Lintujen traaginen kohtalo

Höpisin jokin aika sitten ihanasta lintuhamosesta. Tavoilleni uskollisena höpötin siitä jatkuvalla syötöllä kaikille läheisilleni kunnes hamonen matkasi laukussa kotiini. Se on niin hieno! Olen vakuuttunut että tämän malliset hameet ovat saaneet pysyvän paikan sydämessäni.

 

Haha, en saanu töissä parempaa kuvaa kun yhtäkkiä ihmisiä alko lappaa sisälle. Ei viittiny enää puhelimen kanssa heilua peilin edessä.

Mutta kuten kaikelle juuberhienolle, oli tällekin hameelle käytävä kalpaten. Minulle on tänään tulossa VIP-vieras, jonka vuoksi huidoin eilen menemään siivoten kämppää kuin Tuhkimo konsanaan (olikse Tuhkimo kun siivos?).

Mun kämpässä perusteellisempaan siivoukseen sisältyy Aina jääkaapin tyhjennys, koska olen laiska ja asun yksin. Se tarkoittaa että jääkaapissa on Aina jotain vanhaa. Siis kun mun teoria on, että ne alkaa haiseen hitaammin siellä jääkaapissa kuin roskakaapissa. Ja siis kun en tiedä millon sitä seuraavan kerran muistaa viedä roskat ulos :D
No eeeniveis, tyhjensin jääkaapin sisältöä paperipussiin (heitin myös vihdoin roskiin kaverin unohtaman kaljapullon vuodelta 2010), jonne nakkasin sitten pienen epäilyn jälkeen myös äitini pari viikkoa sitten tuomat mustikat.

Joo-o, ei kestänyt se paperipussi mustikoita. Hajosi se pussi ensin vähän eteisessä, sitten totaalisesti pilkkopimeässä roskakatoksessa. Mun kädet haisi koko loppupäivän silleen huonolla tavalla homehtuneelle juustolle. Ja ne mustikathan jäi sinne roskakatoksen lattialle. No, oon melko varma että tän aamun reissulla mun koira söi ne, että eihän siinä sikäli mitään ongelmaa.

Mutta vaalea hame vs. mustikat. Kyllä mä sitä käsin yritin pestä, mutta ei se siltikään lähteny :( Kotoa ei löytynyt kuin tavallista pesupulveria. Tarttee ottaa järeämmät aseet käyttöön. Vinkkejä otetaan vastaan. Se, että miksi mä olen siivonnut ja kannellu roskia hame päällä, on mulle itsellenikin täysi mysteeri.

No, VIP saapuu tänään ja mua jänskättää. Se ilmotti siis eilen että tulee tänään kylään. Heräsin aamullaki jo viideltä ilman herätyskelloo kun niin jännittää. On mulla ainakin siisti jääkaappi, jos ei muuta.

Nopeet syö hitaat

Mun sunnuntaipäivän suunnitelmana oli suunnata Indiedaysin blogikirppikselle Kluuviin. Kun en sitte omaa laiskuuttani päässykää paikalle kirppiksen avaamisaikaan klo 12, tuumin jo reissun peruuttamista mutta Kaken kommentti "hilirimpsis nyt, hössötit siit nii monast" sai sitte kuitenki mut tarpomaan juna-asemalle.

Mulla oli suuret odotukset. Mun oli siis tarkoitus suunnistaa suorinta tietä White Trash Diseasen Natan pöydälle, kertoa kuinka ihana hän on ja bongata sieltä ittelleni kaikkea mahdottoman ihanaa, mutta Kluuviin päästyäni mut kohtaskin tällanen näky. Tuolla perällä olevan lasiseinän takana siis kirppisalue:

 

Ja Natan pöydällä näkyvyys oli tämä:

Sehän on Jarno!

Mä olin paikalla noin tunnin paikan aukeamisen jälkeen ja suurimmalla osalla pöydistä lojui vain muutama tyhjä hengari (ette saa mua kirjottaan "henkari", se on vaan väärin). Tottakai mulla meni myös täysin pupu pöksyyn enkä edes yrittänyt lähemmäs. Tein uukkarin ja otin suunnan väljemmille vesille.

