tiistai 4. joulukuuta 2012

Ich möchte Brötchen kaufen und Schifffahrtsgesellschaft ist dada.

Jeni just totes, et mukelona pakkaaminen oli paljon hauskempaa, kun joku hoiti asiahommat ja ite vaan läiski jotain leluja kassiin ja äiti hoisi kaiken järkevän. Aiemmilla reissukerroilla oon kelannut, et jos ottaa vaan ihan yhen tai kaks vaihtovaatetta messiin ja nekin karseen rumia ja voi sit hyvin omintunnoin ostella uusia sieltä tien päältä, mut nyt kun on ohjelmassa ittensä suttaamista, niin pitäis kai ehkä ihan miettiä, ettei vetäis samalla paidalla koko pitkää viikonloppua, varsinkin jos sen heti alkuun jo sotkee musteeseen ja siihen ihanaan tuoreen tatuoinnin limaan.
 Oon myös onnistunut mehevästi edellisen kahden päivän aikana käppää toiseen akillesjänteeseen nirhauman uusilla talvikengillä, mistä oon varmaan superiloinen, kun kävellään siellä kuitenkin tuttuun ulkomaanreisutyyliin matka, jotka vastais koko Berliinin maantieteellisen ympärysmitan kävelemistä, koska julkisten kulkupelien pilettien ostaminen on kummiskin aika hankalaa. Mut vaimol on viel kivempaa, se on lentsun kourissa ja kröhii tuolla kun vuosia röökannu vanha äijä. Yöllä se kuumeili niin kovaa, et aina kun se kääns kylkee ja vähän nosti peiton reunaa, mun puolelle sänkyy tuli semmonen trooppisen kuuma ja kostea ilmavirtaus.

Toisekseen tai kolmanneekseen tai mitä ikinä en ehkä oo ikään reissannut tähän aikaan vuodesta noin kylmässä paikassa, eli en osaa pakkaa ehkä tarpeeks lämmintä vaatetta messiin. Oon vuodattanut tuntojani tästä myös Pupelle, joka fiksuna plikkana ehotti, et kerrospukeutuminen on täsä se avainsana ja samaan hengenvetoon, et kellä muka on sellanen vaatekaappi, et minkäänlainen kerrospukeutuminen ois kaunis vaihtoehto. No ei mulla ainakaan enää sen typerän tyylikurssin jälkeen, jonka perusteella en ylipäätään sais ikinä käyttää mitään mun vaatekaapista löytyviä värejä ja vaikkei jonkun tuntemattoman vosun sanomisilla pitäs olla mitään merkitystä, ni mua ny silti ressaa.
No mä nyt sit pakkasin ainakin nää tuikitärkeet kamat, kuten kuvasta näkyy: liimasidettä, muovikelmuu, sakset (eiks ruumassa saa viedä maasta sakset?), kummallisii kiinalaisii yrttei, joista mun ei toivottavaks tartte keskustella saksaks kenenkään kumihanskaisen äijän kans kentällä ja jonkun laturin, joka ei mee kännykkään.
Sen lisäks, koska oon erikoiskyvykäs keskittyy olennaiseen, keksin, et huomen putsataan duunissa kahvinkeitin, joten nappasin messiin sitruunahapon. Anna mä arvaan, löydän ton Berliinissä jostain vaihtosukkien ja kolme kuukautta vanhan Evita-lehden välistä, jonka aattelin ehtii lukee esim. koneessa ja tajuun, et jäi keittimet pesemäti. Se oli jo kertaalleen tänää matkalaukus ja mielestäni heivasin sen käsilaukkuun, mut kaik on mahollista.

Huomenillalla en varmaan enää hölise tänne kummia ja tuskin ajastankaan mitään pascaa luettavaksi, koska 50% blogin lukijoista on kanssani ulkomailla ja koska mul on huomenillalla heti työvuoroni päätyttyä ohjelmassa tosi kotikutoiset työporukan pikkarit, niin se on sitten moro, meikä menee krapulassa ja varmaan iteki jo siinä kohtaa semikipeenä vaan Berliinii nyt sitte! Kameraa en jaksa roudaa mukaan, kun Amsterdamissakin otin kai kokonaista 6 kuvaa kameralla ja loput luurilla, joten Lumia photos it is! Jos meil on hyvä internets ja onni myötä messuloisilla, ni heti tuuttaan kyl kaikki somet täytee uusia leimoja, lupaan! Niin, nyt se moro!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro joku juttu!