Kaken yksityinen kirjakerho

Aattelin tulla tarinoimaan, kuinka nykyään meikäläinenkin lukee satunnaisesti taas kirjoja!

 

Tai lukee ja lukee, itse asiassa pääasiassa kuuntelen kirjoja, koska äänikirjat on suurinpiirtein hienoin keksintö sitten älypuhelimen ja bluetooth-kuulokkeiden, jotka päässä oon viimeiset pari vuorokautta hiipinyt ympäri kämppää.

 

 

Tehokuuntelussa on nyt ollut ehkä pisin ikinä kuuntelemani äänikirja He eivät tiedä mitä tekevät

TÖRKEEN HYVÄ.

Kantsii oikeesti kuunnella!

Jostain kohtalon oikusta oon kasvanut uskomaan, että kirjat ja leffat on sitä parempia, mitä vähemmän niiden juonikuluista tietää etukäteen, joten en ala tässä kirjaamaan mitään tiivistelmää stoorin kulusta, siis sehän pilaisi koko opuksen!

 

MUTTA se, mikä tässä kirjassa oli ihan parasta, oli erilaisten näkökulmien käyttö ja perustelut, miksi joku tyyppi kirjassa on mitäkin mieltä. Tämä mielestäni ajankohtaista juuri nyt, kun on juuri väännetty eduskuntavaalien tuloksista ja siitä, onko punavihreen kuplan elitistihipit vai maalla asuvat sivistymättömät persumoukat väärässä. Kaikkien tän keskustelun ääripäiden pitäisi mun mielestä kuunnella tahi lukea tämä kirja, josko siitä sais vähän pontta siihen, että vastapuolta vois ainakin yrittää ymmärtää. Asioilla on aina kaksi puolta ja keskustelemalla, aidosti ja oikeesti, voisi jopa ymmärtää toista puolta.

 

Ehkä se on sosiaalinen media, internet ja ATK joka keskustelusta on poistanut sen parhaan puolen, oman näkökulman laajentamisen. On niin helppo heitellä kommentteja asioihin ja jättää se siihen vastaamatta enää mitään takaisin. Tulee vaan huudelluksi se oma mielipide, tuputtamalla.

 

Lukekaa tai kuunnelkaa, saatte rahoillenne vastinetta!

 

Siirryin äänikirjahyllyni seuraavaan kirjaan. Oon ostellut kirjoja aina, kun niitä on Elisa Kirjasta jonkun kampanjan myötä saanut halvalla tai joskus jopa ilmaiseksi ja nyt päätin, että ne on aika kuunnella.

 



Ja tässä tämä upea valikoima: kolme ikivanhaa opusta, Leena Lehtolainen ja Taavi Soininvaara on ehkä hiukan liian dekkareita ja siis tylsiä tommosen mestariteoksen perään, Twilight ei varsinaisesti yhtään kiinnosta, koska pidän sitä tyhmänä ja pelkään että hurahdan ja Señor Peregrino kiinnostais, mutta lukija on tosi raskasta kuunneltavaa venyttäessään ihan vääriä sanoja ja UGH. Päädyin sitten Teuvo Pakkalan Lapsia-opukseen, koska se kestää alle kolme tuntia ja lienee kuunneltu aika nopsasti. Toistaiseksi en oo siitä vielä yhtä fiiliksissä, kun edellisestä. Aika ostella kohta parempia kirjoja, mutta onhan tuossa vielä 60 tuntia kuunneltavaa, että ei paniikkia!

 

Suositelkaa jotain! Dekkarit ei oo mun kuppi teetä, muuten uppoo aika lailla kaikki ja on dekkareissakin hyviä, ei sitä voi kiistää. Toinen ei-niin-lemppari on Danielle Steelemäiset megatyttöromanttiset stoorit, koska ne menee päähän ja arki alkaa tuntua liian pahalta.

 

Päivän eläinkuvat:

Yläkuvassa meijän Päpyli tänään, jolle pitäisi varata parturi ja jota aamulenkittäessä kippasin nurin harjun rinteessä ja polvia on särkenyt enempi ja vähempi koko päivän. Alakuvassa meijän Juuso, muistaakseni 14v villis, jonka kieli lurppaa ulkona suusta jommasta kummasta suupielestä, hän asuu siis mun porukoilla.