Uusi leima! (part 1)

Torstaina olin ottamassa sitä. Mulla oli kello soimassa yhdeksältä, etten ehtisi jännittää niin kauaa ennen tatskaamista, mutta heräsin kuin kukko joskus kuuden maissa. Koko yön olin pyöriskellyt ympäriinsä ja ressannut. Yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa, myönnettäköön, että olin hiukan kaljapäissään, ajatus pämähti päähäni juuri ennen uinahtamista: Lilleri-Lalleri ja R2D2 istuskelemassa muurilla. Espanjassa (taas pari bissee alla) istuskellessani virittelin tämän aiheen ympärille vaikka kuinka paljon lisää kaikkea, mutta mitään tätä silppua ei muhun tänään nakuteltu, ihan tilanpuutteen vuoksi. Ajan varattuani juttelin duunikaverin kanssa aiheesta ja totesin ääneen, että ois varmaan ihan hyvä joskus katsoa joku Star Wars-elokuva, mutta työystävä tähän totesi, että nimenomaan ei pitäisi, koska Tähtien sota-fanit on niin fanaattisia, että ne räjähtäisi, jos ne tietäisi, että mulla on aiheeseen liittyvä tatska, ilman että tietäisin, mistä on kyse. Toistaiseksi en ole siis jaksanut kahtella moisia leffoja, tai no, oon mä muutamaa niistä katsonut maksimissaan puoli tuntia.

Lähdin kaksi tuntia ennen aikaa matkustelemaan bussilla perille, koska järkeilin, että olisi parempi syödä jotain ennen leimaamista. Kaupungilla pyörin päämäärättömästi ympyrää, enkä osannut päättää, mistä ostan sapuskaa, mistä ostan luettavaa unohdettuani kirjan kotiin tai mitä ylipäätänsä pitäisi tehdä. Kävin sitten monen epätoivoisen ympyrän jälkeen Cafe Picnicissä syömässä lämminsavulohifetasalaattia. Naputtelin hermoromahduksen partaalla viestejä parille kaverille (viestien sisältö oli lähinnä vaihdellen yhtä ainoaa vokaalia caps lockilla, tyyliin ÄÄÄÄÄÄÄÄ tai AAAAAA), enkä saanut siitä salaatista muuta syötyä kun salaatin,  niin jäi sinne lohet ja fetat. Hyörin Ärrälle ja arvoin minkä kolmesta pokkarista ostaisin, vaihtoehdoissa oli Sofi Oksasen Baby Jane, Juha Vuorisen joku ja kolmatta en edes muista, kun ei vaan kiinnostanut. Seisoin pitkällä kiemurtelevassa kassajonossa jo Baby Jane sylissä ja jostain syystä päätin viime hetkellä vaihtaa sen Tiede-lehteen, mikä oli virhe. Tiede-lehdestä loppui luettava siinä vaiheessa ku aloitettiin värittäminen ja voi jukra, se oli ...! Jotenkin se lukeminen ehkä jakoi mielenkiintoa sattumisen voivottelusta siihen luetun omaksumiseen tai sitten se linjojen veto oli vaan tosi paljon iisimpää.

Siirtokuvana vasta. Tämä oli se hetki, kun mut jätettiin muutamaksi sekunniksi yksikseni, heti luuri kassista ja KLIK - blogiin kuvia! Heti lähti yksi myös Salhalle multimediaviestinä.

Ei saatu kuvaa kokonaan valmiiksi, sillä siinä vaiheessa kun olin ollut siellä 4h 20min, oli pakko pistää pillit pussiin. Eihän me tota koko aikaa kuitenkaan nakuteltu, täytyi pitää muutama breikki, kun makasin siinä kyljellään, niin tuntui, että persiestä lähtee tunto ja vähän myös siitä alemmasta jalasta. Ennen ekaa taukoa tuntu kans vatsassa ihan julmetun kipeeltä, en tiedä yhtään miksi. Siinä se sitten laantui kun hörppäsin vissyä ja vähän jalottelin ympyrää ja sitten jatkettiin. Pidettiin varmaan kolme kipittelytaukoa, kun siellä tuli jengiä varaamaan omia aikojaan tai kyselemään jotain, mutta kaikki tauot oli kyllä syvää mielihyvää aiheuttavia, kun sain se nakuttelun siksi aikaa lakkaamaan.

Saatiin siis tehtyä linjat, varjot ja väriteltyä puu, kuu, taivas, eikä ehkä muuta. En ole uskaltanut kauheesti katsella, kun koskee niin vietävästi, kun jalkaa kääntelee. Farkut meni sottaan dösässä, kivasti tuolta jostain kelmun välistä tirskui tatuointilientä ympäriinsä, joten seuraavien päivien housutilanne näyttää jännittävältä.

Jos kukaan on tuoreita tatskoja paljon kuvaillut tai katellut muiden ottamia otoksia, niin siinä vaiheessa tietää, että tuoreitten leimojen kuvaaminen on haastavaa! Kehnoja kuviahan me saatiin, kelmukoivesta ja myöhemmin kelmuttomastakin.

 

Kesken ja ruvella. On muuten hyvin outoa valokuvata omaa löllöpyllyään ja änkeä se nettiin.

Olen siis koko viikonlopun rypenyt lähinnä housuitta ja ties missä pieruverkkareissa, kun ei suorastaan tee mieli pukea piukkaakin piukempaa pillifarkkua tuohon päälle. Huomenna alkaa kuitenkin taas arki: pitäisi pukea siis housut jalkaan ja mennä töihin, apua! Onneksi työhönmenomotivaatio on kova, sillä hingun päästä pomon kanssa juttelemaan, että koska saan pitää vikan lomapäiväni, koska silloin tämä on tehtävä valmiiksi ja jonotusaikaa on kummiskin noin kuukausi. En malta odottaa, että tulee lämmin ja ylipäätänsä sellaiset säät, että voi Huonosti käyttäytyvien miesten Garyn aina viisaiden sanojen mukaan pukeutua niin kuin naiset aina, eli neljän teepussin kokoiseen hameeseen ja sitten valittaa, kun tuijotetaan!