Päivä, jolloin housuni hävisivät

Lauantai oli melkoinen päivä. 

Heräsin ekan kerran klo 6:20 enkä saanut enää nukutuksi, vaan nousin ylös ja tuijottelin seinää jonkun aikaa. Kun olin selannut kaikki stalkkaamani sosiaaliset mediat, lukasin digihesarin ja menin parin tunnin päästä nukkumaan harvinaisen ajan tasalla. Ennen kymmentä heräsin oikeasti  ja olin siinä unissani päättänyt, että mun on ostettava hesarissakin mainittu Ricky-Tick Big Band & Julkisen sanan levy. Hätäsenä ihmisenä ostin sen heti digitaallisena ja viihdytin jazzia vihaavaa vaimoani hehkuttamalla levyn erinomaisuutta ja tanssahdellessani mukana. Lähdin lauleskellen polkemaan kaupunkiin ostamaan piilarinestettä ja siitä sit samalla ajaudun ostelee myös bikinit ja t-paidan. Muima-asua maksaessani kassaneito erikseen vielä sanoi, että näissä ei sitten ole vaihto-oikeutta, mihen tokasin pontevana ymmärtäväni asian.

Himaan päästyäni aloin kiskomaan bikineitä päälleni, koska oli tarkotus mennä grillaamaan porukoiden patiolle ja huomasin, etten ollutkaan ostanut sitä kokoa yläosasta, jonka sovittaessani parhaaksi havaitsin. Jos siis tänä kesänä rannalle päädyn, niin saatan taas vilautella kääntyillessäni, hiphei, mut ehämmä ilmeisesti ois siis sopivia halunnutkaan.

Auringonottokaveri

Auringossa en oikein saanut muuta aikaan kun aurinkotuolin ristikkokuviota ei-grillattavaan-puoleen itsestäni, mut sain mä sit Satulta viestin, että pitäs lähtee terassille, koska on niin kaunis päivä. Joukkoon liittyi sittemmin myös Jere ja Tuuli. Terassilla oli ihanaa niin kauan, kun aurinko paistoi vielä, mutta sen jälkeen kun aurinko piiloutui talon taakse, alkoi olla hyistä ja sai kääriytyä vilttiin. Myöhemmin joukkomme kasvoi vielä Tomilla, Ossilla ja Varpulla. Lopulta siirryttiin tärisemään sisälle ja kirosin kesämielisyyteni vaikuttamaa vaatevalintaa, joka oli ihan liian keveä viilenevään iltaan. Päädyttiin siitä vielä kahden kaljan jälkeen lähteä jatkamaan toiseen pubiin vähän pidemmälle kotoa ja julistin, etten selviä hengissä kylmän vuoksi, jollen saa lisää vaatteita. Polkastiin sitten Japille vaatevarkaisiin ja sain siltä reisitaskuhousut ja hupparin, omat silkkipökäni hylkäsin siinä vaiheessa. 

Oltiin ihan nätteinä, Jere löys tiskin takaa erikoishienot plehat ja meikä sit edusti niissä Japin isohkoissa ja ei niin naisellisissa reisitaskuhousuissa ja omassa aikuisen naisen jakussani.

Pubiin poljettiin niin kovaa, että melkein kuolin ja perillä piti ens alkuun juoda tuopillinen vettä. Pari kaljaa siinä upposi sitten perussössötysten siivittämänä ja jossain vaiheessa rupesin katselemaan ympärilleni, että misähän mun housut on. Ei löytynyt mistään. Menin Tomille ja Tuulille koisaa, koska kotiin olisi ollut monta kilsaa matkaa, mikä ois pyörällä alamäkeä tarkoittanut ehkä reilun 10minuutin ajankäyttöä. Sain jakaa sohvan kissan kanssa, jonka mielestä nukkuminen oli aivan törkeen huono idea ja paljon siistimpää oli jahdata mun sätkiviä jalkoja peiton alla. Puol viiden maissa kyllästyin kissan sohvalta alas viskelyyn ja vein sen suljetun oven taakse mököttämään ja nukuin ainakin kolme tuntia sinä yönä.

Aamulla keräilin itteäni siitä sohvalta, ahdistuin ajatuksesta, että mun pitää polkasta kotiin ja sieltä vielä porukoille juhlistamaan mamaa. Söin aamupalaksi banaanin, hapankorppuja ja Tomin irtokarkit, jotka oli ihan väärin valittu ja nappasin kirjaläjän pöydältä mukaani, oltiin kuulemma sovittu, että luen kaikki Bukowskin romaanit ennen lomaani, joka alkais heinäkuussa. Eilen olin aika epäuskoinen asian suhteen, mutta oon jo Postitoimiston puolivälissä ja tänään meen taas muutamaks tunniks nököttämään Lissun värityksen puitteissa, joten meinaan napata tosta vielä seuraavan kirjankin mukaani. 

ps. Housut löytyi! Vaimo herätti mut ojentaen niitä ja naureskeli samalla, et pitäsköhän tässä olla jossain määrin huolissaan, kun vaimo tulee kotiin poikain housuissa ja sen omat housut isketään vaimon käpälään kadulla kulkiessa. Ne löytys sit sieltä Japilta, mihen ne oli jäänyt.