Voi että

Anterok tuli ja mänt. Oli melkoset kemut! Kiitti kaikille tyypeille ja jee.

Käpälä kävi heti särkee, ku bileaamu valkeni, enkä muistanut ottaa himasta mukaan liimasidettä, joten en saanut mun kamokuosia tällä kertaa. Punasella mentiin, mut onneks mätsäs kynsilakkoihin. Loppuillasta oisin halunnut teipata oikeankin ranteen.

Eniten olin pähkinöinä molempien iltojen ekoista artisteista tietty, koska poikain bändi You Can't Keep Me Down (lyhennetään tietty siis YMCA) ja M.O.R.A. 

Salha vaanii korvatulppia! Berliinis voisin muuten ahdistella Tomii kameran kera ja ikuistaa sen sutut, koska toi hintsusti näkyvä rotta on pirun siisti.

Tajusin tuossa just, et Mora lienee mun übersuokkarilempparibändi, koska mä huomasin hehkuttavani sitä just yks päivä jopa mun mutsille, joka ei nyt suoranaisesti oo mikään hardcoren ystävä. Mut onhan se ihana! 

 Pojat veti hyvin ja Ratface kans ja Mora, ah. Emmä muista sit kattonutkaan, keskityin lähinnä itteeni ja humaltumiseen, lauantaina niin tehokkaasti, et piti lähtee nukkuu ihan liika ajoissa. Menin takas hotellille, kippasin ruoat syliini ja valelin lattioita kaljalla, meni hyvin siis..

Aamupalaks vedettiin lauantaina pikkupikkuburgerit. Tää kuvakulma ei imartele yhtään tota burgeria, joka oli oikeesti ihan haljanen!

Koska lumi on ihanaa ja talvi satumainen ja se tuli kuin sade perjantaina se talvi, niin perkele. Oli pikkasen problemata roudaamisen kans, saatika sit automatkan städiin, mut ku ei mihenkää päässy pysähtyy. Poijaat sit kanteli roinat jostain huitsin kuusesta ja meikä rupes ettii mestaa, mihen sen auton heivais pariksi vuorokaudeksi. Jätin sen lopulta Suomen Pankin eteen, kuinka moni tietää, misä semmone on? Men tietänyt ennen perjantaita. Mut siis niin, piti ostaa kola, koska sitä lunta oli enemmän ku ei ollut ja konttilapio oli tietty himpes.

Voi M.O.R.A tai kuten vaimokulta sanoisi, Me Olemme Rakkauden Ammattilaisia. Pirun kova!

Loppukevennyksenä vielä tää:

Mites toi muotoilun inspiraatio! Tää ei jääny must yhtään epäselväks.