Mun vanhemmat lähti lomalle viime viikon perjantaina, ne läksi Vuokattiin ja oli siellä viisi yötä. Tämä liittyy mun tämän kertaisiin blogiselityksiin sillä lailla, että ne velvoitti meidät vaimon kanssa talovahdeiksi viime kertaisesta pelästyneenä, kun niillä meni varkaita ovesta läpi pääsiäisenä ja vei lähes kaiken vähänkään rahan arvoisen. Ollaan oltu siellä siis internet-lomalla, mulla oli kone kotona ja siellä oleva kone ei vasteajaltaan vastaa ihan mun hermoja, joten en voinut päivitellä (lue: olin vaan laiska). Asentelin siellä myös pelästyneille entisen lintukodon asukkaille valvontakamerajärjestelmän ja sen perusteella, mitä jouduin talouden aateekoon kanssa säätämään, en ihmettele enää sitä, että ne soittelee mulle ja kyselee joskus, että voinko katsoa netistä sitä ja tätä. Kyse ei kai olekaan osaamattomuudesta vaan siitä, että ne on aloittanut asian tarkistamisen jo, mutta on nopeampaa soittaa mulle, odottaa, että avaan koneen tai hakeudun avoimen sellaisen äärelle, etsin vastauksen internetistä ja kerron sen niille. On omassa kodissa vaan niin kivvaa <3
etukäteen huolehdin. Jännittänyt en niin paljon kun aikaisemmilla kerroilla, mutta muuten olikin melkoista. Matkalla näin moottoritien varrella kolaroidun auton ja aloin hiukan kyynelehtiä, kun ajattelin heti, että joku on varmaan loukannut itsensä siinä kolarissa ja se on varmasti ollut ihan kamalaa. Kai kaikki muutkin aina alkaa itkeä, kun näkee ruttuisen auton? Mä en ainakaan sillä hetkellä tainnut tietää juuri mitään koskettavampaa.. Akupunktiossa, missä ihoon tökätään ohut neula, jota pidetään kolmisen varttia paikallaan selällään maaten eikä normaalisti vuodeta juuri verta, verta suorastaan tirskui ranteesta ja toisesta jalkapöydästä, mikä enteili varmasti kivaa tatuointihetkeä, jos asiakas vaan parkuu epäoleellisia ja kylpee veressä. Ei se Max kummiskaan kauheita valittanut, joten ehkä mä vaan hätäilin. Koska olen täysin dorka ja sosiaalisen median orja, tietysti chättäsin koko ajan jonkun kanssa ja kun Maxin silmä vältti, räpsin reidestäni kuvia. Ennen menemistä kävin ostamassa hätäseen Akateemisesta pokkarin, mitä yritin lukea neulan alla ollessani, mutta kolmessa tunnissa sain luettua noin 100 sivua, sitten luovutin. Alkuun meinasi tulla itku ja parku, kun tuli taas elävä tuntemus siitä, kuinka paljon tatuoiminen sattuikaan, mutta omaksi yllätyksekseni se kipu väheni koko ajan! Toki jostain paikoista, esimerkiksi mitä lähemmäs polvitaivetta tultiin, sattui törkeän paljon enemmän, mutta noi hahmojen kohdat oli ainakin ihan iisejä.
Lauantaina käytiinkin Pemun kanssa ostamassa Meltolan sairaalasta käytöstä poistettu pyörätuoli. Se meni kesähoitoon Pemun kesäkotiin, mutta kun kesä loppuu ja nainen kerää kimpsunsa ja palaa taas Turkuun, pyörätuoli tulee meille! Se maksoi kokonaisen 5€ ja ajattelin, että jos saisin itseäni sen verran niskasta kiinni, voisin pistää siihen uudet päällysteet tekstiiliosiin ja ehkä maalata metalliosia, mutta saapa nähdä. Mulla on myös neljä tai viisi keittiön tuolia, joista pitäisi hinkata vanhat maalit veke ja maalata pastellivärisiksi. Sen verran oon saanut aikaan, että oon valinnut värit, mulla on ne väriliuskat tota.. jossain. Ehkä sitten kesälomalla voisin taas ajatella asioiden aloittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!