VMP

eikä siis mikään varamiespalvelu vaan vittu mitä paskaa. Anteeksi kiroiluni, mut tää päivä on ollut ihan käsittämättömän perberistä. Ensteks heräsin aamulla ihan liian väsyneenä, yhä krapulassa lauantaisista häistä ja aamu oli niin käsittämättömän hidas ja kökkö, etten saanut mitään aikaiseksi. En jaksanut ees käydä suihkussa, vaikka se olisi ollut ihan hyvä nakki hoitaa. En löytänyt työpuhelintani mistään. Muistin nähneeni sen viimeksi jossain Hattulan tai Janakkalan nurkilla, mutta koska siellä ei ollut mun sim-korttia, en jaksanut ajatella, että mistä se mahtaisi löytyä vaan painelin duuniin. Luotin siihen, että se on autossa. Koetin laittaa piilarit päähäni, mutta huomasin, että vasemman silmän linssi on la-su välisestä yöstä ollut piilarikipon korkin välissä ja siis aika jännittävän muotoinen, eikä lainkaan silmään sopiva. Sen siitä saa, kun täysin mihinkään kykenemättömässä tilassa koittaa ottaa piilareita pois. Kiskasin päälleni oikeesti ekat löytämäni vaatteet, ihmeen puhtaan t-paidan ja varsin pätkät farkkusortsit ja lähdin polkemaan duuniin, jo valmiiksi myöhässä. Totesin parikytä metriä poljettuani, et vähän on vilposaa, mut pakko oli jatkaa matkaa, kun kello oli niin paljon. Kaikki vastaantulijat paineli menemään takit päällä ja kattoi meikää vähän pitkään. Jo aamusta totesin, että tänään en pääse edes jumpalle, kun pitää rustailla näyttö valmiiksi ennen ens viikon lomaa.

Sykemittari kannusti jumppaamaan tällä kertaa tollasella ihme pystillä, mutta eihän mulla ole aikaa tai varsinkaan jaksamista, ainakaan tänään.

Duuniin päästyäni tajusin, ettei päässä liiku muuten yhtään mitään. Päivä oli tosi kiireinen ja ihmisillä oli tosi paljon huolia ja mä en tajunnut m-i-t-ä-ä-n. Istuin siinä hölmönä tiskin takana ja vaan jumitin. Mä luulen, että jossain vaiheessa ne tajusi, ettei mulla oo ihan kaikki kotona ja ei ne ollut enää ollenkaan niin pahansisuisia ja känkkäränkkiä kun yleensä, ihme ja kumma. Ilmoitin myös pomolle, et pää on tyhjää täynnä ja onneksi se jollain tasolla tais ymmärtää mun tuskaani. Työpäivä tuntui kuudeltasadalta vuodelta ja olin lähes täysin varma, että nukahdan lounastauolla takahuoneeseen. Ruokaa mulla ei tietenkään ollut mukana, koska sunnuntain vietin sielua riipivän darran kourissa ja ainoa, mitä pystyin tekemään oli Euroviisujen katselu Areenasta ja sipsien syönti, enkä siis todellakaan kokannut mitään. Hain lounaaksi naapuriraflasta falafelit riisillä ja onneks mulla oli mun kaljapillerit mukana, niin että pystyin ylipäätänsä syömään mitään. Erikoistuliset soosit rupes kiertää mahassa jo parin tunnin päästä ja olo oli sen mukainen. Töissä sai pakertaa vimoseen asti täysiä vipeltäen.

Tää on pelkkä sisustuksellinen yksityiskohta, et me pidetään tota laminaattia ja yhtä keittiön laatikkoa läjässä parvekkeen reunassa.

Töiden loputtua soitin takaisin vaimolle, joka oli tavoitellut mua aikasemmin, joka sitten kertoikin mulle, että meidän tiskikone on aiheuttanut alakertaan ja meillekin tietty vesivahingon. Meillä tilanne ei oo paha, mutta alakerrassa kuulemma on räjähtänyt makkarin kattolamppu ja vedet on sängyssä. Alakerran naapuri on vielä juuri muuttanut tuohon ja varmaan rempannut kämpän vimpan päälle noin kaksi tai kolme kuukautta sitten, vaan eipä taida tuollainen vesivahinko paljoa vähempää vituttaa, vaikka koti olisikin ruma ja huonokuntoinen. Kiroilin aikani, laskin kassan neljä kertaa väärin ja lopulta painelin ulos vesisateeseen niissä mun farkkusortseissa ja t-paidassa. Fillaria telineestä irroittaessani päätin, että fuck it ja hiihtelin kauppaan ostamaan suklaata ja jotain mistä tehdä ruokaa. Oottelin siinä sit vielä vaimoa, joka oli ihanana tarjoutunut hakemaan mut, siellä samaisessa vesisateessa hytisten.

Laminaatit, toi keittiön alakaapistokin ehkä ja tiskari menee ainakin uusiksi, JEE >.<

Kotiinpäästyäni tuli vaan itku, kun näin meidän keittiön ilman laminaattia, keittiön alakaapin runko suhteellisen vettyneenä ja joka ikinen talouden pyyhe kuivumassa parvekkeella vettä solkenaan valuen. Tiskari oli ehtinyt olla käynnissä ehkä minuutin tai pari ja siinä ajassa tollanen tolkuton määrä vettä on päässyt valloileen, mikä ei vaan mahdu mun päähän! Ei siinä sit muuta, kun pyyhkeet pesukoneeseen, niin sais edes lingottua niistä sen enimmän paskaveden pois ja itte asias pesin ne sitten samalla kertaa. Voin vaan kuvitella, millanen lasku tästä tulee, mikä ilahduttaa mua ihan hitosti, kun pöydällä on vaan pari laskua levällään, viime kuussa maksoin vissiin tuhansien eurojen edestä kaikkia maailman vakuutuksia ja tv-lupia ja lomamatkoja ja vielä mitä ja meidän romuautoakin on korjailtu koko alkuvuosi. Kaitpa se nyt vielä räjähtää huomenna ja kämppä palaa pois. Mä toivon niin helvetin paljon parempaa vuotta 2013, koska tää vuosi on selkeästi täysin luokattoman paska (ja sitä on vielä yli puolet jäljellä..)

Nyt ne on sentää pesty. Ei ne kyl ollut likaisia ennen tätä perkeleen episodia.

Jotenkin sopivasti rupes jo aamulla pyörii päässä Albanian euroviisuehdokas, Rona Nishliun Suus, jonka kertsistä muistan vaan sen, että se haluaa vain itkeä, itkeä, itkeä. En arvannut sitä tällaiseksi enteeksi.