Pienen ihmisen ekat bileet

 Innostuin väkertelee pakettia ihan täysii, kahtokaa ny kuinka superhieno! Ihan ite katoin internetistä ohjeet. (Tota lautasta en oo siis ite paketoinut, et ihan vaan tolla kultasella kirjapaketilla leijun täsä)

Oli vähän ongelmia noiden ruusukkeiden kanssa, kun meillä ei taida olla nitojaa, yritin ettiä sitä pitäen sormieni välissä tollasta valmiiks tehtyä, mut millään kiinnittämöntä yksilöä käsissäni, ei löytynyt. Tokan tökin nuppineulaan ja teippailin sitä terävää osaa tonne johonkin kiinni ja kolmannen vaan suosiolla teippasin alusta alkaen.

 Hirvee ettiminen oli kortin kirjottelujen kanssa, kun ei oo mitään käryy, mitä näihin tällasiin pitäs kirjottaa. En ees kysynyt pojilta apuja, kun eihän ne ehkä tajuu näistä mitään. Viimeinkin sain käyttöö dymolle, jeee!

Yks yksityiskuva viel, ku on niin nätti!

 Äiti ja poika. Eri hyvä nimi tuli pojalle, Eino Petteri! Syliä jouduttiin seremonian loppuvaiheessa vaihtamaan kummeilta isän hoivaan, vaikkei Eikka ees koko keuhkojensa voimalla näytellyt voimiaan.

 

Käskin ottaa itsestänikin kuvia ja sit pönötin niin paljon, et oksat pois! Pitäs varmaan hommaa joku kinesioteippi tonne yläselkään, et pysyisi noi hartiat vähän taaempana..

 Käskin poikain bailaa, kuin ne olisi Dressmanin mainoksessa. Liikkuivat sit niin paljon, et kamera ei osannut tarkentaa mihinkään järkevään kohtaan tai jotain, en ymmärrä, miks nää kuvat oli ihan epätarkkoja.

 Mä en kestä tätä vikaa kuvaa, tää on vaan ihan apua. Voi Japi, susta pitäs tulla valokuvamalli, toi ilmeiden kirjo on mahdoton. Tai ehkä se onkin aina toi sama ilme, mut kyl se varmaan jossain mainoshommissa toimis!