Retropläjäys : Videovihon helmiä!

Mä pidän myös tosi huonoista elokuvista. Rupesin itte asiassa edellisen postaukseni jälkeen listamaan imdb:hen näkemiäni elokuvia, koska mulla on tosi kehno muisti tällaisten suhteen. Kirjoille tarttisin kans samanlaisen. Mut päätin sitten, että pitää esitellä myös paskoja suokkarileffoja, semmosia, mitä jostain syystä varsinkin junnuna fiilisteli täysiä. Niistä ainakin kahdessa on Eddie Murphy, varmaan niitä oikeesti olis vielä enempi, jos pysähtyisi miettimään.

Mä en edes muistanut, että tän leffan nimi olisi ollut Vaihtokaupat, mut kai se on uskottava. Se oli ehkä meidän videovihossa jollain ihan eri nimellä. Videovihko oli muuten nerokas keksintö, se oli siis semmonen A5- tai A4-kokoinen vihko, jossa oli numeroitujen videokasettien sisällöt, tv:stä nauhotettuja leffoja ja joskus jotain sarjoja. Harmi, ettei enää ole videoita, toi idea on liian hieno hukkuakseen historiaan. Mut siis joo, Vaihtokaupat oli superhauska leffa mun mielestä junnuna, Eddie Murphy on vaan semmonen peruskomediapätkähauska. Kyl työ tiiätte. Tähtiä mä en muuten näille anna, koska ne ei oo vertailukelpoisia edellisten kanssa :D

Toinen vähintäänkin yhtä hauska pätkä on Prinssille morsian. Parasta oli se kohtaus, missä Eddie Murphy jonkun eksoottisen maan kruununprinssinä pistää tulevan morsiamensa jossain kosiskeluseremoniassa hyppiään yhdellä jalalla kuin koira (erikseen vielä pienenä ja suurena koirana). Jo siinä vaiheessa, ja se on aika alkupään kohtauksia, mä kikatin itseni tärviölle. Huomaan edelleen joskus siteeraavani jotain tästä leffasta, jos en sanasta sanaan, niin sinne päin mukaillen. 

Kuten varmasti myös kaikki muut lapset, tää oli ihan hitti pätkä. Ei ehkä tarvitte edes nimeä mainita. Se teki niin siistejä jekkuja, ettei sitä voinut kun itse kihertää sohvalla vähän kateellisena. Kakkososa oli vielä ihan ok, mut siitä eteenpäin jopa lapsen arvostelukyvyllä mutustellen huonoja.

Mun ykkössuokkari oli kyllä ehkä Nunnia ja kunnia 1 ja 2. Kakkososa oli vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. En oikeen ymmärrä, miten oon voinut pitää tästä niin paljon, koska a) en koe kristillisä aiheita omakseni b) vihaan musikaaleja tai ylipäätänsä tarinan edistämistä laulun keinoin. Taisin pitää tästä lapsena kun noilla kaikilla nunnilla oli omanlaisensa persoonat samanlaisissa koltuissa. Onhan sekin joo jotain, mut ehkä mä en enää tätä lempileffakseni listaisi, jos sen ekaa kertaa nyt näkisin..

Puhumattakaan aikamme parhaasta elokuvasaagasta, josta on ponnistanut mm. Kim Cattrall, mikä mun piti varmistaa katsomalla koko pätkä, koska en suostunut uskomaan asiaa kuultuani siitä. Meillä on kaikki Poliisiopistot yhä nauhalla. Itte asiassa mulla on näistä nauhalla myös Nunnia ja Konnia 2, Prinssille morsian ja Yksin kotona kahteen kertaan. Saattaisinkohan mä poistaa ton varakappaleen kiljuvaa poikaa..

Unohtuiko jotain helmiä? Mitä noloi leffoi te fiilistelette?