Me oltiin Sennan ja mun perheen kanssa joulu Oulujärvellä, siis täältä päin katottuna ihan pohjosessa. Lähettiin äitin ja Sennan kans mökille autolla lauantaiaamuna ennen sianpierua, ja katottiin vaan kauhulla kun auton mittari kerto että ulkona pakkanen siirty Helsingin -11 asteesta -29 asteeseen. Sanoin jo äipälle että mua ei sitte tartte huudella lumitöihin, mut ei siellä mökillä mitään lunta ees ollu. Isä oli tehny lumityöt lumilingolla, pihassa koreili nätti vihreä nurmikko.
Yhtenä ainoona päivänä "lämpö"tila kävi -15 asteessa, niin äiti vaivautu Sennan kans ulos. Senna tarkeni siellä ehkä vartin, aiempi ennätys tällä reissulla oli 30 sekuntia. Helleaallon kunniaksi mä vaivauduin kaivamaan kameran esiin.
Tää on meijän ulkosauna, jonka käytöstä päätettiin luopua kun isä ja äiti oli molemmat elämänsä flunssassa. Onneks viime kesänä remontoitiin myös sisäsauna <3
Tää on meijän tupa. Mökki jatkuu tonne uunin taa vielä parin huoneen verran.
Tässä on Tauno. Tauno on joku suohaukkatyyppi, joka päätti itse kurjan elämänsä lentämällä erään ulkorakennuksen seinään pahki, isä löysi sen siitä maasta niskat taittuneena. Toivon, et hänellä ei ollut perhettä missään odottamassa, vaan ois ollu vielä poikamieshaukka. Nyt hänet on täytetty ja hän näyttää hurjalta.
Mun lempijoululahjaksi osoittautui tää Tieto-Finlandian voittanut kirja, jota en oo vielä uskaltanu lukee ekaa lukua pitemmälle. Tällä hetkellä mun ruokavaliosta on otettu pois viljat ja riisi ja aika pitkälti sianliha, katsotaas mitä jää jäljelle kun tää on luettu. Ensimmäinen luku ainakin vastasi mun aiempia ajatuksia täysin.
Hui saasta, mä taidan pitäytyy edelleen tollasissa kepeissä työläisnaisten arkikuvauksissa 1900-luvun alusta, ne on huomattavast kivempaa luettavaa. Edellises kirjassa kuoli koko ajan niiden lapset, mut se oli sentään vahinko.
VastaaPoista