Täpinöissä

Mulla on tässä meneillään koirattomat mutta jennilliset puoltoista viikkoa, toistaiseksi ollaan oltu ruotsinlaivalla, varattu tatuointiajat, käyty viinilasillisella viinilasillisilla, katottu lätkää (tai mun kielellä jäkistä) Memphisissä ja käyty Jarkko Martikaisen ja Riston keikalla Bar Loosessa. Se oli keskiviikkona. Tänään olis vielä työpaikan pikkujoulut (niitä ei ehitty pitää joulun alla) Tampereella, mennään syömään ja teatteriin jee. Huomenna meen mun veljen morsiamen kans kattoon Apassionataa, hän on hevosihmisiä ja sai liput veljeltä synttärilahjaksi. Ens viikolla voisin ottaa koiran takas kotiin, onhan tää meno lähteny ihan käsistä.

No mut siis siitä keskiviikon keikasta, joka oli taas ikimuistokas. Mä oon ollu YUP- ja sitä kautta myös Martikais-intoilija vissiin 18-vuotiaasta alkaen, silloin kun vaihdoin ulkomaalaisen räpin suomalaiseen punk/rock/progemusaan. Joo ihan selkee siirtyminen, eikö vaan? Kaikki mun lukiokaverit siirty sillon kuunteleen konemusaa ja näin kasvoimme erillemme. Tossa pari vuotta sitten yritettiin niitten kans tehä taas asioita yhessä, mutta tajusin uudestaan ettei se oo mun porukkaa. Mulla on mun oikeet ystävät ja musiikki.

Niin mä en vieläkään puhunu siitä keikasta. Se oli tosi hyvä. Mitään biisilistaa en aatellu tähän väsätä, mutta hauskaa oli että YUP:n ja omien biisien lisäksi Martikainen soitti Roskisdyykkarin balladin, joka löyty internetsistä tällaisena:

Tunnin keikan jälkeen lavalle tuli Risto, jonka muistan joskus olleen mun mielestä todella ärsyttävä, mut nythän tää jannu vaikutti tosi pätevältä taitelijalta. Siis sellaselta oikeelta taitelijalta. Ukot hoiti esiintyjävaihdon esittämällä kahestaan Martikaisen biisin Kaikki me kuolemme pian ja Gösta Sundqvistin Nainen toiselta planeetalta... Sekin löyty youtuben ihmeellisestä maailmasta, kattokaa ihmeessä miten mielenvikasta:

Jos ei oo vielä käyny ilmi, niin pidin keikasta aika paljo. Sieltä keikkaväen joukosta bongasin vielä monta kertaa YUP:n kitaristin Jussi Hyyrysen, jonka WÖYH!-yhtyeeltä pitäs ihan kohta tulla levy ulos. Ja johon olin siis erittäin ihastunu sillon 18-veenä. Minä, liekeissä? No olihan se vähän liikaa näin pienelle tytölle yheksi illaksi.