Terveisiä Islannista!

Nyt on kamat kotona ja Sennankin ehin jo hakea Kakelta. Kake ja vaimonsa kovasti vakuutteli, että kaikki on menny hyvin ja hurtta on ollu kiltti, mut luulen et he yrittää olla kohteliaita. Senna kun on koulutettu just mun tyylillä, että tarviiko niitä kaikkia sääntöjä nyt niin noudattaa...

Täs sit yksityiskohtaista selotusta mun reissusta. Kyseessähän oli työmatka, että mikään villi bilereissu ei ollu kyseeessä. Niin ja mähän olin kuumeessa lähes koko reissun.

Keskiviikko:
Lento Helsingistä Reykjavikiin ja suoraan kentältä Blue Lagoon -kylpylään. Kylpylän vesi tulee kuumista lähteistä ja oli ihanan lämmintä. Siinä ei oltu enää köyhiä eikä kippeitä. Altaalla sai myös kokeilla naamiona lähteistä saatavaa valkoista mutaa, josta munkin herkkä nahkani tykkäs kovasti. Sitä myytiin sit putiloissa näteillä hinnoilla. Pieni putilo lähti mukaan.
Kävin viime talvena samantyyppisessä kylpylässä Uuden-Seelannin Rotoruassa, mutta tää oli paljon kivempi (tässä oli hei baari).
Täältä mentiin syömisen kautta suoraan petiin vaikka kello oli paikallista aikaa jotain yheksän, ei siinä ollu oikeestaan kahta sanaa kun uni tuli jo.

Torstai:
Päivä aloitettiin työmatkan työosuudella, josta en kyllä sen enempiä jaksa avautua. Iltapäivä saatiin viettää Reykjavikissa shoppaillen, ja mukaan tuppautui vähän tuliaisia, itelle ja muille. Huikein löytö oli kalannahkasta tehdyt korvikset, joista varmaan laitan kuvia myöhemmin. Miksei kalannahkaa vois käyttää enemmänki?! Ihan järkyttävän hieno idea ja mahtavia tuotteita.
Reykjavik on hassunnäköinen pieni kaupunki, jossa on kivirakennusten seassa villin värisiä puutaloja. Niistä yks oli suomalaisen naisen pitämä Suomi PRKL -kauppa, jossa oli tietenkin pakko käydä.
Kaupunkireissun jälkeen mä menin hotelliin peiton alle tärisemään, ja tärinästä päättelin olevani kuumeessa. Mutta kun tiesi kaikkea hienoa olevan tiedossa niin pakkohan se oli jollain särkylääkkeillä pärjätä.
Illalla käytiin syömässä överihienossa ravintolassa nimeltä Lækjarbrekka, jonka listalta löytyi tosiaan perinteisiä islantilaisia herkkuja, kuten lunnia, valasta, mädätettyä haita ja kuivattua kalaa. En kokeillu mitään niistä, tilasin kampelaa.

Lækjarbrekka

Hassu tönö.

Tuli koti mieleen.

Itse kauppa oli äärettömän suloinen.

Seinä.

Perjantai:
Tää oli omistettu suomalaiselle Marjaanalle, joka asuu Islannissa Sellfossin kaupungissa. Marjaana vei meidät vieraileen työpaikalleen meijeriin, jossa valmistetaan mm. Skyr-rahkaa (lausutaan muuten "Skiir"). Marjaana oli tehny meille ihan sikahienon ohjelman koko päiväksi, mutta osa kierroksesta jäi näkemättä kun vettä tuli kaatamalla. Esim. tarkotus oli käydä  Eyjafjallajökull-jäätiköllä, mutta ei sinne sateeseen kukaan halunnut. Tyydyttiin kattelemaan jäätikön luona asuvan viljelijän kokoamia videoita siitä 2010 räjähdyksestä, joka pysäytti koko Euroopan lentoliikenteen. Paikalta ois saanu ostaa myös sitä kuuluisaa tuhkaa, mut ei ollu oikein mun juttu. Mutta jälleen rispektit huumorintajulle, paikalla kun myytiin paitoja joissa luki "Iceland - we might not have cash, but we've got ash".
Reissun aikana nähtiin kuitenki aika siistejä vesiputouksia, maistettiin kuivattua kalaa, merilevää ja savustettua lammasta, kastuttiin litimäriksi ja päätettiin päivä maan parhaimpaan hummeriravintolaan, Fjöruborðiðiin. Tältä reissulta on aika vähän kuvia, koska sato niin paljon. Ja kuumeessahan mä tuollaki riekuin.

Vesiputous, jos et tunnista.

Sama vesiputous mut tää kuva on aika hieno.

Putouksen taakse pääsi käveleen.

Eyjafjallajökull-näyttely.

Lauantai:
Hngh, olin vannonu että tälle reissulle lähetään vaikka toinen jalka haudassa. Paikalla oltiin siis kipulääkkeitten voimalla taas, mut tiedossa oli Islannin Golden Circle, eli siis se turistirysä joka kuulemma kaikkien pitää nähdä. Jonku verran se japsi- ja jenkkituristien kanssa köröttely ärsytti, mutta paikat oli kyllä näkemisen arvoiset. Luvassa siis mannerlaattojen erkanemiskohta, Gullfoss-vesiputous ja geysirejä. Nää mannerlaattajutut sai taas mun sisäisen pienen maantieteilijän hyrisemään ja höpötin matkakumppaneille onnellisena laattojen liikkeistä ja seurauksista, olinhan mä iteki viime jouluna maanjäristyksessä. Nää kaks laattaa erkanee toisistaan koko ajan, joten Islanti kasvaa joka vuosi pari senttiä. Kuin siistiä! Laattojen väliin pääsi tosiaan myös käveleen. OMG mun tajunta räjähtää.

Þingvellir ("thingvetlir"), Islannin eka parlamentti ja eka kirkko.

Þingvellir, meikä seisoo tässä Euraasian mannerlaatalla ja Pohjois-Amerikan laatta alkaa tosta toisesta kalliosta. UNESCOn maailmanperintökohde.

Vasemmalla Pohjois-Amerikan laatta, oikealla Euraasian laatta. Keskellä pönötyksen maailmanmestari.

Gullfoss, Euroopan toiseksi suurin vesiputous.

Todistettavasti joskus paisto aurinkokin.

Toi lapsi oli tosi suloinen.

Noni, nyt alkaa kiehuun...

Ja paisua...

Ja se purkautuu!

Sit juostiin jo karkuun.

Sunnuntaina ei sit ollukaan muuta kuin kotilento ja koirannouto. Oli kyllä sellainen turistireissu, että en oo varmaan ikinä ollut, mutta tosi hienoa oli silti. Ohjelmaa oli joka päivälle tosi paljon, ja kuumeiselta se kyllä vaati veronsa. Nyt oon taas burana- ja energiajuomahöyryissä niin en tiiä mikä on huomisen työpäivän laita, sen näkee aamulla.

Mutta siis Islanti <3 Aattelin lähtee tonne joskus uudestaan, sillon on luvassa ainakin issikkavaellus ja valaanbongausreissu, jotka jäi tällä kertaa tekemättä. Issikoita nähtiin kyllä tosi paljon, mutta paijaamaan en päässy.