sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Viikonloppu täynnä tohotusta

Lauantaiaamuna heräsin hiukan seitsemän jälkeen, kun olin nähnyt niin hengästyttäviä (painajais-)unia meidän risteilystä, joka koittaa 22.2. Mulla ois kello kummiskin soinut ennen kahdeksaa, niin päätin täräyttää ylös kummiskin, kun oltiin maman kanssa lähdössä Eurokankaaseen ostelee pyörätuolia varten verhoilukangasta.

Äitini tuntien arvelin, ettei me selvittäis pelkästään Eurokankaan kassi kädessä kotio, mut lähti kyllä lapasesta ihan täysiä!

Esiteltäköön ensimmäisenä tapahtumasarjan syy: Kenties oisin nyt paria sataa euroa rikkaampi, jos en olisi päättänyt viime kesänä lukea pikkulehdestä Meltolan sairaalan myyjäisistä, josta me ei oltaiskaa ostettu naurettavan halpaa pyörätuolia Sannin kanssa puoliksi, jota mun ei nyt tarttis tatuointia parannellessani kunnostaa ja siihen uusia kankaita (ja siinä samalla puolta maailmaa) ostaa.

Tässä vasemmassa melkein lähtökohtaisessa kunnossaan hän, ainoo että typerääkin typerämmän jalkatuen olen repinyt jo irti. Ennen-kuva on taattua & hätästä kännykkälaatua. Oikeella taasen uusiks päällystetty menopeli, tolla kelpais jo kruisia vaikka haliwuudissa (päässäni pyörii tää siks tää aivopieru sananvalinta öääh väsy). Kangas ei nyt ollut mikään pohtimistani, koska mentiin sinne Eurokankaasen ja sielt löytyi toi, mikä oli musta a) tosi kiva b) vahakangas, muttei sellanen muovipintanen c) sopivanhintanen, 9,90e/m. Metrin ostin, jäi ylimäärästä, mut heitin ne pois, enkä yhtään ottanut kotiin oottamaan, et mitä mä siitäkin tilkusta keksisin tehdä. Vaahtomuoviin meni enempi rahaa, se makso 12,20e muotoonleikattuina paloina Etolassa. Koko tuolihässäkän hinta oli siis mun osuus tuolista, 2,5e, kangas 9,90e, vaahtomuovi 12,20e ja bensoi en maksanut, enkä työkaluja hankkinut, koska pappa betalar. Ei paha.

Sit siihen pahaan. Mun äiti on mahdoton. Se haluaa mennä ostelemaan itelleen käsilaukkua ja sit se ei löydä mitään, mut meikä joutuu kulkee mukana ja tylsistyksissäni hassaan satasia.. HUPS. Ihan niin kun tää ostelu ois millään tapaa mun äidin vika.. En kummiska jääny ihan tyhjin käsin rannalle ruikuttaa, vaan nyt omistan entistäkin enempi romua, kas tässä:
Muka-aikuisen naisen pakko-ostos oli tietty jakku, joka vei multa 20e.
Joku neule, parikybää, on ihan kivan lämmin, mut kiristää tota mun tatskahihaa nyt niheesti, kun se on varsin kutiavainen tällä hetkellä.
Tässä joku aamu sain päähäni, et tartten mustat farkut. Olin laiska, enkä jaksa nykyään enää ostaa muita farkkuja, kun demi curveja, kun on niin läskit sisäreidet ihmisellä, noihin ne mahtuu, jihuu! Niist vaan köyhtyy ihan liiaks, kun ei ikän oo ales tai jos on, nii jokku rumat värit vaan.
No okei, tää oli kaiketi ihan järkiostos, vaikka tän ostoa edeltävän puolituntisen olin mutsille hokenut, et äläannamunenääostaamitäänäläannamunenääostaamitään. Mun lämmin talvitakki on ollut ihan järkyttävän ruma laitos, jonka oon ostanut joskus Seppälästä parin minuutin miettimisajalla, kun ulkona oli yli kolkyt astetta pakkasta ja mul oli vain joku hötötakki. Nyt saan viimeinkin heittää sen uffille, koska löysin maastovihreen maiharin, jossa on leoparditurkkivuori, mikä on skidisti överi, mut ehkä just siks sattu mun silmään. Tuntuu tosi lämpöseltä, toivon pakkasia, mut vaan tyyliin päiväksi tai kahdeksi. Zarassa oli kaikki alessa, en tiiä miks, mut tää makso seittemänkymppiä. Ei nyt mikään halpa, mut ei kalliskaa talvitakki. Nyt ei tartte ostaa sit takkei ennen ku joku vanhoista menee perustavan laatusella tavalla rikki, voitteko muistuttaa, kun keväällä haaveilen jostain idioottimaisen värisestä kevättakista, jota en koskaan tulis käyttää, et ei käy.
Sit nää unohdin tyystin autoon, kun ostettiin heti aamusta kengät Friitalalta. Siel oli ale, josta sai kahdet kengät 39 eurolla. Mutsin iloks sit piti ostaa kengät, mikä oli ehkä ihan hyvä, koska mun edelliset ballerinat on kirjaimellisesti takaa puhkikävellyt. Noissa nyt on skidisti korkoo, enkä tiiä, jääkö siks käyttämättä, muttei pitäisi, koska sitä on ehkä kaks senttiä. Ne on samettia, minkä takia ne näyttää niin lähmäsiltä kuvassa, kun en tajunnut silitellä kaikkia nukkia samaan suuntaan. Näistä mä maksoin yhden Macchiaton, pari lusikallista suklaakakkua ja kahdeksan euron lounarin, mutsi kehitti tämmösen takasinmaksumetodin, kun ei jaksettu jonottaa tomaatille nostaa rahaa.

Hei sit bonarina vielä jollain lailla kantaaottava ja mun mielestä ihan nerokas kuva kaiken hömpän tasapainotukseksi:

Kiitti moi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro joku juttu!