Mähän kroonisesti haaveilen isommasta kämpästä, koska kuvittelen, et tää meidän roinaläjä ois pienempi isommassa luukussa, mutta realistina uskon, että tää läjä roinaa sais seurakseen vielä lisää roinaa ja lopputulos ois sama! Mut koska Tomi+Tuuli ja Satu+Jussi on pakertanut uusien kotiensa parissa männä viikoin, niin saahan sitä haaveilla kämpästä, joka ei näyttäis mielenterveyskuntoutujan pesältä.
Jos mulla ois rahaa ja osaisin tapetoida, niin meillä ois jotain ihania tapetteja! Tykkään kans oikeesti prameista kattokruunuista värikkäiden ja semisti kitchisten huonekalujen kanssa.
Tykkään kans tollasista kauniisti kuluneista pinnoista (joo meiltä löytyy nyt neljän vuoden asumisen jälkeen rumaksi kulunut laminaatti) Eri pari tuolit toimii kans, mitä oon tässä nyt jo pitkän aikaa työstänyt (alotin siis hinkkaamaan yhtä tuolia alkusyksystä ja maalit on ostettu, koska nyt toi jakkarat on kaikki tylsästi valkoisia). Vanhat kamat on lähes aina kauniimpia kun vanhat, mut emmä mikään antiikin ystävä oo. Haaveilen myös tavallaan matottomuudesta, koska inhoon mattojen imuroimista, mut toi jänis ei kävis sitäkään vähää ulkona, jos meillä ei ois mattoja + varpaat jäätyis talvella.
Ollapa tollanen vanha kämppä, mihen voi rakentaa tollasen kirjahyllyn! Meidän kirjoja on kyllä tosi vähän, onneksi ja ne pönöttää Lundiassa, aika ankeeta. Ehkä mä joskus jaksan tehdä tälle kämpälle jotain..
Kokonaan valkoisista tai vaaleista kämpistä en tykkää, ei oo mun mesta! Mä oon sellanen värioksennustyyppinen persoona, mut ehkä joku tämmönen hillitty kokonaisuus vois toimii, et keskittyis yhteen väriin kerrallaan. Haaveilen vähän, et saatais maalattua meidän olkkarista noi punertavasävyset seinät vaaleammiksi, kun ne meni vähän liian tummiksi. Remontoidessa jo todettiin, et OHO, TULIPA TUMMA, mut siinä vaiheessa vielä väitin, et no me pidetään sit paljon valoja päällä, mut faktahan on, et tää kämppä on pimee loukko ainakin seitsemän kuukautta vuodesta, kun ikkunatkin on suht pohjoseen, ni ei aurinkokaan liikoja pilkistä. Toisaalta se on ihan kiva, on kotoinen olo, kun ei oo sellasta valkosen kliinistä, mut ois se tietty ihan kiva, ettei tarttis fikkaria, kun ettii tummalta sohvalta jotain. Okei vähän kärjistin, mut you get teh picture.
Voi moderni mummola! Mun lempparisisustustyyli ainakin sanallisella tasolla, mut en sit tiiä, kestäiskö toi vaimo yheksää kukka-, pallo- tai muuta kuosia kerrallaan.
Mut vaikka mä kuinka näitä pyörittelen päässäni ja huokailen toisten siistien ja tilavien kotien äärellä, ni meillä näyttää tältä:
Emmä oikeen tajuu, et missä meni vikaan, et hyvin haaveiltu oo niin ku puoliksi tehty hä? Vaimon puolustukseksi ja omaksi ristiinaulitsemiseksi on tunnustettava, et kaikki sotta on meikän aikaansaamaa. Ehkä tietty auttais se, ettei kaikkea valveilla oloaikaansa vaan neulois Tuulille sukkia, jotka on muuten tässä kohtaa nyt:
En ees yrittänyt naamioida tätä ympäristöö siistiks :> Mut hitto, et on hidasta tehdä tommasta pitkää sukkaa, tätä on tehty jo ikuisuus ja eka ei oo vieläkään valmis! Mut ei tota oo onneks enää ku hippusen verran jäljellä ja sit viel toinen, ugh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!