Miksi polttarit on polttarit? Mitä niissä poltettiin? Vai mistä tää sana on johdannainen? En jaksa KVG.

Juhlittiin poikain bändipoikien ystävän Jukan syntymäpäiviä polttareita viime viikonloppuna. Mä aloin viime viikolla lukea Umpun bodausblogia ja päätin visusti alkaa taas reippailemaan ja syömään tosi hyvin ja tällä kertaa ihan päämäärätietoisesti tiputtamaan rasvaprosenttiani ja sittemmin näyttämään upealta. Siispä mun piti mennä sinne hippapaikalle fillarilla seitsemän kilsaa suuntaansa, mutta kappas kummaa, en mennytkään! Siellä kun satoi niin inhottavasti ja kuitenkin ne mun ystävät ei pitäisi musta niin, kun kitisisin vain kylmissäni ja hyttysiä selvinpäin ja kun kaljaosastolla sellainen vanhempi alkoholisoitunut herrakin katsoi mua rohkaisten ostamaan olutta, niin mähän sitten ostin. Siispä, uusi parempi elämää alkaa taas huomenna, niin kuin polttareista tähän astikin se on alkanut joka päivä huomenna.

Ei ollut tuollainen sää, niin en sitten pyöräillyt ja alkanut sutjakoitumaan.

Ajankuluksi tarjoiltakoon siis sutturaisia humalkuvia ja mikäli jollakin on erinomaisia niksejä, miten pitää mielen avoimena ja iloisena humalaisten ihmisten ympäröimänä, kun on kylmä ja paljon hyttysiä ja vieläpä selvinpäin, niin ideoita otetaan onnelisna vastaan, nää häät ois meinaan ohjelmassa vähän reilu viikon päästä ja rakkaan ystäväpiirini tuntien silloin pitäisi taas nauttia tuosta viisasten juomasta!

Kerrankin meillä oli bileet, joissa oli myös tyttöjä! Varsin normaali kokoonpano meitin kemuille on meikä, ehkä tsägällä Sanni ja liuta poikia ja sit vaan juuaan kaljaa ja puhutaan rumia. Nyt meillä oli neljän hameväkisen henkevät keskustelut käynnissä .. kuvanottohetkellä varmaankin rattijuopumuksista.  Illan mittaan paikalla oli varmaan ehkä kaiken kaikkiaan noin 60 ihmistä (villi veikkaus, jossa ei välttämättä ole mitään todellisuuspohjaa), joista maksimissaan 10 oli tyttöjä. Polttarit oli siis samalla harkkobileet, joissa esiintyi kai kolme bändiä ja myös päivänsankari itse akustisesti. Mun suosikki oli tietenkin toi Jukan akustinen mies&kitara&vieraileva solisti-keikka ja sit tiukkana kakkosena poikain bändi You can't keep me down. Kun itse asiassa tarkemmin mietin, niin enhän mä tainnut niitä muita keikkoja juuri kattella..

 

Poikasten keikka oli monein arvioiden mukaan paskin ikinä, mutta todistettavasti joku tanssi ilolla tai ei tajunnut, että se oli huonoin keikka ikinä. Itse menen sulavasti jälkimmäiseen kategoriaan, mun mielestä se oli niiden hauskin keikka ikinä, siis sillä lailla, että nautin tosi kovasti olostani siellä ja mulla oli aivan lystiä ja niin kuin alemmista kuvista vielä huomaa, rumpujen takana olevalla Tomillakin on leveä hymy! Tällä kertaa mä muuten en lopettanut valokuvaamista siksi, että olin tilassa, jossa en enää osannut käyttää kameraa (olin etevä ja valitsin mukaani pokkarin, jossa on humalaiselle ihanan vähän nappuloita), vaan koska kamera päätyi avautuessaan joka kerta virheeseen ja se huuteli akun olevan loppu, niin vein sen pois ja unohdin asian loppuillaksi.

Tässä on tää meitin kohupari kattelee keikkaa tai ehkä lähinnä edessä olevien ihmisten selkiä, koska itte seisoin pöydällä ja näin miltei kaiken. Pitäisi varmaan laittaa kaikki nämä kuvat niin pienikokoisiksi kuin mahdollista, kun nää on kaikki ihan hirveetä sössöä.

Jos tää kuva olisi yhtää isompi, näkisitte Tomin naamalla aivan hirmiän leveen naurun. Tässä vaiheessa keikkaa ne taisi olla kaikki heittänyt jo hanskat tiskiin. Sen taisi aloittaa Jere, joka nakkasi mikin kattoon täysiä ja lähti kesken keikan hakemaan kaljaa ja se olikin sit siinä, kyllä ne siis vielä pari biisiä soitteli sen jälkeen muistikuvieni mukaan, mutta oli ne omia hurmaavia itsiään silti <3

Bileet oli kerta kaikkisen ihanat ja mua tosissaan harmitti lähteä kotiin joskus puoli kahden maissa sieltä, mutta oli pakko, koska kyyti oli ehdottomasti ainoa mahdollinen ja useiden kilometrien kotiin tarpominen ei kiinnostanut pätkääkään - ei, täällä landella ei voi puhua käsitteestä joukkoliikenne. Eipä sinne yöksijäämishinkua kasvattanut myöskään mielikuva kylmässä ja oudossa paikassa nukkumisesta ison ihmisliudan kanssa tai se fakta, että seuraavana aamuna klo 10 piti lähteä mamman luokse äitienpäivää juhlistamaan. Siellä alkoi jengi olla niin lupsakassa jurrissa, että ne rupesi jo julistamaan kaikkia salaisuuksiaan, mitä ei normaalisti kehtaa sanoa ja musta ne keskustelut on aina parhaita, koska oon itekin näitä perinteisiä suomalaisia janttereita, jotka ei saa selvinpäin sanottua tietyistä asioista sanaakaan päin pläsiä. Pitää ehkä selata ensi syksynä kansalaisopiston kurssivihosta ne ihmissuhteisiin ja itseilmaisuun liittyvät kurssit.

Loppukaneettina hauska kuriositeetti viime viikolta : mun piti tehdä kunnon tyttöblogaus hiusten värjäyksestä, mutta a) en jaksanut ottaa ennen kuvaa, tai itse asiassa tajunnut b) otin kyllä kuvia siitä kohtaa, kun väri oli päässä, mutta niissä olen arvatenkin jumalattoman edustava ja nätti, enkä kehtaa laittaa niitä mihinkään internettiin ja c) yksikään ihminen ei huomannut mun värjänneen tukkaani - joten se siitä! Saitte pelkkää kaljaa, taas!

Hyviä helatorstain vikoja tunteja toivottaapi teille :

Kalsarikake!