tiistai 3. huhtikuuta 2012

Erään lauantai-illan tarina

Lauantaina oli Jukan syntymäpäivät. Lahja me unohdettiin kotiin, hiphei, tai no ensin me unohdettiin ostaa se, sitten etsittiin kotoa sopiva lahja ja jätettiin se kotiin. Oli mulla kameralaukussa hälle tarkoitettu pääsiäismuna, onnea vaan! Nolotti hiukan.


Oli maailman omituisinta olla taas tosi pitkästä aikaa tuollaisissa keppanabileissä niin ettei itse juonut mitään. Tuntui tosi väärältä ja mulla oli tosissaan sellanen olo, että olen maailman tylsin nainen. Papí myös ystävällisesti kertoi ikävöivänsä Kalja-Kakea, niin minäkin kyllä, todella.


Bileet, joissa melkein kaikissa osaanottajilla oli luotiliivit päällä, no sellaisissa ei ole aikaisemmin tullut käytyä. En oikein tiedä miksi, mutta eteisessä oli jätesäkillinen luotiliivejä, joita sai halutessaan ostaa kahdellakympillä. Jätin tilaisuuteni käyttämättä, mutta onneksi vaimolla nyt on luotiliivi. Illan paras luonnehdinta tuli kyllä Tomilta : 'Tuntuu kuin joku halaisi koko ajan.'



Heitin kolmella tikalla täysin vahingossa 129! Olin illan paras ja paukuttelin kyllä henkisiä henkseleitä pienen kylän edestä! Olis pitänyt ottaa kuva niistä tikoista, mutta dorka mikä dorka! Loppukaneettina voisin vielä todeta, että oli niin kerta kaikkisen hömelö fiilis istua törröttää muiden keskellä, kun ne joi ilolla ja söi mahtipontisesti kaikkia herkkuja siinä ympärillä, että tilasin juuri muutama minuutti sitten netistä jotain erikoisnappuloita, joiden kanssa voisin syödä ja juoda juttuja myös tuolta kieltolistaltani. Saa nähdä kuinka mun käy, kummiskin on jotain kenkäplankkia ja viagraa ne pillerit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro joku juttu!