Lauantaimoicca!

Jee, kerrankin lauantai ja mulla ei oo darra!

Ihan just pitäisi lähtee salille rehaamaan, mutta kun en oikeen jaksaisi, niin keksinpä sitten, että mun pitää ladata Spotifyhyn yks offline-soittolista lisää ( ihan niin kuin nuo aikaisemmat kahdeksan ei olisi riittänyt ) ja tässä samalla kerkiän sitten kivasti hiukan päivittämään, vaikka mulla ei taaskaan ole mitään asiaa. Keksin uuden postausjutunkin, oiken tommosen sarjan, mutten kyllä nyt jaksaisi alkaa taistelemana gimpin kanssa, joten jätetään se vaikka tota öö huomiselle. Tai mä aloitan sen sitten maanantaina.. Tai joskus!

Pistetään siis koneelta oikeella kameralla otettu täysin randomkuva!

Tässä istuttiin meillä mun lomaviikon loppumislauantaina, vaimo varmaan ilahtui kivasti, kun raahasin noita krapulalta haisevia poikia kaksin kappalein kaljakassien kera kotiin mukanani, kun vaimo oli aiemmin aamulla akupunktioon lähtiessäni sanonut, että se haluaa pussailla tänään. No, kyllä se siitä sitten iloksi muuttui, kun lupasin, että mun kaljoja saa juoda. Tämä on muuten samalla mun päivän asu-kuva, ainakin kotiinpaluun jälkeiseltä osalta, sillä kuvasta on bongattavissa kuvaajan itsensä ihana flanelliyöpaidan hiha, joka on änkenyt tapansa mukaan tuohon liian laajaan kuvaan.

Mua muuten kauhistuttaa kevyesti, kun tuli veljeltä nakitus, mun pitäisi vahtia niiden lapsukaisia kaksi yötä yksin! KÄÄK! Mitä mä niiden kanssa muka keksin tehdä kaksi päivää ja siis eihän mulla ole mitään hajua lasten leikittämisestä, jos puhutaan yli kolmen tunnin ajanjaksoista, mun vitsit loppuu tasan siinä kohtaa. Tietenkään mulla ei ole hajua myöskään kummankaan rakkaan palleron tämän hetkisistä ruoka-allergioista tai ruokatykkäämisistä tai jostain nukkumaanmenoajoista. ( Se soittolista on muuten latautunut jo aikaa sitten tohon luuriin ja mun pitäisi vaan mennä! ) Silti lupasin, että totta kai jeesaan, koska pitäähän veljen vaimoineen päästä vähän Pariisiin viettämään omaa aikaa.

Kaveri säikytti mut toden teolla jo tänään, kun pelasin kaikessa rauhassa Angry Birds Spacea ( on muuten paras peli tähän asti! ) mun kerrostalon kokoisella puhelimella ja yhtäkkiä rupesi kuulumaan ihmeellinen pirinä. Kääntelin luuria epäilyksen vallassa ja vaimo tajusi vinkata, että ääni kuuluu mun sylimikrosta, jonka näyttö oli mennyt pimeäksi. Pistettiin valot päälle ja facebookissa luki vaan että incoming call tai jotain sinne päin! Paniikissa lykkäsin koneen vaimolle, koska en ollut itse kattonut vielä peiliin tälle aamulle siinä vaiheessa ja mulla oli tukka pystyssä, epäilemättä hammastahnaa naamassa, eikä housuja. Siinä hiukan säädettyämme saatiin sitten facebookin skypevideopuhelu päälle ja oli meinaan jännintä ikinä! Nyt siellä nauretaan, että mitä jännää tuossa muka on, mutta emmä ole kun ehkä kerran läpällä messengerissä käyttänyt koneen web-kameraa muuhun kun itteni peilaamiseen omaksi iloksi. En osannut yhtään olla luonteva. Noh, ehkä sitä tottuu ja luulen kanssa, että itsevarmuus kasvaa, jos sattuu olemaan housut jalassa!

Jeps, nyt jotain hetkuu sinne salille. Jos siellä on paljon ihmisiä, niin en varmaan kehtaa tehdä mitään, kun mulla ei vieläkään ole saliohjelmaa ja sitten juoksen vaan matolla tai vielä todennäköisemmin poljen kuntopyörää, koska siinä samalla voi pelata Angry Birds Spacea, joka on muuten maailman siistein mobiilipeli tällä erää. Notta moi!

ainii ps. heräsin tänä aamuna taas omaan itkuuni, kun näin unta, että kaverin kissa oli surmannut meidän jäniksen. Kiva alku vapaapäivään tuo lohduton itku!

Tässä on se viime yönä tai siis tänä aamuna syöty eläin, joka onneksi kuvaa vastaavassa kunnossa yhä! :') <3