Tajusin juuri tuossa, että munhan on saatava tällainen. Ehkä vähän pienemmässä koossa ja ei noin korkeena ja todellakin iloisemman värisenä, mut kuinka siisti! Lienee ehkä merkki siitä, että pitäisi viettää enemmän aikaa jossain muualla kuin internetissä, kun netin diy-ohjelistoja selaillessa ajatukset kiertää rataa 'nähny tän - nähny tän - ruma - nähny tänkin!' Tänään on ohjelmassa paitsi uudesta kenkähyllystä haaveilua ja töiden välttelyä, myös akupunktio, jossa aion valitella ranteeni romuudesta ja viime kertaisten hyvän makuisten yrttieni toimimattomuudesta. Jos ranne ei piikillä tai parilla parane, pitää mennä esittelemään käpälää toisenlaiselle tohtorille ja jotenkin en usko siitä olevan tälläkään kertaa mitään hyötyä. Muistan elävästi yhä, kuinka joskus vuosia sitten silloinen poikaystäväni kännissä vähän huiteli mua päin nyrkeillään ja kaaduin ja otin tietty käsillä vastaan ja siitä menikin sitten kolmisen vuotta, ennen kuin ranne normalisoitui. Ei ne silloinkaan keksinyt, mikä mussa on vikana. Onneksi ei tartte ton kenkähyllyn kanssa siis vielä tarttua tuumasta toimeen, koska eihän tällä käpälällä mitään saa tehdyksi, kun mm. niistäminen sattuu. Täten ilmoitan myös, että pyrin skarppaamaan kuvaamisen kanssa ja mulla onkin himassa jo oikealla kameralla otettuja kuvia, jotka odottelee sitä, että ehtisin ihmetellä photoshopin ihmeellisyyksiä, jotta niistä tulis nättejä. Mun AV-taitaja vaimo ei vaan oikeen oo innoissaan, kun alan kysellä typeriä. (ja laitan tän tänne kappaleen loppuun piiloon, ettei kukaan huomaisi koko juttua, kun kummiski unohtuu muitten kiireitten sekaan..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!