Pikakukkuu

Ollaan oltu maailman laiskimpia viime aikoina. Ainakin meikä ilmoittautuu heti! Enste olin siellä Hollannissa luuhaamassa ties missä kaljakuppiloissa ja en kyllä miettinyt blogia yhtään. Pääsin kotiin ja rilluttelin viikonlopun ja menin ahdistuneena töihin. Tulin heti kipeäksi ja makasin muutaman päivän kanttuvei sohvalla ja siitä pitikin sitten jo lentää Riikaan.

Juhannusta edeltävä viikko meni duunissa juhannustanssien arpajaisia hosuen ja töitä tehden ja sitten vietinkin jo humalaisen etukäteisjuhannuksen torstaina, mökötin perjantaina, koska meiän krokettipelit ei sujunut lainkaan mun pillin mukaan ja olin maailman huonoin häviäjä ja lauantaina istuin vesisateessa ja myin arpoja.

Tomi kattoo internetistä epäilyttävän kuuloisia videoita, joissa opetetaan jonkin sortin lavatanssia, oisko ollut valssia? Epäilyttäviä niistä teki se, että niissä oli sellasia huokailevia naisääniä opastamassa, jotka tommosessa vähänkään hälyisessä mestassa toi ekaksi mieleen ihan toisenlaiset videot.

Mutta jotain oon saanut viimeisen kolmen päivän aikana tehdyksi (JES), nimittäin kauan kadoksissa ollut jumppainto on palannut. Ehkä. Tästä on isosti kiittäminen Tomia, joka on pistänyt mut lupaamaan lenkkeilyä, eikä ole antanut optiota perua.

Ensin sain ihan itse aikaan ja menin ja polkasin päälle 18 kilometriä polkufillarillani, jonka kumeihin en jaksanut pumpata lisää ilmaan ennen lähtöä, joten poljin sitten koko saamarin matkan käytännössä täysin tyhjällä etukumilla. Tyhmä töitä tekee, fiksu pääsis vähemmällä.. Sitten on pari säälittävää duunimatkapyöräilyä ja laiskurointia, mutta siisteintä tässä: Juhannuspäivänä noin klo 12 juostu lenkki! Ei tullut paljoa juoksijoita vastaan, jännä sinänsä.

Sunnuntaina piti myöskin juosta, mutta silloin vetosin ties mihin huonoihin tekosyihin ja ripustelin vaan pyykkiä tasapainolaudan päällä. Eilen aamulla itkin verta ja riivin itseni ylös sängystä puoli seitsemän maissa ja hilpastiin pieni lenkki. Juokseminen tuntui edelleen kamalalta, eikä siinä ollut mitään siistiä. Eilen illalla tapahtui pahin aivopieru ikinä: Päätin mennä ennen aamuvuoroa salille! Pakkasin kaikki kimpsut ja kampsut, laitoin itteleni päälle puettavat vaatteet valmiksi vessaan roikkumaan ja kassin ulko-oven eteen. Kello herätti mut 5:40 ja olin siellä ovea rynkyttämässä jo 6:10 huomatakseni, että siihen aikaan salille kuuluu kulkea takaovesta. Riipasin heti aamusta jalkareenin ja voin sanoa, että tää kaikki alkaa tuntua koivissa..

Jottei tässä ihan pääsisi ylpistymään norjan vartalon ja mahtavan mielenhallinnan äärellä, keksin mammaa moikatessani, että mun on saatava lettuja ja söinkin noita jo melkosen läjän! Koska ruoasta on kiva puhua, jaetaan myös rakkauteni viiliä kohtaan. Juhannuspäivän lenkillä vedin tyhjällä vatsalla ja nälkä alkoi jossain vaiheessa kurnia. Tomi rupesi leveilemään, kuinka sillä on kotona viiliä ja siitä asti mulla on ollut hullu himo viilin syöntiin. En vaan muistanut ostaa sitä ennen kuin tänä aamuna salin jälkeen ja voi pojat, se oli kerta kaikkisen hyvää!

Huomenna pitäisi mennä aamulenkille klo 6:30, joten sääsin tälle illalle nukkumaanmenokellon, joka pirahtaa 12 minuutin kuluttua. Silloin menee myös kone kiinni ja puhelin ja tabletti äänettömälle ja akka suihkuun, hammaspesulle ja petiin. Mainiota olla tämmönen kontrollifriikki!

JA MIKÄ PARASTA, sain viimeinkin aikaan soitella Paradiselle ja mulla on nyt aika uudelle rintakuvalle 6.8. IIKKÄÄK, tää mesta on kohta taas täynnä Caps Lockilla kirjotettuja apua-postauksia..