Projekti vaatekaappi

Mä en oo niitä ihmisiä, joiden vaatekaapista voi tehdä vuosien takaisia löytöjä tai vaatteita joissa on vielä hintalappu paikallan. Mä vihaan ylähyllyjä, joiden perälle on vaarassa unohtua kaikenlaista roinaa. Mua oikeasti ahdistaa kaikki tavarat, joita mä en käytä tai jotka on kovasti turhia. Tää ei tietenkään sovi kovin hienosti mun uuteen ahdistukseen laittaa samat vaatteet kahesti saman viikon aikana... Sit kun mun kämppä on silleen hienosti, että peili ja vaatekaappi on täysin eri päissä asuntoa, yli puolet mun vaatteista jää vaatekriisien jäliltä hengaileen siihen puolitiehen, yleensä nojatuoleille tai lattialle.

Sit mulla alkoiki olla ongelma...

Jumatsuga, siis ihan joka puolella ja tos vikassa kuvassaki on vasta mun toinen vaatekaappi. Tohon ku lisätään vielä koiranoksennusta seurannut petivaaterumba, alko pyykkivuori ottaa musta yliotteen.

Hngh, pari iltaa siihen meni (koska en tehny hommaa kovin intensiivisesti), mutta nyt on viimein lähössä kaks kassia vaatteita UFF:lle. Pois lähti ne paidat, joita harkitsen joka aamu, mutta en koskaan valitse, "no kai näitä joskus voi jossain pitää" -vaatteet ja kaikki rikkinäiset tottakai. Mut mitä tehä isän Meksikosta tuliaisena tuomalle poncholle???

Vaatekaapin sisältöön, "klassikkovaatteisiin" tai tyyliin mä en sen kummemmin uskalla tässä ottaa kantaa, mulla kun ei varsinaisesti mitään tyyliä edes ole. Vietin viime viikonloppuna pitkän tovin pohtien tätä, siis omaa tyylittömyyttäni ja tulin siihen lopputulokseen, että aika turhaa yrittää laittaa liikahienoja rytkyjä tyypille, joka sitte oikeesti viettää puolet viikosta tällasissa tamineissa:

Kivaa loppuviikonloppua!