Päivä Kaken kaa!

Päätin duunata tällasen vanhan klassikon, eli Päivä Kaken kaa-postauksen, konsepti lienee tuttu muista blogeista.

Aamu alkoi puurolla. Tässä se on ennen mikroutumistaan. Herkullista, eikö totta?

Aamupalan yhteydessä popsisin herkullista uutta akupunktiomömmöä, joka maistuu ihanalta! Mukavaa vaihtelua noihin aiemmin syömiini yrttisekoituksiin, jotka saa naaman kääntymään nurinpäin ja melkein vatsankin. Tää uus auttaa krooniseen nefroosiin, joka liippaa aika läheltä ja maistu kanelilta <3

Aamulla olisi ollut luettavaa, koska ihanainen Oskari oli ollut töissä ja jakanut meillekin lehtiä! Lukasin ton paikallislehden, kun siinä on kokonaiset kakstoista sivua (veikkaus, en laskenut), mut Hesariin en jaksanut ryhtyä.

Kas huomenta! Täsä meikän aamunaama. En oo ehkä ikinä ennen onnistunut ottamaan ittestäni tollasta kuvaa, jossa näyttäisin noin vinolta, mestarillinen suoritus siis! Paree pistää toi kuva tänne vaan ihan helvetin pienenä, niin se on ehkä parempi niin ..  :D

Itsevarmuus ei kuitenkaan ollut sillä tasolla, että olisin au naturel lähtenyt duuniin, joten tartuin naisen parhaaseen ystävään, meikkipussiin ja hoisin homman. Jälkeen-kuvaa ei tuu, koska näytin siinä joltain ihan oudosti hutsulta, mut uskokaa mua, se lopputulema oli ihan nätti, ei ollenkaan niin kummallinen, kun luurin näytöllä.

Kuvasin päiväni osana myös mun uusinta ihanuutta, eli Riian lentokentältä ostamaani Diorin viisikkoa, nro 004. Koitin saada noi värit ikuistettua ahdollisimman todenmukaisina, mutta en tiedä ihan kuinka menestyksekäs olin. Tuo yläkulman liila ei ole oikeasti silmässä yhtään noin liila, mä en tajua miksi! Silmäluomille levitettynä se näyttää tosi tumman harmaalta. Mut onhan noi siis aika omaa luokkaansa, lukekaa suurempia hehkutuksia vaikka Virveltä tai mistä tahansa muusta kauneusblogista. (Onks tuo oikea termi?)

Päivän asua taas, koska olen mestarillinen näiden kanssa! En lähde listaa, mitä mulla on päällä, mutta haluaisin kehua ton meidän Tervetuloa-apina-ilmestyksen hienoutta, kattokaa miten hieno se on! Harmi vaan, että se on niin raskas, ettei sitä voi laittaa ulko-oveen ilman että se tippuu lattialle ja aiheuttaa selkkauksen seuraavassa yhtiökokouksessa. Jouduin muuten vaihtaa kolme vai neljä kertaa paitaa tän kuvan ottamiseksi, koska niissä aikaisemmissa oli jotain vikaa. En enää edes muista, mitä.

Tässä vielä erikoislähäri ikuistuksena mun tuplasortseista. Oli pakko laittaa jostain syystä jalkaan mun ihanat kesäsortsit, joissa on leppiksiä ja kukkia, mutta koska olin menossa duuniin ja ne oli hiukan lyhyet työympäristöön, pistin alle nokkelana nuorena neitona pyöräilysortsit. Ongelmana oli koko hiton päivän vaan se, että ne pyöräilysortsit oli niin saamarin pitkät ja päälisortsit niin lyhkäset, että lopputulema oli vaan hoopo. Kukaan mun työystävistä ei kommentoinut päivän asustani mitään, mikä ehkä puhuu siitä, että oltiin niin oudoissa sfääreissä, ettei ne osannut sanoa mitään, mikä ei loukkaisi.

Duunissa mua ootteli oikeiden töiden lisäksi takahuoneen savotta. Lupauduin jostain ihmeellisestä oikusta pomon järkkäämiin juhannustansseihin taas myymään arpoja ja koska olen aulis ja auttavainen tyyppi, lupauduin myös laputtamaan ne arpajaisvoitot. Toi mahtavien arpajaispalkintojen kasa oli loputon, enkä itse asiassa saanutkaan sitä valmiiksi. En oikein tiedä, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä, mutta kai sille pitäisi ennemmin tai myöhemmin tunnustaa, että homma on kesken.

Duunissa en hirveenä kuvia ottanut, koska siellä ei tapahtunut mitään kertomisen arvoista, mutta duunin jälkeen kävin heippaamassa mun äidinäitiä, eli mammaa, joka on terveyskeskuksen vuodeosastolla, koska se kaatui pari viikkoa sitten ja mursi ranteen ja on toiselta puolelta naamaansa melkein kokonaan musta mustelmista ja ikävimpänä se, että on päänsisäistä verenvuotoa, joka nuoremmalta ihmiseltä olisi heti leikattu, mutta koska ikää on 88 vuotta, ei kalloa lähdetä aukasemaan. Eilinen oli hyvä päivä, mamma oli pirteänä, kun oltiin äipän ja veljen lapsien kanssa moikkaamassa.  Oli kerta kaikkisen mukavaa, mutta kyllä mulla meinaa tulla aina pala kurkkuun, kun mietin asiaa. Sen jälkeen menin kiireellä kotiin, skippasin iltatreenin ja päädyin rantaan istumaan kaverien kanssa, joita en ollut ehtinyt nähdä viikkoon ja koska oli kaamea nälkä, hain evääksi kuvassa näkyvää maitoa. En ehkä ihan pelkästään, hain myös Hesestä Kanaminimega-aterian.

Repesin nauruun, kun pääsin näkemään näitä ystäviäni, kun Tomi oli siellä torimummoa! Käväsin viime viikonloppuna Riiassa töryämässä työporukan kanssa ja nähtiin siellä Venäjän euroviisuedustajia! Kuinka siistiä! Tuli heti Tomin asustuksesta mieleen ja pääsinkin leveilemään mun julkkiskuvauksilla!

Tässä vielä kimppakuvassa vaimuli <3 ja mummo-Tomi. Mun ystävät on ehkä maailman parhaimmistoa.

Loppuillasta päätin vielä värittää mun hiuksia, koska rannassa puhuttiin asiasta ja Riiassa sain tän idean päähäni nähtyäni erään naisen kivan värisen tukan. Tuumasta toimeen heti vaan. Olin parempi bloggari kun aiemmalla hiusten värjäyskerralla ja otin ennen-kuvia, eli ennen tukanvärihän oli tollanen tylsä perusruskea. Nyt se on perkeleen punainen, mutta siitä mulla ei ole kuvia, koska ne kuvat näytti ihan kamalalta, niin iski sensuuri. Ehkä mä nappaan tästä kuvia kyllä. Vaimo yritti ottaa musta kuvia, mutta näytin jokaikisessä siltä kuin olisin juonut tålvarin kaljaa, mitä en ollut tehnyt, niin ne kuvat katosi aika äkäseen.. :D Jatkoa odotellessa. ( Loin tähän jatkumon, joka koukuttaa palaamaan meidän blogiin, eiks je?)

Mä oon tässä vaiheessa juonut kokonaista neljä kaljaa ja oon jo ihan naamat, joten pistetään kaikki hoopoudet sen piikkiin. Salha jo ehdotti, et muutetaan blogin nimi vaan 'Elämämme kaljoiksi'. Se ois ehkä totuudenmukaisempaa. Mut ens viikolla me tehdään oikeitakin juttui!