Saattoi jäädä pieni kuolavana meikältä sinne Kluuvin käytäville, toivottavasti kukaan ei liukastunu. Mukavan oloinen shoppailupaikka siitä on tullu. No siis, mukava mulle, ikävä lompakolle.

Koska mulla on oikeassa elämässäni maatalousalan koulutus, niin laitan vielä pientä mainosta Eat&Joy Kluuvin kauppahallista, joka oli paljon isompi kuin olin uskaltanut kuvitellakaan. Jos mulla ois massii, niin mä ostaisin kaiken ruokani tuolta. Söisin niiden juustotkin, vaikka en syö maitotuotteita.

Kivoja lemmusia.

Prinsessa!

Jeee, nyt se syntyi, uusi pieni prinsessa Ruotsinmaalle! Kun herättyäni luin uutisen, että synnytys on alkanut, säntäsin kertomaan asiasta tosi uniselle vaimolle, joka murahteli jotain vastaukseksi. Innostuin siitä niin kovin, että tein meille molemmille aamupalaksi kunnon herkkutoastit jakun menin tästä kertomaan hälle, hän innostui huomattavasti enemmän kun prinsessauutisesta..Kumma mies!


Pakko tehdä tunnustus, oon melko kahelina kuninkaallisiin. Varsinkin Ruotsin kuningasperhe on tosi innostavaa seurattavaa. No okei, kyllä mä brittimonarkeista kertovat uutisetkin luen. Aikasemmin mua ei kiinnostanut kuninkaalliset yhtään, mutta sen jälkeen, kun päätettiin kaverin kanssa pitää Vickanin ja Danielin häiden katsojaiset, johon ostettiin myös meille hääkakkua (=kakkukaupasta palat jotain ihanaa) ja meidän ainakin piti pukeutua myös molempien hääpukuihin ja vahdata silmäkovana noita ihania häitä. Muistelen kyllä, että suunnitelmista poiketen meillä ei ollut ehkä edes mekkoja päällä, mutta kakut oli ja koko tv-lähetys katottiin! Syötiin ne kyllä etukäteen, koska kruununperillisten häissä kakku tarjottiin joskus puoliltaöin, mulla ei riittänyt pinna niin pitkään, kun tiesin, että mulla on jääkaapissa suussasulavaa mangosuklaamoussekakkua. Siinä sitten kyynelehdittiin kaverin kanssa kakut ahnaissa mahoissamme. Ai että sitä rakkauden päivää!

Joten toivotetaan nyt täältäkin suuresti onnea tuoreille vanhemmille! Stort Grattis till nya kungliga föräldrar! (Vähän rupesi taas itkettämään)

''saanko tehdä tatskalääh-postauksen muutens?''

oli kysymys, jonka esitin tänä aamuna Salhalle, kun juteltiin tänne kirjoittamisesta ja siitä että pitäisi palata ruotuun viikonlopun risteilyn jäljiltä. Joten härifrån tvättas näitä tatskafiilistelyitä sitten!

Tein internet-testin, siinä suositeltiin minulle seuraavaa :

Ensi kerralla menen siis ja tilaan vaan taiteellisia ja naisellisia koukeroita, ihan pirusti koukeroita ja hemmetin näyttävän tribaalin ja pari japanialaista merkkiä ja ja ja.. Ehkä en. En varmaankaan kyllä tee niin, vaikka näin auktoriteetti mulle henk.koht. suositteli!

Ensinnäkin, jos tykkää siisteistä jutuista, kandee tykätä Facebookissa Needles Side Tattoosta, koska lääh (alla olevat kolme sieltä)

 

Ton mestan tyyli tatskata on kyllä jotenkin vaan niin mun makuun. Toisaalta kiinnostais kyllä nähdä, että miltä nää näyttäis vaikka viidenkin vuoden kuluttua. Sitä en kyllä ihan tajua, et miten nää nyt niin iskee, kun itte oon tämmönen väri-ilotulituksen puolestapuhuja ja haaveissani siis ihoa myöten yhtä värioksennusta ja nää on aika punamustia, mutta toisaalta mitä välii - ei mitään, koska WAU.

 Jos jätetään artsummat tatskat nyt sivuun, niin sitten oon kyllä aihenaisia. Ainakin siis tämä jostakin internetin ihmemaasta löytynyt liftaaja-aiheinen tatska on musta myös tosi siisti!

