän häissä ja ostelin sen mukaan. Nää tarttu mukaan:
Nauhaa tarttee olla! Näillä on tärkee virka tässä hommassa:
En oo tosta matskusta viel ihan varma, et rusetoidaanko kartonkisena vai kankaisena vai miten. 
Ostin Tiimarista myös tällasen muistikirjan, johon voi leikkaa-liimaa-askarrella kaikkea aiheeseen liittyvää, kuinka hauskaa!
Sit oon mietiskellyt, millä lailla tuohon tilaan saisi sijoitettua optimaalisimmin pöytiä ja tuoleja ja kuinka paljon niitä tarvitaan ja mihin me istutaan ja äh. Tein pohjan kuulakärkikynällä ja pöytiä piirtelen sit lyijärillä.
Duunasin töissä harjotuspompomin puhelinluettelon sivuista. Vähän ruttana, mut kyl se täst.
Ohjeet on kirjattu ylös mun vihkoon tietty ja löytyy ne myös tosta alalaidan internetosoitteesta vähän tolkullisemmassa muodossa.

Mut sit pyörittelin silkkipapereiden hintoja ja värejä ja toimitusmaksuja ja öääh ja päädyin tilaa puolivalmiina nää pompomit ebaysta. Käyn ehkä ostamassa vielä Clasulta likasen valkosta maitokahvin väristä silkkipaperia, jota saa 150 arkkii 6,99e hintaan ja teen siitä isompia pampuloita näiden värikkäiden sekaan, taikka sitten sanomalehdestä/puhelinluettelosta teen melkeen valkoisia. Tai sitten en tee mitään. Meinasin myös tilata 100 ilmapalloa, kunnes huomasin, et ne on kooltaan viisituumaisia, eli tosi snadeja ja sit mun aivot meni puhki, kun koitin miettiä, paljon ilmapalloja tarvii ja sit oltiinkin jo tässä keskustelussa Salhan kans:

Niin et nyt mä kelasin vaan mennä nukkumaan, sopisko? 

Tän päivän laulu ainakin noin henkisellä tasolla: Marry me DING DONG Krista Siegfrids

edit: tägätty yleisön pyynnöstä myös vouhotukseen

maanantai 3. helmikuuta 2014

Yksisarvisrakkaus

Eilen oli sitten se päivä, kun kauan haaveiltu yksisarvinen nakuteltiin nahkaan. Sehän oli Lena Furbergin piirtämä yksisarvistatska, jonka näin junassa jonkun tyttelin käsivarressa B&W:na ja päätin että enköhän minä ole valmis ekaan omaan tatskaani. Hevosaiheessa on vaan ollu se ongelma, etten oo uskaltanu antaa kenenkää tehä sitä, ku oon pelänny ettei siitä tuu just sellanen ku haluisin. Ku on ite piirrelly heppoja jostai viisvuotiaasta asti nii ei ihan helposti luota muitten näkemyksiin.

Mulle jo tutummat tatskaajatyypit tuntu olevan varattuja jonneki syksyyn asti, ja mä kun oon vähän lyhytpinnasempi kaveri niin päädyin varaan ajan Kajaste Artiin. Paikasta enemmän voitte lukea tyyppien nettisivuilta, mutta täytyy sanoa ettei koko päivän kestänyttä projektia täytyny kauheesti jännittää kun tyypit oli niin rentoja ja kivoja. Jari tekee pääasiassa vaan kustomeita, ja kyllä kannatti luottaa tän tyypin taitoihin.


Alkuootteluiksi Maria toi mulle teetä ja kuskas mulle välillä lehtiä luettavaksi. Vietin studiolla aikaa yhteensä seittemän tuntia, joten ajanviete tuli tarpeeseen.


Väriskaalasta mä olin sanonu Jarille vaan että "jotain värikästä ja mystistä".


Stensilit ihoon ja menoks! Pohjana oli siis Lena Furbergin piirros, mutta Jari sai vapaat kädet tehä siitä omantyylisensä. Toi sarvi tuli lopulta ulottuun tonne kainaloläskeihin ja sattu ihan v*tusti. Muutenki vikat tunnit irvistelin kyl aika reilusti. Hyi.


Lopputuloksena teinipeiliselfie instagram-suodattimella. Parempaa ei oo nyt tarjolla, kun enhän mä malta oottaa blogaamista siihen asti että sais hyvät kuvat otettua, toivottavasti joskus myöhemmin saadaan sellasiaki. Mutta eiks oo IHANA?!!! <3 <3 <3

Tänäänki on muuten suuri päivä, oon menossa tekee kauppakirjoja elämäni ekasta omasta asunnosta. Tällaista kaikkea se ikäkriisi saa aikaan.

Pus!