Untamo sanoo moi, tällä kertaa värikuvissa!

Mä oon tässä nyt jo useamman minuutin arponut, et esittäytyykö rintakehän kameli väreissä yhdessä vai kahdessa kuvassa. Eka kuva on, jostain mun kummallisesta luonteen kieroudesta johtuen, superällö, kunnon limalöllö. En tiedä, viittiiks sellasta matskua tunkea internetsiin, ainakaan yhtään enempää, kun oon jo tehnyt. Jos mä vaan linkkaan, kas tässä, katsoa saa, ken uskaltaa!

Saatiin koko Sykerö-Untamo-osio, eli ehkä pahimman tuntunen osio valmiiks ja linjat kans vahvistettiin myös lampaista. Käytin kaikkia mun NLP-opiston kurssilla oppimiani kikkoja virheellisten mielikuvien poistamisesta ja suopeiden ajatusten vahvistamisesta tuon koko tuokion ajan. Yritin myös ajatella kaikkia asioita, koska oon ollut superonnellinen ja silleen viedä sitä ajattelua uusille urille. Lopulta sain tuntemuksen silleen kuriin, että tota Untamon päätä lukuunottamatta muhun koski vain silloin, kun se värkki iskettiin ihoon kiinni, sit ei enää koskenut. Oli ihan kivaa ja lähdin aivan pirteenä poies, eli ei ollut lainkaan niin kamalaa kuin silloin viimeksi!

Kuvien tämän kertaisen vähyyden vuoksi jaetaan vielä tää erityisen hurmaava otos meikästä. Päätin alkaa ikuisuuden suunnitteluasteella olleen projektin keittiötuolin kunnostus. On sen verta pöllystä hommaa, että taitaa täytyä pitää pikkubreikki, että ehtii tää kuva parantua vähän edes ennen kun syydän sen täyteen pöllyä.

 Eilen oli kyllä erikoinen päivä. Heräsin aamulla varttia ennen kellon soimista, puoli seiskalta, vieläpä vapaapäivänä ja totesin, että kerrankin mä oikeesti jaksan lähteä aamulla salille. Polkupyöräilyn salia kohti ja fiilistelin, että JES, kohta uskaltaa alkaa muutakin bodaamaan kun jalkoja, kun ei ranteet ole ollut romuna ainakaan viikkoon. Pääsen salille ja vaihtelen siinä vaatteita ja jalalla laitan näppärästi kassin omaan lokeroonsa paikoilleen, paitsi että sattui pieni mittavirhe ja potkasin täysiä siihen hyllyn reunaan ja ilmeisesti mursin pikkuvarpaani. Siinä hetkessä kuitenkin aattelin, että pöh, tuntuupas kirpakalta, mutta ihmismielellä on taipumus liioitella tuntemuksiaan ja kiskoin jumppakengät jalkaan ja juoksin matolla parisen kilsaa ja kuntopyöräilin tuplat päälle. Kun otin sen jälkeen kenkää pois jalasta ja lähdin käppäämään suihkuun, huomasin, että se tainnutkaan olla vaan mielen kepposia. Arvioin suihkuttelun ajan, että pitäiskö käydä yläkerran lääkärissä heti esittelemässä, että oisko tää murtunut, mutta muistelin, ettei murtuneille varpaille tehdä yhtään mitään ja päätin vaan somessa kysellä, että onko jonkun murtuneelle varpaalle joskus tehty jotain, eikä oltu muuta kuin teippailtu. Näillä mennään. Nyt taitaa oikeesti olla pakko pitää vähän jumppataukoa, ettei rupee varvas sojottaa ihan miten sattuu ja ettei tuo sykeröinen mee niin ällöksi kun jotkut kuvat instagramissa (failed_tattooz, kantsii seuraa, yleensä ne on lähinnä hauskoja, ällöjä on vaan silloin tällöin).