Seuraava nyt on jo melko klassikon asemassa mun tatskakuolailuissa, koska tää nyt vaan on tosi makee! Paitsi että idea on ihan mahtava (voisko käsityöihmisille sopivampaa settiä ees olla!) niin toteutus on tolkuttoman upea!

Mielikuvissamme taidetaan Salhan kanssa näyttää molemmat tältä tai ainakin puheet on sen mukaiset..

My little ponyt ei ehkä ylipäänsä ole mun supersuosikkeja kaiken ympärillä pyörivän hypetyksen vuoksi, mutta onhan tää nyt ihan siis ta-ju-ton! Ja olen murheesta musta, kun en voi työni vuoksi hommata tällaisia hihoja itselleni. Hei kamoon, ei voi käyttää tatskoja vain rikollisilla-korttia, jos pienikokoisen ja kivan naisihmisen (kuten vaikka mun) käsivarret on täynnä pastellia ja ponia!

ja jos joku väittää, että kaiken maailman nykypäivän hömpötyksiä, niin onhan tätä ennenkin osattu!

Newbie

Mä menin ajankuluksi sunnuntaina Jumboon, ja muistin jostain lukeneeni että kahdessa blogissa näkemäni lintumekko olisi H&M:stä, eli siis sinne. Ei löytynyt mekkoa, löytyi hamonen samaa kuosia.

Hamonen jäi kauppaan, mutta vainoaa mua taukoamatta. Mulla ei ole koskaan ollu tällaista hametta ja olo oli täysin n00b. Uskaltaiskohan tätä käyttää? Minkälainen yläosa siihen pitää olla? Mun pitää ehkä käydä tänään hakemassa nämä pikkulintuset kotiin...

SE VAINOAA MUA!!

Salha

Kake esittäytyy!

Moi kaikille!

Mie oon Kake! Oon ikäisekseni aika vanha ja lapsellinen 25-vuotias. Tänään mulla on ollut tosi hyvä päivä, oon ollut vaan superinnoissani kaikesta ja nämä tällaiset päivät on jotain ihan parasta! Olen myös huutomerkkien ja hymiöiden liikakäyttäjä. Tykkään tosi monista jutuista ja sytyn kivoille jutuille naurettavan helposti, ja aattelinkin, että olisi hyvä, jos en enää enempää läheisiäni piinaisi kaikilla oikuillani ja hössötyksilläni, vaan mulla oiskin oma kanava tämän tyyppistä sekoilua varten. Siksi tämä sitten, sain lietsottua Salhankin mukaan. Jos vaikka saisi jostain uudesta höyrytessään edes välillä vetää happea ja lykätä vaikka luurin kouraan, että lue tuolta meitin blogista.

Oon toimiessani varsinainen agitaattori, jos sille päälle satun. Innostuin pari vuotta sitten jumppaamisesta ja jaksoin potrasti jumpata miltei joka ilta jotakin. Sain myös parhaimillaan neljää ihmistä liikutettua mukanani. Innostettuja ihmisiä oli toki enemmän, mutta kerrallaan maksimissaan neljä. Tälläkin hetkellä pyrin taas palautumaan ruotuun hyvin laiskotellun joulun ja monenmoisen sairastelun jäljiltä, kyllä tästä taas hyvä tulee!

Minä tässä moi!

Tässä olla mainio esimerkki siitä kun meikä innostuu! Kävin tollasen kukkiensidontakurssin ja sitten oli joka läpi täynnä kukkia.  Se oli alkusyksyä. Osa noista purkeista on yhä paikallaan..

Viime kesänä innostuin tatuoinneista, tai itse asiassa innostuminen tapahtui vähän aikaisemmin, mutta kesäkuun alussa sain aikaan ja parin tunnin jonossa odottelun ja jännityksestä tärisemisen jälkeen koristi Maija Poppanen vasenta lapaani. Kesän mittaan ranteeseen ilmestyi pikkasen tekstiä ja tästä hetkestä eteenpäin tasan kolmen viikon päästä reidestä löytyy hillitön spektaakkeli, josta en vielä itsekään tiedä ihan tarkasti, että mitä on tulossa. Voisin kuvitella, että linkkailen tänne kaikkia ihania leimoja internetin ihmemaasta siis noin neljä kertaa päivässä, ainakin tämän hetkisen innostumisen mahdista päätellen. Se fiilis, mikä tuli sen jälkeen, kun sain ton reisitatskan ajan varattua oli kyllä mitä mahtavin ja eittämättä koen sen vielä uusiksikin, koska näitä pitää saada lisäääää.. Meinattiin nimetä tää internetjulkaisu nimellä 'All the tattoos I've ever wanted'.

