Voi perjantaiaamu

Aamu alkoi riemuisasti. Aamulla mun piti herätä lenkille ennen töitä. Kello soitti mulle 6:45 ja heräsin sen verran, et kahtelin luurista instagramit, facebookit, bloglovinit ja twitterit ajan tasalle. Sit päätin kummiskin nukkua tunnin lisää, vaikkei edes ihan ylitsepääsemättömästi väsyttänyt. Aamulla sekoilin jotain himassa, kuuntelin vähän räppiä ja tein superaamupalaa. Hiukan ennen puolta kymmentä lähdin polkemaan töihin, ehdin kotipihasta hiukan reilu sata metriä ja jäin naapuripihasta kruisanneen auton alle.

Mun muka hieno retropyörä meni ihan kiemuralle! Se kuski oli kyl tosi kivasti, se heti rupes hössöttää, et kuinka se voi korvaa tän mulle ja ei kai sattunut ja millä mä pääsen töihin. Kun lensin asfalttiin, kiroilin kun menninkäinen ja siinäkin vaiheessa vielä kirosin, kun yritin tota taluttaa takas jalkakäytävälle, mikä ei ollu kovin helppoa, koska tommonen kippurarengas ei pyöri lokarin sisällä yhtään. Ihmiset kerääntyi siihen ympärille kyselee ei kai sattunut ja meikä ei osaa muuta kun sadatella, noloa. Kuski kovasti kyseli mun vammoista, vakuuttelin vaan siinä hyvinkin pöllämystyneenä, et taidettiin selvitä mustelmilla. Pääsin kyydillä kaupalle ja rupesin siellä ihmettelemään vaurioitani. Tepsuteltuani vähän ees sun taas arvelin, et jossain saattais olla ehkä vähän isompaa damagee kun pelkkää mustelma, koska polvi alko turpoo sellasella vauhdilla, ettei se kohta enää mahtuis mun farkkuihin. Lähdin sit lääkäriin, joka totes, et jos kävelit tänne, ni luita tuskin on poikki, heilutteli se siellä kaikki mun raajoja ympäriinsä ja kirjas tarkkaan ylös. Sain kolme päivää saigonii ja luvan vaan maata. Paha vaan, et mul on huomenna koulutus, mitä en voi skippaa ja sunnuntaina ristiäiset. 

Mut siis niin, ei irronnut pää tai mitään. Vasen polvi on turvonnu kivasti, siihen on tulossa tosi ruman näkönen mustelma ja se on varmaan kipee niin kauan, kun siellä on tota turvotusta. Pohje on kans järjettömän paksu ja alkamassa sinertää, sen mä huomasin vasta lääkärin jälkeen töissä hilluessani. Oikees lonkassa on ruhje ja turvotusta ja oikeassa kyynärpäässä on verinaarmu ja se on kans vähän ilkeen tuntunen. Tää oli ehkä tämmönen muistutus, et sit ku hiton hullu skeittaat kesällä, niin laita joku kokovartalosuojapuku. Jouni pelotteli, et silloin kun se jäi kunnallisvaaliehdokkaan alle, niin sille tuli shokki vasta monen tunnin päästä, sitä mä nyt tässä sit odottelen, rupeen tossa hetken päästä ehkä huutaa suoraa huutoa. On kyl vähän pää jotenkin sekaisin, vaikkei se mihinkää osunutkaan, ei ajatukset juokse ihan normaaleja ratoja.

 edit: hahah, tää tarkottaa sitä, et mä en voi punnertaa! JES! siitä on tullut ihan hirveetä, kun joutuu punnertaa niin saamaristi. mut mä en oikeesti voi mennä tän polven päälle punnerrusasentoon ja luulen kans, et tää toinen kyynärpää tykkäis kyttyrää koko ruhon ylös-alas-hilaamisesta. JES!