Tänään polkaisin keskimääräistä mälsemmän työpäivän jälkeen kaverille kylään, kun sen katti on semmonen vempula, että se rupee tekemään jäyniä, jos se joutuu olemaan yksin, eli siis kakkii arvoituksellisiin paikkoihin. Menin siis kerrankin sinne, eikä kaveri tullut meille tai menty yhdessä paikkaan X. Kissat on kyllä melkosta sakkia, ne on niin jumalattoman omanarvontuntoisia ja itsekeskeisiä tyyppejä ja musta tuntuu, että se on ihan sama, mitä niille sanoo tai tekee, ne kyllä pitää oman päänsä. Mutta en mä yhtään ihmettele kissaihmisten tuntoja noita eläinmaailman mielipuolia kohtaan, jos ne näyttää tältä halutessaan, koitahan siinä olla rakastamatta toista.
Tää herra rähmäsilmän kurtistaja on taas meidän jänis seuraavassa otoksessa. Se on kyllä veikeää, miten huononkin päivän voi pelastaa sillä, että on eläin mitä taputella ja paijailla. Varsin usein haaveilen siitä, että perustan yrityksen, jonka toiminnan ydin on se, että sinne saa tulla taputtelemaan eläimiä. Kaken eläintaputtamo, eiks kuulostais aivan hyvältä? Oon myös syvästi katkera kuultuani, että Japanissa, outouksien ihmemaassa, on ainakin kissakahviloita, joissa on hirveä liuta kissoja, joita saa taputella ja paijailla kahvittelun lomassa. Muistelen joskus lukeneeni, että jossain päin maaillmaa on myös jänistaputtamo. Miksi minä en ole työllistynyt sellaiseen yritykseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!