maanantai 17. joulukuuta 2012

Paluu arkeen

Berliinin loma henkisellä puolella venähti, sillä vasta nyt oon palannut normaalihkoon arkeen. Viikonloppukin meni vielä tietyllä tapaa Fifty Shadeista toipuessa ja nyt eilen saatiin siivottua kämppä lattiasta kattoon, pesin jopa lattiat (superpoikkeuksellista!). Sen lisäks vietiin 9000 pussii roskia, roinaa kellariin, kuus kassillista pullojakin kiikutti vaimo kauppaan ja jouluvalot on laitettu! Let there be light!

Mut hei, lomatunnelmiin palatakseni, täs ois vähä luuriräpsyi Saksasta. Suurimman osan kuvista oon tainnut ottaa kaljapäissään tai niis saattaa näkyy vilauttelija-Tomin yksityisiä ruumiinosia, joten silmät kii, jos kainostuttaa.
 Pimeetä lentokonepönötystä. Kuvaa ottaessani taisin kaataa kaljaa syliini.
Vaimuli söi kuoleman nälkäänsä tommost mustaa pastaa ja ruokajuomaksi viskii sitruunalla :D
Ekana iltana kipattiin bissee ja katottii salkkarit, tietty! Onni on etähallittava ja -katsottava digiboksi!
Tomi oli matkaanlähtijäisiks käyny duunaa ton säärensä valmiiks, kuva ei anna mitään oikeutta oikeelle tuotokselle, noi värit on ihan tajuttoman creisit :)
Jossai Kebabistanissakin mä keskityin oleelliseen. 
Oli kyl törkyhyvät mätöt, ite kiskoin alkuun vaa bissee ja ranui, mut tokal kerralla viisastuin ja safkasin itekin falafelit. Hintaluokka todellakin kohdallaan, bisse + törkeen hyvä pitafalafel 3,80e. Ei tuol ois muuta kannattanutkaan syyä ^_^
Esimerkillinen turisti pönöttää ku käsketään. Harmi, et valoo oli aika hintsust.
Odottelukaljaa. Täs vaihees olin jo löytänyt Berlin Tattoo Conventionin takanurkasta Lola Garcian ja sopinut, et kohta nakutellaan meikään parit kukat. Jänskätti, koska oon asioiden hoitamiseen kykenemätön urvelo, enkä saanut aikaseks kysyy, et oliks se 250e hinta yhden vai kahden leiman hinta. 
Meil ei ollut oikeit postikorttei, eikä oikeen mitään sanottavaa. Tehtiin siis jostain puljuist pöllityistä flaboista joulukortteja ja liimailtiin niihin kaikilla käsillä olevilla tarroilla kuitteja ja Tuulin lompakosta löytyneitä Londonin pääsylippuja, et saatiin valkonen pohja, johon vaimo rupes piirtelee..
Ommulla hieno vaimo, se piirtelee vain ja ainoastaan roiseja kuvia ja kaiketi niitäkin vain ginin tms. voimalla. Herran jestas noi poijat kittas tota giniä, kaksistaan pullollinen ja sit ne päätti lähtee vähän rimpsalle. Loppuillasta niil ei ollut muuta blandista ginille kun gini. Viiden jälkeen ne tuli takas, hirvee rapina oven takana, kun ne arposi, miten ovi aukee. Seuraavana aamuna meil oliki sit hiljasta miesväkee seurassamme :D

Oon vähän huono nainen, mul ei ollut mitään peiliä mukanain, joten meikkasin sit tabin tai luurin etukameraa peilinä käyttäen ja mul on puhelin täynnä tämmösii älykkäitä kuvii ittestäni, kun vahingossa sit räpsin niitä koko aika. 
Hitsi, mikkä donitsit. Jää kyl Arnolds kepeesti kakkoseks, kun ihasteli Dunki' Donutsin valikoimaa, siel oli vaik mitä makuu, siis melkee mitä vaan!
Baujahr 1957. Ei kerrottu hissikammoiselle Tuulille tota rakennusvuotta kun vasta matkalla lentokentältä kotiin.
Valomiekkoi ja kipee vaimo <3
Se kämppä oli siis vanhassa tehtaassa, mä ymmärsin näin. Sinne oli pariin kerrokseen tehty loft-kämppiä. Oli aivan kiva, ku meil oli keittiö ja kaik.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro joku juttu!