Loma alkaa lähestyä loppuaan, mikä tuo hiukan surua puseroon, mutta onneksi loma on ollut hyvä. Mikä kivointa, oon saanut ompeluhommia ihan valmiiksi asti!
Sain viimeinkin tyttöistettyä Mr. Gugulta tilaamani pusulaamapaidan! Kollari oli alun perin malliltaan varsin poikamainen, suoralinjainen, helmassa resori kinnaamassa paitaa vyötärölle kaksinkertaiseksi ja kaulus tissevälle ruumiinmuodolle aivan liian piukea. Purin helmaresorin pois ja käänsin sen yksinkertaiselle päärmeelle (onkohan toi ees oikee termi), leikkasin kauluksen veke ja käänsin samalla tavalla ja kavennus tapahtui kainalolähtöisesti: suurin poistokohta oli kainalossa, siitä sitten smoothisti kaventuen lantiolle ja hihaan. Mä tykkään tosi paljon ja viimeinkin pääsen käyttää tätä. Tänään jo päällä, kas näin!
Piti laittaa yks kuva, jossa mulla on meikkiäkin. Värjäsin tukan uusiksi ja se on vähän tasaisemman ja järkevämmän värinen. Pitää ehkä sekoitella shampooseen suoraväriä hiukan, että saan pidettyä tyven värillisenä.
Tässä on eka yritys Kielo wrap dressistä. Tuli oikeen hyvä, mutta sit askartelin seuraavan tekeleen kaavoja niin innoissani sammakkoasennossa lattialla, että mekko repes halkion päältä ja eilen sitten lyhentelinkin sen polven päälle loppuvaksi. Ehkä se on jopa parempi niin, ainakin huomattavasti käytännöllisempi! Kangas on viskoosia Eurokankaan palapuolelta, sitä jäi vielä toista metriä ja se maksoi jotain kympin paikkeilla. Tunteja koltun kanssa kyllä kului ja sain hyvän käsityksen siitä, miksi kotimaiset vaatteet maksaa sen, mitä maksaa.
Tässä on Kielon kaavalla tehty toppi. Kangas oli mummon hamstraamista valtavista varastoista löydetty Marimekon sifonkityyppinen kangas, malliltaan Crash ja vuosimallia 1986. Oon vasta vuoden verran miettinyt, millaisen tekeleen uskaltaisin siitä tehdä, jotta hieno kangas ei menisi hukkaan. Nyt rohkaistuin ja tein siitä sitten tämän. Kaavojen sijoittelu kankaalle oli jokseenkin tiukka, jouduin lyhentämään toppia useita senttejä, jotta sain sen mahtumaan kankaalle. Naruja ei kankaasta enää mitenkään saanut, joten rupesin tutkimaan Saupartin aarrepussukkaa, josta löysin pari vaihtoehtoa nauhaksi ja Instagram-kuvan lähes yksimielisellä ja kolmeäänisellä päätöksellä päädyin punaiseen naruun, joka oli kyllä nappi valinta! Pitää vielä ostaa nudenvärinen aluspaita, jotta kehtaa ulkoilla ilman, että imeväisikäiset kaipaa likelle.
Lopputulemana muodostanen mielipiteen, että innostuin taas ompeluhommista JEE! Saatan jatkossakin ommella vain Named Clothingin kaavoilla, yhdet herkulliset pökät vois ainakin toteuttaa!
Loppuun vielä Päivän Päivi, hän kävi eilen kampaajalla ja on niin nätti, etten voi olla halailematta häntä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro joku juttu!