Kilpurit

Koska Kake höpötteli aiemmin Risto-jänöstään, aattelin että kai mäki voisin hieman esitellä otuksiani. Otuksia on kaksi, Koira ja Kilpuri. Tänään valokiilassa Kilpuri, joka muuten saa niin kovin vähän huomiota. Vaikka eipä se tästäkään huomiosta tietenkään kovin tietoinen ole.

Mulla on ollut koira nyt viisi vuotta, ja halusin pitkään kovasti toisenkin lemmikin. Koira ei hyväksy muita koiria tonteilleen, joten hypereläinrakkaana mun piti alkaa miettiä muita elukoita joita voisin kotiini tuoda. Kilpikonna vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, koska se pystyy ihan itekseen suojautumaan liian uteliaalta koiraeläimeltä. Konnanhankinta oli vielä harkinta-asteella, kunnes vanha lukiokaveri sattu laittaan Facebookiin ilmotuksen, että haluaisi luopua kahdesta punakorvakilpikonnastaan.

Sitä päätöstä ei kauhean kauaa mietitty, ja niimpä noin 15-vuotias konnapariskunta Taku ja Arto muutti meille. Taku oli pieni uros, Arto tuplasti isompi naaras (jep, nimetty ennen kuin tiedettiin että se on naaras). Pariskunta sai uudet nimet Mork ja Mindy, sellaisen ihanan vanhan 70-lukulaisen tv-sarjan mukaan.

Mork ja Mindy meillä ekaa päivää. Tästä ehkä näkyy vähän toi kavereiden kokoero.

Mindyn kilpi on reilu 20cm pitkä. Tässä kuvassa toi vesi tekee siitä ihan valtavan näkösen :)

Morkin poseeraus.

Koska minä ja exäni ei oltu ihan hirveästi perehdytty näiden otusten hoitoon ennen niiden hankkimista, meitä oottikin melkoisia yllätyksiä. Konnat oli ikänsä saanu vähän huonoa ruokaa, niillä oli aivan liian pieni tankki melkoisen kehnolla varustuksella. Jouduttiin tekemään hurjasti hankintoja heti alkuun. Lisäksi huomattiin melko nopeasti, että yliaktiivinen Mork ei jätä arempaa Mindyä ollenkaan rauhaan. Koko ajan oli jahtaamassa ja puremassa niskaa, Mindy-paralla oli suurimman osan ajasta koko niska ihan nahaton.

Mindy sai vihdoin kuivattelupuun, jonka päälle mahtui muitakin kuin Mork!

Mork nautti elämänsä ensimmäisestä lämpölampusta.

No näimpä Mork muutti omaan asuntoon, Mindyn naapuriin. Mindyn niska parani nätisti ja siitä tuli paljon reippaampi. Tyypit asui onnellisina, kunnes päivänä eräänä mä tulin kotiin ja katoin ettei kumpikaan kilpuri ole tankissaan. Exä oli täyttäny tankit liian täyteen, ja ketterinä kavereina nää oli kivunnu niistä ulos. Piskuinen Mork mönki lattialla ilmeisen tyytyväisenä, mutta isompi Mindy ei selvinny korkeasta pudotuksesta niin helpolla. Se makasi lattialla verilammikossa.

Jos lemmikkien hoidossa on olemassa yhtä ainoaa totuutta, joka pätee kaikkiin eläinlajeihin, niin se on se että kaikki onnettomuudet ja sairaudet tapahtuu aina viikonloppuisin, mieluiten illalla. Niitä laskuja maksellessa mietin tosissani suhtautumistani lemmikkieläimiin ja niiden hoidattamiseen. Kyse oli kuitenkin "vain" kilpikonnasta, joka oli ollutkin mulla vasta vuoden. Silti mulla tärisi sekä ääni että kädet, kun sitä hoitoon vietiin. Mun Facebook-sivu oli täynnä huolestuneita päivityksiä ja olin varma että Mindy kuolee. Ei tullut mieleenkään, että se olisi jätetty hoitamatta, vaikka oikeanlainen eläinlääkärikin löytyi vasta Porvoosta.

Mindyn kuori oli haljennut kyljestä, eli sillä oli noin kymmenen sentin railo joka ylsi selkäpuolelta vatsapuolelle. Konnien sisäelimet on suoraan kilven alla, ja tämäkin halkeama ulottui keuhkoihin asti, onneksi ei ollu kuitenkaan vaurioittanu niitä.

Onnettomuuden jälkeen Mindy joutu asumaan kylppärin lattialla

Halkeamaan laitettiin liimapaikka, joka oli siinä siihen asti kunnes tyttö kasvatti uuden kuoren sen alle. Noin vuoden ajan. Koska onnettomuuden jälkeen Mindyä jouduttiin kuskaamaan, pyörittämään, vatvomaan ja piikittämään, siitä tuli jälleen tosi arka, eikä uskaltautunut veden pintaan ihmisten ollessa lähellä.

Liimapaikka.

Se onnenpäivä, jolloin liimapaikka lähti irti :)

Kun me muutettiin exän kanssa eri osoitteisiin, kilpurit jäi mulle. Yhtäkkiä mulla ei ollut energiaa ylläpitää kahta isoa akvaariota, eikä oikein tilaakaan niille. Lisäksi Mork oireili aika pahasti tilanpuutetta ja yksinäisyyttä. Niimpä viime kesänä mä etin sille uuden kodin, ja se muutti Poriin ihanaan perheeseen, joka on laittanu mulle tosi hienoja kuvia sen uusista elinolosuhteista. Paljon paremmat olot kuin sillä on ikinä ennen ollut. Vaikka kaikki meni tosi hyvin, ei siitäkään päivästä ilman itkuja selvitty :)

Morkilla on uudessa paikassa jopa näin pähee kesäkoti!!

Mindy oli vaihtanut kotia jo kertaalleen ennen kuin tuli mulle, lisäksi sillä oli edelleen jälki halkeamasta ja se oli tosi arka. Sitä en ois millään voinu laittaa uuteen kotiin, joten se jäi sitten mulle ja saa ollakin täällä loppuelämänsä. Se asuu tällä hetkellä mun kylppärissä ja kerjää hanakasti ruokaa kun sitä käy katsomassa :)

Mindy on nyt 18- tai 19-vuotias rouva ja tietää mitä haluaa. Se on eläny suurimman osan elämästään pelkillä kissanraksuilla, joten ne on edelleenkin sen lempiruokaa, mun itsetekemän herkkuruoan lisäksi. Joskus se saattaa syödä katkarapuja tai silakkaa, mutta muikut, kasvikset ja eläinkauppojen konnanruoat jää koskematta.

Mindy nykyään.

Ilmeisen tyytyväinen on oloonsa hän, kun on nykyään varsin pirteä ja utelias tyyppi. Kun Mindy jalkautuu, se tykkää kiipeillä kaiken sellaisen päälle, mihin se pikkujaloillaan ja ison kilpensä kanssa pääsee. Kun se väsyy, se kaivautuu jonnekin vaatekasaan nukkumaan. Kun maalasin tätä kämppää, se karkasi kylppäristä ja kävi vähän tallustelemassa maaliastiassa.

Tästähän tuli melkosen dramaattinen tarinanpätkä. Kilpureita on ollu mulla kohta kolme vuotta, ja vaikka niissä on ollu rahanmenoa, huolehtimista, murehtimista ja hemmetisti työtä, eipä mua silti harmita että ne joskus päätin ottaa. Me ollaan nykyään tämmönen tyttötrio: Minä, Koira ja Kilpuri <3