Maku ja asia

Siinä se on! Valmis! Mää tykkään! Jere heti huuteli taustojen perään, mut toistaseks tää on täsä ja keskitytään muihin hommiin välil. Aika näyttääpi! Vielä yks huutomerkki hei!

Täähän siis niinku symboloi mun enoa, joka kuoli syöpään, ni sen vanhaa taloa, jossa olin ehkä kerran lapsena ja kans jostain muusta sukulaisesta ja sen karvalakista, joka oli niinku mun eka lapsuusmuisto ja sit kans mun kissoja ja sitä kuinka oon niinku selvinnyt tosi vaikeista elämäntilanteista ja totta kai vaimol on samanlainen, koska sit ollaan ikuisesti yhdessä, meijän o pakko. Halusin myös tämmösen abstraktin itse alusta loppuun suunnittelemani ja piirtämäni kuvan, koska sit kellään ei ikinä ois samanlaista ja otin sen sen jälkeen, kun olin saanu tosi monta lasta, mitä noi lampaat niinku symboloi ja käyny kans läpi tosi hankalan elämäntilanteen muutoksen ja kaikkii tauteja ja sit olin Turkissaki lomalla, muistoks sieltä. Ja halusin tähän tähän siks, et nää kaikki asiat ois aina mun sydämmessäni. Ja tää symboloi myös rakkautta ja kuolemattomuutta ja uskollisuutta ja uudelleensyntymistä ja ..

Tai sit ei, tää voi olla myös kiva kuva? Ehkä? Eiks elämä oo vaan pitkä (tai joskus lyhyt) leikki, millä voi tehdä, mitä tahtoo?

No ei mut oikeesti, kyl mä tavallaan hiffaan, et joku ottaa leimoi rankkojen elämänvaiheiden jälkeen, lisäntyymisen tuotosten muistoksi ja mikä ikinä. Jotain tosi supermerkityksellisii aiheita just sille tyypille ja se tekee niist leimoista kantajansa mielestä ihanimman kuvan ikinä ja se on aivan ok. Enkä siis sitä sano, et siinä ois mitään vikaa! Mut ei kai aina tartte olla mitää 300-sivuisen kirjan paksusta selitystä? Rupes vaan hahatuttaa, kun selasin tatuointigalleriaa äsken ja musta tuntui, että jokasella oli vähintään tollanen yllämainittu stoori suttunsa taustalla, meni yli. Voi vanha kunnon makuasioista ei voi kiistellä! Mut jos ei niistä, ni mistä sit, faktoista on vähän pählä pidemmän päälle tapella.. 

t: kyynikko vailla merkityksiä