The Koira

Mä oon joskus luvannu että esittelisin täällä mun rakkaimman ja tärkeimmän otukseni, The Koiran. Tässä se sit tulee.

The Koira tottelee oikeesti nimeä Senna ja sillä on ainaski tusinallinen lempinimiä. Senttu, Senttura, Nessu, Nöppö, Kerttu, Tennari, Perttu, Nytjumalauta... Käytetyin nimiyhdistelmä on ehkä Senna-Perkele, koska melkoinen tihulainen on se.

Se on oikein hienoa ja jaloa näyttelykoirasukua ja menestyjiä löytyy iskästä ja äiskästä ja sisaruksistakin. Yhtenä vuonna sen sisko oli Vuoden Pentu, äiti oli Vuoden Dalmatiankoira ja mummi oli Vuoden Veteraani. Sennan kans käytiin yhessä näyttelyssä ja meitä molempia ahdisti niin paljon että se jäi viimeiseksi. Sillä puuttuu silmän vilkkuluomista pigmentti, joten ei se oikein koskaan mikään näyttelylupaus ollutkaan. Koska onhan siis tärkeää, ettei nyt herranen aika jalosteta semmottis koiria, joilla ei oo kosmetiikka kunnossa.

Sennan speksit:
Merkki: dalmatiankoira
Vuosimalli: 2006
Sukupuoli: leikattu narttu
Väritys: satunnaisesti puhtaan valkonen pohja, ruskeat täplät
Harrastukset: paperin silppuaminen, hajut, fasaanien ajattaminen, ruoka
Ruoka: koiranruoista paras on peruna-riista-nappulat
Lempilelu: punainen kuuskulmainen kumirenkula, jonka kanssa voi mennä välillä nukkumaanki
Taidot: osaa laittaa tassut itte valjaisiin. Lisäksi jotain satunnaisii temppuja kuin istu, paikka, tänne jne.


Senna on semmottis ikiliikkuja, ettei sen kans oo oikeastaan koskaan tylsää. Hermot saattaa mennä, mut tylsää ei oo. Nykyään kun on sen syntymäpäivä, mä teen kakun, yritän olla itkemättä ja pyydän ettei se enää vanhenis. Sitäkään käskyä/pyyntöä se ei ole ikinä totellut, niinku ei montaa muutakaan. Tässä siis vähän liianki mittava ja emotionaalinen kuvakokoelma. Kaverista löytyy myös TÄLLÄNEN VIDEOPÄTKÄ VUODELTA 2008.

Huomaatteko kuin pelottava vahtikoira se on, älkää tulko lähemmäs.

Ei inhimillistetä koiria, ei se oikeesti osaa dataa.

Tää on ekana jouluna meijän mökiltä. Eiks oo söpö, tuitui!

Siis ettekö oo ite koskaan laittanu omia vaatteitanne koiralle?!

Eteerinen poseeraus.

Vähemmän eteeristä... Mökillä uimarenkaan kans.

Se syö kädestä tolleen myös vesimelonia ja maissia... ja muutes rakastaa kurkkua, porkkanaa ja paprikaa.

Koska on valkonen, on maailman parasta ryvetä kaikessa mahollisessa ryönässä.

En tiiä, kuin oon saanu tähän kuvaan tommottis reunat? No, jälleen pukeutumisleikkejä...

Tää kertoo siitä mitä tapahtuu ihan joka kerta ku yritän vaihtaa lakanoi.

Dalmikset osaa hymyillä etuhampaillaan, kun ne on oikein onnellisia. Tästä näkyy vähän huonosti.

Yks hyvin epäonnistunu yhteiskuva. Ollaan kyllä harvinaisen urpoja.

 Taidonnäyte.