PMMP!

Mä pääsen nyt tunnustaan kuinka no-life oikeesti oon. Oon ollu koko kesän niin fileissä tosta PMMP:n Rakkaudesta-albumista (siinä ei oo yhtää huonoa biisiä!), joten ostin sit lipun niitten keikalle Tavastialle. Yhen lipun. Yhen.

Faktaa on, että mulla on taipumus lievään ylifanaattisuuteen, eli jos mä tykkään jostain bändistä niin mä kuuntelen sitä koko ajan, opettelen biisit, luen haastatteluita ja tsekkaan taustat. Sama kun innostun jostain näyttelijästä, selvitän sen elämäntarinan, katon kaikki sen leffat ja haastikset juutubesta. Mulla on yks erittäin hyvä ystävä jonka mielestä tää piirre mussa on hyvin, hyvin ärsyttävä.

Siks mun on tosi hankala löytää hyvää keikkaseuraa, kun pitäs löytää joku joka ois yhtä fiiliksissä. Kyllä mä parii tyyppiä kyselin mukaan (kakenkin pyysin mut se asuu niin kaukana), mut sit vaan luovuin ajatuksesta ja päätin mennä yksin.

Olihan muuten urpoo mennä sinne itekseen, kaikki muut on porukoissa ja vouhottaa, ite vaan seisoo tuoppi kädessä jossai seinän vieressä ja yrittää näyttää luonnolliselta koska siis oon tosi fine oikeesti älkää musta välittäkö mut vittu täällä ei toimi kolmegee.

Lähtiessäni mietin että mä oisin voinu muuten laittaa vaikka ihan vaan verkkarit.

Kiusallista odottelua.

Mut sit se keikka alko ja kaikki maailman huolet unohtui. Ne soitti kaikki uuden levyn biisit ja aika monta vanhaa siihen päälle. Tämäki täti-ihminen innostui oikein danssaamaan ja hoilaan niin että toivon ettei kukaan tuu tänää kysyyn multa mitää. Voi tulla melkosta örinää jostain tuulta äänihuulten tienoilta.

Jenni yritti soittaa mulle keikan alussa ja laitoin sille whatsappilla tällasen kuvan. Se laitto takas kuvan sen naapurilta saadusta kirjeestä, jossa sanottiin että niiden liian nopea wlan aiheuttaa sille päänsärkyä
ja voisko ne vaihtaa langalliseen nettiin.

Mä olin ujona aika takana ku pelkäsin et iskee paniikki jos en pääse tuolta keskeltä äkkiä pois.
Kuin saakelin vanha mä oon?!!

Oon kyllä pirun tyytyväinen että rohkenin lähtee yksin. Ku muutenhan oisin kokonaa jättäny menettä, kuin typerää.

Mun tukalle tapahtuu jotain ihmeellistä ku hikoilee ja hyppii pari tuntia. Oli nii jännän näkönen että piti oikee ottaa kuva junassa matkalla kotiin. Ja mulla ei oo ehkä puoleen vuoteen ollu silmissä noin paljoo meikkii.

Nyt oon turvallisesti takas töissä ja väsyttää. Oon 26 ja ihan valmis eläkkeelle.