Oon kotiutunut talviselta rantalomaltani Suomen Turusta. Perjantaina karautettii kaupunkiin, risteiltiin käsittämättömän vähän törttöillen ja sit jäin ottaa Sannille lepii ja taputtaa kissaa pariks päiväks. Eilen hyppäsin aamul bussiin, köröttelin Helsinkiin ja pötkähdin taas Jaakon piinapenkkiin, joten TÄTTÄRÄÄ, mul on uusii kuvia kuvista!
 |
| Huomenta sano kaksoisleuka ja lölly. |
Toi käsivarsi on niin turvoksiin, et pitää nojautuu tosi taakse ja kirjottaa koneella suorin käsin. Taittaminen tuntuu niin epäilyttävältä, ku epäilen et mun vasemman haban ympärysmitta on täl hetken reilun isompi ku oikian.
Hah nää kuvat rasvatuista ja kihelmöivist käsivarsista :') Tää käsivarsi löllyy ihan ku tissi, tuntuu tosi kummalliselta. Ihan kun kaikki lihakset sieltä sisältä ois kadonnut ja et nahka pitäisi sisällään jotain hyytelöö tai pullataikinaa tms.
Tää eilinen sessari kesti vaan kuus ja puol tuntia, sussiunaa! Iso hatunnosto Jaakol, ku jakso! Men tajuu, miten mä jaksoin, ku musta tuntuu, et yleensä tuherran itkuu jossai kahden ja puolen tunnin kohdalla, mut nyt olin hammast purren, et vittu, täähä tehää. Luin siin samalla Kuin surmaisi satakielen, alotin sen aamulla dösässä ja illal luin himas vikat 10 sivuu, mitä jäi jälelle. Ihan hyvä kirja hei se!
Viel ois yks tuokio istumist eessä, ku pitäis väsää yks kohta, joka unohtus ja taustat. En voinut varaa aikaa suoralta kädelt, kun en yhtään tiiä, koska uskallan lintsaa töistä ja kun kuukauden päästä alotetaan toi pohjekin, niin et sit tiiä kestänkö, et on kaks raajaa pois pelist hetken ja tietty ku tuntuu, et on käsivarsi tulessa, ni ei paljoo tavallaa hotsittais ryhtyy rupee siihen uusiks taas hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!