Kivakiittimoi!

Salhan esittely

Minä olen Salha, oman elämäni tukkajumala. Olen 25-vuotiaaksi aivan liian lapsellinen ja jaksan olla aina liikuttavan innostunut kaikesta uudesta mitä löydän/opin. Olen myös ottanut pyhäksi tehtäväkseni kertoa näistä hienoista asioista suurin piirtein ihan kelle tahansa. Olen pitänyt blogia joskus männävuosina ja miettinyt uuden aloittamista jo jonkin aikaa, siksipä minua ei tarvinut ihan kauheasti tähän touhuun ympäri puhua.

Joskus sitä tarvii vain sellaisen ystävän tönäisyn siirtyäkseen suunnitteluasteelta käytäntöön. Kake on hyvä tönimään, kiitos hänen olen nykyään aivan hullaantunut tatuointeihin ja ensimmäisen omani sain vihdoin tänä vuonna. Yhdellä nilkkaa koristavalla voimaeläimellä ei vielä kauheasti leveillä, aikomuksena siis hankkia paljon lisää ja näyttää isona merirosvolta. Tatuointeja on maailmassa niin monia hienoja, odotan innolla että pääsen esittelemään niistä suosikkejani täällä.

Ikuisena poikatyttönä olen alkanut myös vasta viime aikoina löytämään sisäisen, kauan kadoksissa olleen fashionistani. Olen oppinut, että jos haluaa hiusten pysyvän kuosissa niille on itseasiassa ihan tehtäväkin jotain, ja että hyvään meikkipohjaan kuuluu muutakin kuin kosteusvoide. Uuden vuoden lupaukseni oli, että enää en tule töihin yläasteelta asti suosimassani asussa, eli farkuissa ja hupparissa. Tyylitajuni on kuitenkin vielä niin lapsenkengissä, toivottavasti tämä postailu auttaa minua löytämään ne omat juttuni. Eli isona minusta tulee tyylikäs merirosvo. Lupaan laitella tänne myös paljon kuvia, tosin laatua en lupaa koska en vielä toistaiseksi omista kunnollista kameraa.

Kulutan huikean määrän vapaa-ajastani kahden lemmikkiotukseni kanssa, toivottavasti kohta pääsen myös jumppasalin puolelle. Suurin haaveeni tällä hetkellä on uskaltautua roller derbyn open skate -tapahtumaan. Toistaiseksi olen, köh, ollut aina jostain syystä kipeänä tai muuten estynyt. Myydäänkö jossain rohkeutta? Saiskohan sitä netistä?

Oliskohan tässä jo yheksi kerraksi. Saa olla.

Salha

Meillä sisällä tuntuu tältä!

Ulkona oikeasti näyttää tältä...

Tervetuloa!

Hei kaikki jotka olette jostain syystä eksyneet tähän blogiin, teillä on
käynyt sitten ihan uskomaton tuuri! Tiedätte kai sen tunteen, kun olette löytäneet maailman parhaan jutun ettekä malta olla kertomatta siitä kaikille kavereille? No, siitä tässä blogissa on kyse. Olemme kaksi aikuistyttöä, jotka haluavat jakaa kaiken näkemänsä ja kokemansa ihanan muun maailman kanssa. Käsittelemme blogissa kaikkea mukavaa maan ja taivaan väliltä: tyttömekoista merimiestatskoihin ja jumppatunneista ruokapöytään. Ei sillä, etteikö osattaisi keskittyä vain yhteen asiaan (mä en kyl osaa t: kake), mutta kun me vaan tykätään niin paljon kaikesta. Hyvänä päivänähän sitä saattaa vaikka päätyä paljastamaan jotain omasta elämästäänkin. Kirjoittelemme täällä molemmat milloin oikealta elämältämme ehdimme, tarkempaa esittelyä itsestämme tulette varmasti lukemaan myöhemmin.