Häähumua

Oli kaunis morsian ja komea sulhanen, oli notkuvat pöydät ja (liian) maukkaat boolit..

Koska olen eri hyvä valokuvaaja, jaan ensimmäisenä teitin kanssa Sannin selän. Itse asiassa halusin jakaa juuri tän kuvan siksi, että tässä on kahdet siistit kengät : Varpun punaiset hyppäs joka ikisessä kuvassa ekana silmään ja toisena sulhasen heti syöminkien jälkeen vaihtamat uudet vihreet Adidakset.

Koko päivä ja ilta me poltettiin noita sikareita, me ihan kaikki. Tai no ei ihan kaikki, mut pojat ja minä. Mä en vieläkään ymmärrä, että miksi minäkin! Voi ehkä selittää, miksi mulla oli aamulla uskomattoman eheä olo.

Pojat tahtoi poseeraa Napoleoneina (mä mietin ton sanan kirjoitusasua aivan tajuttoman kauan, makustelepa itte omaan puheeseen, solmuun menee kieli, I promise!). Tän kuvan kohdalla voi taas todeta, kuinka puku tekee miehen.

Mä otin pönötyskuvia hääparista ainakin kymmenen kappaletta, harmi vaan, että joka ikisessä morsiamen valkoinen mekko on palanut puhki, eikä niillä kuvilla tee yhtään mitään. Tää oli siis parasta antia. Kannattaa buukata meikä valokuvaajaksi myös sun kesähäihin!

Juhlain ihanin yllätys (no ei kyl oikeesti) oli vaimon löytämä x-it-kynä! X-it oli semmonen baari, jossa käytiin aina perjantaisin silloin, kun oltiin päästy lukiosta, kun siellä oli kaksarit. Kynä saattoi sujahtaa mun kameralaukkuun, anteeksi!

Ittestäni mulla on varsin vähän kuvia, mutta hyvä, että ne vähäiset on sitäkin edustavampia.. Oli näitä siis useampi, kun ihan loppuillasta kuvia otti vaimo, se oli siinä vaiheessa, kun vetäydyin pöytään istumaan jallupullon kanssa. Me ei jaksettu mennä enää baarin luokse, joten baari tuli meidän..

 

Mä pakotin ne pönöttää yhteiskuvaan menestyksen merkkiensä kanssa. Pojat jaksoi ehkä uskottavammin kisata tosta sukkanauhasta, kun taas meiän tyttöjen yli lensi kimppu ja kaikki vaan katsoi hölmöinä vieressä 'Aijaahas tonne pöydän alle se pyöri' ja sitten Sanni noukki sen pois sieltä kuleksimasta. Ensi kesän tuplahäitä ootellessa siis! (Toivon niiden olevan non-alcohol-kemut)

Tästä eteenpäin mä en enää jaksanutkaan keskittyä kuvien ottamiseen ja vähän tän jälkeen mä keskityin hyvin, hyvin hiljaa taksissa päälleni oksentamiseen. Sanni, joka on mun sankaritar, jutteli reippahasti koko yrjöämiseni ajan taksikuskin kanssa mukavia ja pyysi vaivihkaa takapenkiltä paperia, niin ettei se kuski lainkaan huomannut mun sotkeneen.

Onneksi en ollut ihan ainoana humalassa, no ei, siellä ollaan vaan ylpeitä saavutuksista miehisissä kisailuissa (vasemmalla) ja juuri muuttuneesta relationship statuksesta (oikealla).

Ihanat juhlat, onneksi kukaan muu mun lähipiiristä ei näytä hetkeen naimisiinmenevältä, koska mulla ei oo ehkä ikinä ollut niin ihana darude kuin seuraavana päivänä. Eikun on mulla, mut meni toi silti kirkkaasti TOP 3:een.