Erään turkureissun kuvasatoa ja random läbäleishöniä

Kivasti tuo polveni lisäarvoa tähän kuvaan, oli nuo kauniit sukkahousut molemmilla käyttökerroillaan ennen rikkoutumistaan.

Tuli muruseltani Pupelta kutsu tulla taas valloittamaan tuo maamme entinen pääkaupunki eksistenssillämme ja mehän mennähän! Onneksi se ei kuitenkaan ole vielä tänä viikonloppuna, että ehtii jo vanhoiksi äityneet ruummiimme levätä vähän rankan pääsiäisen jälkeen. Käytän luontevasti kuva-aineistona tietysti edellisen rannikkokaupunkiin suuntautuneen retken noin neljää melkein tarkkaa kuvaa, jotka tuosta 93 kuvan joukosta kehtaan julkaista. On se jännä, miten orastava humalatila hankaloittaa jopa pokkarikameran yhden nappulan painamista.

Lautapelit on aivan liian väheksitty ajanviettokonsti. F*ck TV ja internetz!

En ymmärrä, miksi puolet mun ystäväpiiristäni on muuttanut Turkuun ja neljäsosa on juuri muuttamassa tai ainakin uhkaa muuttavansa. Ei sillä, onhan Turku nykyään mielestäni eri kiva kaupunki, mutta ei muissakaan kaupungeissa mitään vikaa ole. Yksi vika Turussa on kyllä, tuo uusi moottoritie sinne on kuo-let-ta-van tylsä ajaa! Mutta Turussa on kivoja baareja, siellä on joki keskellä kaupunkia, mikä on ihanasti keskieurooppalaista ja no ennen kaikkea, siellä on puolet mun tuttavapiiristä!

Ystäväni Pemu on ottanut seinältä alas mun ja vaimon hälle maalaaman taulun, jossa on liinapäinen flamingo ja lentävä Risto.

Nyt meillä on siis ensi viikon viikonloppuna ohjelmassa kaljaa Turussa (meillä on oikeasti facebook-tapahtuma, jonka nimi KAKKUU JA BISCHOSHOFENII TURUSSA). Mä en tiedä, oisko mun jo aika valottaa hiukan tätä mun ja kaljan välistä suhdetta, joka on vallan erityinen. Olen koko ikäni inhonnut olutta, syvästi ja kovasti, koska se oli aina ollut mielestäni pahaa. Viime kesänä ajauduin töissäni tilanteeseen, jossa työtäni tekemällä ansaitsin kuponkeja, joilla sai noutaa R-kioskilta ilmaiseksi joko leffapäkin (karkki- ja sipsipussi, limu ja suklaalevy), kolme siideriä tai kahdeksan olutta. Siideristäkään en ole koskaan tykännyt ja leffapäkkejä ei voinut hakea kahta enempää, jos on aikuinen ihminen ja mulla taisi olla niitä kuponkeja kuusi vai peräti kahdeksan. Ahneena ihmisenä en voinut ystäviäni humalaan, koska jouduin kuitenkin maksamaan kupongeista verotusarvon. Hain sitten hirveän läjän olutta ja pyhitin juhannuksen oluen juonnin opettelulle. Työkaverin lapsen fysiikan opettaja oli sanonut, että mistä vain oppii tykkäämään, kun sen tekee 20 kertaa ja tätä ajatusta lähdin sitten työstämään. Juhannuksen jälkeen ei tainnut mennä kuin viikko, kun jo halusin taas juoda olutta, ihan maun vuoksi, mikä hämmensi mua itseänikin syvästi ja sitten varmaan ansaitsinkin jo armailta pojilta lisänimen Kalja-Kake. Viime kesä oli todella hauska ja rento ja jotenkin se olut on nykyään sydäntä lähellä.

Mä niin näen Pupen fiiliksen, kun se näkee, et oon tän kuvan tänne pistänyt, mut hei 93 kuvasta neljä epätärähtänyttä! Ei voi minkään!

Ja nyt olen suistanut itteni tilanteeseen, jossa en voi juoda olutta ja ei, en ole raskaana. Tämä on tosi outoa ja myös epämiellyttävää. Ruokavaliosyistä olen kaljatta ja odottelen niitä omituisia pillereitä, että voisin ystävieni kera nauttia kaljan jos toisenkin. On kai juotava rommia siihen saakka, että erikoispillerit, mitä lie internethuijausta, saapuvat. Rommipullo kourassa onkin sitten hyvä huudella Yarr Pirate-läppää, nyt kun on vielä toi ankkurikin niskassa, silmälappua vajaa täydellinen (naamiais-?)look.

Hah siinä ne neljä julkaisukelpoisehkoa kuvaa oli, loput 89 oli tärähtäneitä. Aina ei voi voittaa, ei.