Sylipäivä

Mua on viime aikoina ahdistanu olla kotona. Ja sillon kun täällä oon, oon vähän muissa maailmoissa. Tänään mua muistutettiin että hei, aika itsekästä ku täällä asuu muitaki ja että heit kannattais huomioida kans joskus. Senna ei siis oo koskaan ollu mikään paijattava koira eikä missään nimessä sylisellanen, et mieluummin hän nukkuu omissa oloissaan, mutta viikolla se tuli nukkuun ihan mun kylkeen kii ja tänään se on muutamaanki otteeseen kivunnu mun kans samaan nojatuoliin koisiin. Yritin tänään viettää sen kans laatuaikaa viemällä sen metsään kätköilemään, annoin herkkuruokaa ja luun.

Elämäni otuksen kunniaksi hurja määrä kuvasaastetta tältä aamulta. Sitä kohtaa kun se nukku pää mun rintaa vasten en saanu ikuistettua kun puhelin ei ollu käden ulottuvilla... <3