Olin töiden jälkeen kolme tuntii kampaajalla. Esitin vienon pyynnön puhelimitse, josko voitais vaalentaa mun puhkioranssiksi värjätty tukka, joka oli kuivaakin kuivempi. Raukkaparka suostui ja vielä poikkeuksellisen myöhäisellä vastaanottoajalla. Kampaajan onneksi toinen pyyntöni oli, että leikataan pois tää karmee reuhkatukka, jolle en osaa tehdä mitään, joten tehtävä ei ollut ehkä täysin toivoton.
TADAA! Oon ihan supertyytsä! Ensteks saksittiin tukka pois, sit vedettiin värinpoisto, taitettiin väri, kuivattiin ja tsekattiin uusi väri, leikattiin vähän lisää ja tehtiin viel yks taitto. Nyt on väri, jota ei oo koskaan ollut ennen tässä päässä ja mulla on taas kaula. Tuntuu, et olisin kasvanut pituutta monta senttiä vaan siksi, että niskatukka on ihan lyhyt, ihanaa!
Koska epäsymmetriatukkaa on yhdellä otoksella lähes yhtä vaikea kuvata kuin sleeveä, niin annetaan täsä vielä sanallinen selostus. Toisen korvan päällä jatketaan siilillä, joka mulla on tässä jo tovin ollutkin, niska on lyhyt ja toiselta puolelta on pidempi. Päänahka hohtaa vielä punaisena tästä kaikesta roplaamisesta, mut tukka on vaalein ikinä mulla ja taitettu vahvasti hopeaan, mee likey!
Ja mikä parasta, tän laittamiseen pitäs riittää se, et törkkää vähän hiuspuuteria lapaseen tai suoraan kuontaloon ja hinkkaa, mikä just ja just vastaa mun tukanlaittotaitoa, JES.
t: Hopeepäinen karsastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!